Kreikan kuningas From Wikipedia, the free encyclopedia
Yrjö II (kreik. Γεώργιος Β΄, Geórgios II, 19. heinäkuuta 1890–1. huhtikuuta 1947) oli Kreikan kuningas, joka hallitsi Kreikkaa vuosina 1922–1923 ja 1935–1947. Jälkimmäisen valtakauden alkuvaiheessa ennen toista maailmansotaa sotilasdiktaattori Ioánnis Metaxás kohosi merkittävään asemaan.[1]
| Yrjö II | |
|---|---|
 | |
| Kreikan kuningas | |
| Valtakausi | 27. syyskuuta 1922 – 25. maaliskuuta 1924 |
| Edeltäjä | Konstantin I |
| Seuraaja | Tasavalta |
| Pääministerit |
Anastásios Charalámpis Sotírios Krokídas Stylianós Gonatás Elefthérios Venizélos Geórgios Kafantáris |
| Valtakausi | 3. marraskuuta 1935 – 1. huhtikuuta 1947 |
| Edeltäjä | Tasavalta |
| Seuraaja | Paul I |
| Pääministerit |
Konstantínos Demertzís Ioánnis Metaxás Aléxandros Koryzís Emmanouíl Tsouderós Sofoklís Venizélos Geórgios Papandréou ... Konstantínos Tsaldáris |
| Syntynyt |
19. heinäkuuta 1890 Tatói, Kreikka |
| Kuollut |
1. huhtikuuta 1947 (56 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Puoliso | Kuningatar Elisabet |
| Suku | Glücksburg |
| Isä | Konstantin I |
| Äiti | Sofia |
| Uskonto | ortodoksi |
| Nimikirjoitus |
 |
Yrjö II syntyi Tatóin palatsissa, lähellä Ateenaa Konstantin I:n (1868–1923) ja Preussin prinsessa Sofian (1870–1932) vanhimpana poikana. Hän avioitui Romanian prinsessa Elisabetin kanssa Bukarestissa 27. helmikuuta 1921. Heillä ei ollut lapsia, ja he erosivat 1935.[2] Yrjöstä tuli kruununprinssi isänsä Konstantinin noustessa Kreikan valtaistuimelle maaliskuussa 1913. Kreikka pysyi syttyneessä I maailmansodassa puolueettomana, mutta maassa vallitsi valtataistelu saksalaissuuntautuneen kuningas Konstantinin ja englantilais-ranskalaisesti suuntautuneen pääministeri Elefthérios Venizéloksen välillä. Kesäkuussa 1917 tilanne johti siihen, että kuningas Konstantin luopui kruunusta, mutta seuraajaksi ei tullutkaan Yrjöä, vaan hänen nuorempi veljensä Aleksanteri. Yrjöä pidettiin isänsä tavoin poliittisesti liiaksi saksalaismyönteisenä. Hän joutui lähtemään maanpakoon isänsä Konstantinin ja muun Kreikan kuningashuoneen kanssa.[2]
Veljensä Aleksanterin tapaturmaisen kuoleman ja isänsä Konstantinin kuninkaaksi paluun jälkeen koitti Yrjön aika Kreikan kuninkaana. Kreikka oli aloittanut sodan Turkkia vastaan keväällä 1919. Alun menestyksen jälkeen sotaonni oli kääntynyt tappioksi Kreikalle. Tässä tilanteessa Yrjö II nousi Kreikan valtaistuimelle isänsä kruunustaluopumisen jälkeen 27. syyskuuta 1922 everstien Plastíras-Gonatás-vallankumouksen jälkeen.
Tilanne kuningasvaltaa ja tasavaltaa kannattavien välillä säilyi jännittyneenä. Syksyn 1923 tasavaltalaisten parlamenttivaalivoiton ja lokakuussa kuningasvallan kannattajien epäonnistuneen vallankaappausyrityksen seurauksena Yrjö poistui 19. joulukuuta 1923 maasta. Hän pakeni vaimonsa kotimaahan Romaniaan, ja eli myöhemmin Isossa-Britanniassa. Kreikka julistettiin tasavallaksi 25. maaliskuuta 1924. Vajaa kaksi viikkoa aikaisemmin maassa oli suoritettu kansanäänestys tasavaltaan siirtymisestä, ja se sai 70 % kannatuksen.[3]
Tasavallan aika Kreikassa oli hyvin epävakaa. Oli useita hallituksia ja vallankaappauksia. Tasavallan ajan suureksi nimeksi nousi kenraali Geórgios Kondýlis, jonka johdolla Kreikka vaihtoi valtiomuodon tasavallasta kuningaskunnaksi.[4] 3. marraskuuta 1935 suoritetussa kansanäänestyksessä monarkiasta kuninkaan paluu sai lähes 98 % kannatuksen.[5][6]
Vuoden 1936 maassa suoritettiin parlamenttivaalit, jossa oikeistovoimien johtaja Panagís Tsaldáris ja tasavaltainen Venizéloksen puolueen edustaja Themistoklís Sofoúlis tulivat tasavahvoiksi kommunistien toimiessa vaa’ankielipuolueena. Kondýliksen vuoden 1936 alussa tapahtuneen kuoleman jälkeen maan vahvaksi mieheksi nousi kenraali Ioánnis Metaxás, josta tuli huhtikuussa 1936 pääministeri.[7] 4. elokuuta 1936 Metaxás julisti maassa hätätilan ja ajoi parlamentissa läpi poikkeusvaltuudet hallitukselleen. Sen jälkeen aina toiseen maailmansodan alkuun maassa vallitsi Metaxáksen diktatuuri.
Toinen maailmansota Kreikan osalta alkoi lokakuussa 1940, jolloin Italia hyökkäsi Albaniasta kohti Kreikkaa.[8] Kreikkalaiset taistelivat menestyksellisesti työntäen rintaman italialaisten hallitsemalle alueelle Albaniaan. Kenraali Metaxáksen tammikuussa 1941 tapahtuneen kuolemaan jälkeen.[9] Kreikka joutui vielä uuden maahantunkeutumisen kohteeksi. Saksa hyökkäsi huhtikuussa 1941 Jugoslaviaan ja edelleen Kreikkaan. Kuningas Yrjö pakeni hallituksensa kanssa 23. huhtikuuta Kreetalle.[10] Siellä kuningas pakolaishallituksineen pystyi olemaan toukokuun lopulle, jolloin Saksan hyökättyä saarelle kuningas ja hallitus joutuivat pakenemaan Egyptiin. Sieltä kuningas Yrjö siirtyi edelleen Britanniaan sotavuosiksi.[2]
Saksan miehityksen päättyessä syksyllä 1944 Kreikka ajautui kaaokseen. Brittiläiset joukot tukivat pakolaishallituksen joukkoja taisteluissa kommunistista ELAS:ia vastaan. Pysyessään vielä maanpaossa Egyptissä kuningas Yrjö nimitti Ison-Britannian hallituksen suosituksesta valtionhoitajaksi Ateenan ortodoksisen patriarkan Damaskinóksen, joka johti maata aina Yrjön paluuseen asti eli siihen asti, kunnes poliittinen tilanne Kreikassa olisi rauhoittunut. Syyskuun 1. päivä 1946 Kreikassa suoritettiin jälleen kansanäänestys kuningasvallan jatkumisesta. Kuninkaan paluuta kannattavat voimat saivat 69 % koko maan äänistä.[11] Äänestystuloksen jälkeen Yrjö II kutsuttiin uudelleen valtaan 28. syyskuuta 1946.[12] [2]
Yrjö II kuoli sydänkohtaukseen kuninkaallisessa palatsissaan Ateenassa. Yrjö II:n jälkeen kuninkaaksi tuli hänen nuorempi veljensä Paul I.[13]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
