liuku

Suomi

Substantiivi

liuku (1-D)

1. liikkuminen pintaa pitkin siinä kiinni pysyen

Ääntäminen

• IPA: /ˈliu̯ku/, [ˈliukʷu]
• tavutus: liu‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liuku	liu’ut
genetiivi	liu’un	liukujen
partitiivi	liukua	liukuja
akkusatiivi	liuku; liu’un	liu’ut
sisäpaikallissijat
inessiivi	liu’ussa	liu’uissa
elatiivi	liu’usta	liu’uista
illatiivi	liukuun	liukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liu’ulla	liu’uilla
ablatiivi	liu’ulta	liu’uilta
allatiivi	liu’ulle	liu’uille
muut sijamuodot
essiivi	liukuna	liukuina
translatiivi	liu’uksi	liu’uiksi
abessiivi	liu’utta	liu’uitta
instruktiivi	–	liu’uin
komitatiivi	–	liukuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	liu’u-
vahva vartalo	liuku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

liukualusta, liukueste, liukuhihna, liukuikkuna, liukukisko, liukukitka, liukukosketin, liukukäytävä, liukulaakeri, liukulento, liukuluku, liukumiina, liukumuotti, liukumäki, liukuobjektiivi, liukuovi, liukupinta, liukuportaat, liukurata, liukusäädin, liukuteksti, liukutyö, liukuvalu, liukuvene

Anagrammit

kiulu, kuilu, luiku, ukuli

Aiheesta muualla

• liuku Kielitoimiston sanakirjassa
• liuku Tieteen termipankissa