Inkeroinen on inkeroisten eli inkerikkojen puhuma itämerensuomalainen kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan. Nykyisin inkeroinen luokitellaan omaksi kielekseen, mutta aikaisemmin sen asema itämerensuomalaisten kielten joukossa on ollut hieman kiistelty, ja se on liitetty toisinaan suomen kaakkoismurteisiin, toisinaan taas karjalan kieleen. Inkeroinen on suomen lähin sukukieli. Leningradin yliopiston inkeriläissyntyinen dosentti Väinö Junus loi inkeroiselle 1930-luvulla lyhytikäisen kirjakielen. Inkerikkojen kansalliseepos on yhteinen vatjalaisten kanssa, ja sen nimi on Pääskölintu – päivälintu. Teoksen on laatinut Arvo Survo.