kruunu
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Remove ads
Substantiivi
kruunu (1)
- hallitsijoiden käyttämä, arvoasemaa ilmentävä koristeellinen, tavallisesti kultainen, päähine
- (kuvaannollisesti) hallitsija; valtio (erityisesti kun se on monarkia)
- Mäkitupa sijaitsi kruunun mailla.
- Tämä komea metsä kuuluu kruunulle.
- maksaa verot kruunulle
- monien maiden rahayksikkö
- (kuvaannollisesti) kuninkaan tai kuningattaren valta; kuningasvalta
- luopua kruunusta
- luopua kuninkaan tai kuningattaren asemasta
- luopua kruunusta
- (hammaslääketiede) kiilteen peittämä osa hampaasta (= anatominen kruunu)
- kliininen kruunu = näkyvä osa hammasta
- hammaskruunu, hampaan terän korvaava proteesi
- kruuna, kolikon kuvapuoli
- hirvieläimen, erityisesti hirven haarautuva sarvi
- kiviporan terä
Ääntäminen
- IPA: /ˈkruːnu/, [ˈkruːnu]
- tavutus: kruu‧nu
Taivutus
Käännökset
1. hallitsijan seremoniallinen päähine
2. valtio
|
5. hammaskiille
|
6. hammaskruunu
|
8. sarvi
8. kiviporan terä
|
Liittyvät sanat
Alakäsitteet
[3] rahayksikkö:
Yhdyssanat
kattokruunu, keisarinkruunu, kristallikruunu, kruunukorkki, kruunukynttilä, kruunulasi, kruunulinna, kruunulurikki, kruununjalokivi, kruununkyyti, kruununmakasiini, kruununprinsessa, kruununprinssi, kruununsiirtomaa, kruununtavoittelija, kruununtila, kruununvouti, kruunuohdake, kruunupää, kultakruunu, kuningaskruunu, kuninkaankruunu, kynttiläkruunu, marttyyrinkruunu, morsiuskruunu, orjantappurakruunu, piikkikruunu, sarvikruunu
Aiheesta muualla
- kruunu Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads