Äänirauta on kaksipiikkinen metallikappale, jota käytetään useimmiten musiikissa soittimen virittämiseen tai kuorossa oikean lähtösävelkorkeuden löytämiseen, mutta sitä käytetään myös lääketieteellisissä tarkoituksissa kuulon ja tuntoaistin tutkimisessa.
Äänirautapiano eli adiafoni on pianoa muistuttava kosketinsoitin, jonka sisällä pienet vasarat lyövät metallisuikaleita pianonkielten sijaan. Ensimmäisen mallin ja nimen adiaphonon kehitti Wienissä Schuster vuonna 1819. Sen kielet olivat suoria metallitankoja. Philadelphiassa asunut saksalaissiirtolainen Albert Schoenhut keksi vaihtaa tangot haarukkamaisiin äänirautoihin ja kutsui mallia nimellä adiaphon. Niiden piti säilyä virityksessä jopa paremmin kuin perinteisen pianon, mutta alkuperäinen viritys on yleensä varsin epämääräinen, eikä sitä ole helppoa muuttaa. Äänirautapianoista ei tullut suurta menestystä, mutta rakennetta on käytetty useissa leikkipianoissa. Halvemmissa malleissa ei ole lainkaan mustia koskettimia; vähimmillään koskettimia on kahdeksan, jolloin pianolla voi soittaa yhden oktaavin ilman ylennettyjä tai alennettuja säveliä. Ne ovat yleensä alle puoli metriä leveitä.
