Suomen kenraalikuvernööri oli Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen. Ruotsin vallan ajan kenraalikuvernööri oli oikeastaan ylimaaherra, joka lisäksi oli vastuussa sotilashallinnosta. Suomen suuriruhtinaskunnassa kenraalikuvernööri oli keisaria edustava virkamies, senaatin puheenjohtaja ja lisäksi siviilihallinnon ja armeijan päällikkö. Näissä tehtävissä auttoi kenraalikuvernöörinkanslia.

Kenraalikuvernöörinkanslia oli Suomen kenraalikuvernööriä avustava virasto, joka toimi vuosina 1808–1918. Kanslia välitti Pietarin valtiosihteerinvirastosta ja muilta viranomaisilta tulleet asiakirjat senaatille. Kanslia teki myös käännöstöitä. Kanslia sai menosäännön vuonna 1812 ja ohjesäännön 1884.