ele

Katso myös: -ele-

Katso artikkeli Ele Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ele (48)

1. sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta

   Yhdestä eleestä, ilmeestä tai asennosta emme voi päätellä koko viestin sisältöä.

Ääntäminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ele	eleet
genetiivi	eleen	eleiden eleitten
partitiivi	elettä	eleitä
akkusatiivi	ele; eleen	eleet
sisäpaikallissijat
inessiivi	eleessä	eleissä
elatiivi	eleestä	eleistä
illatiivi	eleeseen	eleisiin eleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eleellä	eleillä
ablatiivi	eleeltä	eleiltä
allatiivi	eleelle	eleille
muut sijamuodot
essiivi	eleenä	eleinä
translatiivi	eleeksi	eleiksi
abessiivi	eleettä	eleittä
instruktiivi	–	elein
komitatiivi	–	eleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	elee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	elet-

Käännökset

1. sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta

englanti: gesture, sign espanja: gesto italia: gesto m. puola: gest m.

ranska: geste saksa: Geste f., Gebärde f. venäjä: жест viro: žest

Liittyvät sanat

• elehtiä

Johdokset

• adjektiivit: eleetön, -eleinen (suurieleinen, vähäeleinen)

Yhdyssanat

elekieli

Aiheesta muualla

• ele Kielitoimiston sanakirjassa
• ele Tieteen termipankissa

Portugali

Pronomini

ele m.

1. (persoonapronomini) hän (miehestä)

Romania

Pronomini

ele f.

1. (persoonapronomini) he (naisista)

Liittyvät sanat

• ei