nomini

Katso artikkeli Nomini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

nomini (5)

1. (kielitiede) sana, joka taipuu sijamuodoissa sekä yksikössä ja monikossa

   Suomen kielen nomineja ovat adjektiivit, substantiivit, numeraalit ja pronominit.

   Verbit eivät ole nomineja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnomini/
• tavutus: no‧mi‧ni

Etymologia

• latinan sanasta nōmen ’nimi’

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nomini	nominit
genetiivi	nominin	nominien (nominein)
partitiivi	nominia	nomineja
akkusatiivi	nomini; nominin	nominit
sisäpaikallissijat
inessiivi	nominissa	nomineissa
elatiivi	nominista	nomineista
illatiivi	nominiin	nomineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nominilla	nomineilla
ablatiivi	nominilta	nomineilta
allatiivi	nominille	nomineille
muut sijamuodot
essiivi	nominina	nomineina
translatiivi	nominiksi	nomineiksi
abessiivi	nominitta	nomineitta
instruktiivi	–	nominein
komitatiivi	–	nomineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nomini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. sana, joka taipuu sijamuodoissa sekä yksikössä ja monikossa

bulgaria: име n. englanti: noun espanja: nombre hollanti: naamwoord n. italia: nome

ranska: nom m. ruotsi: nomen saksa: Nomen n. venäjä: имя n. viro: noomen, käändsõna

Liittyvät sanat

nominaalimuoto, nominin taivutus

Johdokset

• adjektiivi: nominaalinen

Alakäsitteet

• adjektiivi, numeraali, pronomini, substantiivi

Aiheesta muualla

• nomini Kielitoimiston sanakirjassa
• nomini Tieteen termipankissa

Latina

Substantiivi

nōminī

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta nōmen