bluffi

Suomi

Substantiivi

bluffi (5)

1. pokeripelissä heikon käden väittäminen vahvaksi kädeksi
2. (arkikieltä) hämäys, harhautus

   Seuraavana vuonna syttynyttä talvisotaa nimitti J. K. Paasikivi tunnetusti ”Erkon sodaksi” Eljas Erkon pidettyä Neuvostoliiton aluevaatimuksia pelkkänä bluffina ja osoitettua tinkimättömyyttä vuoden 1939 neuvotteluissa. (Jukka Hankamäki, Totuus kiihottaa)

Ääntäminen

• IPA: /ˈblufːi/, [ˈblʷufːi]
• tavutus: bluf‧fi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	bluffi	bluffit
genetiivi	bluffin	bluffien (bluffein)
partitiivi	bluffia	bluffeja
akkusatiivi	bluffi; bluffin	bluffit
sisäpaikallissijat
inessiivi	bluffissa	bluffeissa
elatiivi	bluffista	bluffeista
illatiivi	bluffiin	bluffeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bluffilla	bluffeilla
ablatiivi	bluffilta	bluffeilta
allatiivi	bluffille	bluffeille
muut sijamuodot
essiivi	bluffina	bluffeina
translatiivi	bluffiksi	bluffeiksi
abessiivi	bluffitta	bluffeitta
instruktiivi	–	bluffein
komitatiivi	–	bluffeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	bluffi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• englannin sanasta bluff

Käännökset

1. pokerissa

englanti: bluff

espanja: farol m.

Liittyvät sanat

• bluffata

Aiheesta muualla

• bluffi Kielitoimiston sanakirjassa