konjunktio
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
konjunktio (3)
- (kielitiede) sidesana, sanaluokka sanoja ja lauseita yhdistäville sanoille. Konjunktiot jakautuvat rinnastuskonjunktioihin ja alistuskonjunktioihin
- (logiikka) "ja"-sanaa vastaava looginen konnektiivi, tai sen avulla muodostettu yhdistetty väittämä: jos A on tosi ja B on tosi
- (tähtitiede) kahden taivaankappaleen asettuminen katsojaan nähden samalle linjalle; aspekti, jossa taivaankappaleiden välinen kulmaetäisyys ekliptikaa pitkin laskettuna on 0°
Ääntäminen
- IPA: /ˈkonjuŋkˌt̪io/
- tavutus: kon‧junk‧ti‧o
Taivutus
Käännökset
1. kielitiede
|
|
2. logiikka
|
|
3. tähtitiede
|
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
alistuskonjunktio, disjunktiivikonjunktio, rinnastuskonjunktio
Alakäsitteet
- (kielitiede) alistuskonjunktio, konsessiivinen konjunktio, rinnastuskonjunktio
- (tähtitiede) alakonjunktio, yläkonjunktio
Aiheesta muualla
- konjunktio Kielitoimiston sanakirjassa
- konjunktio Tieteen termipankissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads