koisa

Suomi

Substantiivi

koisa (10)

1. mikä tahansa koisien heimoon kuuluva perhoslaji tai sellaisen yksilö
2. (patologia, vanhentunut) syöpä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoi̯sɑ/
• tavutus: koi‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koisa	koisat
genetiivi	koisan	koisien (koisain)
partitiivi	koisaa	koisia
akkusatiivi	koisa; koisan	koisat
sisäpaikallissijat
inessiivi	koisassa	koisissa
elatiivi	koisasta	koisista
illatiivi	koisaan	koisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koisalla	koisilla
ablatiivi	koisalta	koisilta
allatiivi	koisalle	koisille
muut sijamuodot
essiivi	koisana	koisina
translatiivi	koisaksi	koisiksi
abessiivi	koisatta	koisitta
instruktiivi	–	koisin
komitatiivi	–	koisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koisa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (patologia, vanhentuneita) koi, ruumiinmato

Yhdyssanat

• keittiökoisa, maissikoisa

Aiheesta muualla

• koisa Kielitoimiston sanakirjassa