kemiallinen yhdiste From Wikipedia, the free encyclopedia
Yttriumbariumkuparioksidi eli lyhennettynä YBCO on kiteinen kemiallinen yhdiste, jonka kaava on YBa2Cu3O7. Aine on tunnettu korkean lämpötilan suprajohde ja samalla ensimmäinen aine, joka saatiin suprajohtavaksi typen kiehumispistettä (77 K) korkeammassa lämpötilassa.
| Yttriumbariumkuparioksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | YBCO |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | YBa2Cu3O7 |
| Moolimassa | 666,19 g/mol |
| Ulkomuoto | musta, kiinteä aine |
| Sulamispiste | yli 1 000 °C |
| Tiheys | 6,3 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | ei liukene veteen |
Huhtikuussa 1986, 75 vuotta suprajohtavuuden keksimisen jälkeen, IBM:llä Zürichissä työskennelleet Johannes Bednorz ja Karl Müller havaitsivat, että jotkut puolijohtavat metallioksidit tulivat suprajohtaviksi jo noin 35 kelvinissä, muihin aineisiin verrattuna melko korkeassa lämpötilassa. Tässä suhteessa lupaavilta vaikuttivat varsinkin lantaanibariumkuparioksidit. Vuonna 1987 he saivat havainnoistaan Nobelin fysiikanpalkinnon.
Heidän havaintoonsa perustuen Maw-Kuen Wu ja hänen oppilaansa Ashburn ja Torng[1] Alabaman yliopistossa Huntvillessä sekä Paul Chu ja hänen oppilaansa Houstonin yliopistossa totesivat vuonna 1987, että jos tässä aineessa lantaani korvataan yttriumilla, saadaan vielä korkeammassa lämpötilassa suprajohtavaksi tuleva aine, YBCO, jonka kriittinen lämpötila on 93 K. Ensimmäisen valmisteen koostumus oli tosin Y1.2Ba0.8CuO4.) Havainto johti pian monien uusien aikaisempaa korkeammassa lämpötilassa suprajohtaviksi tulevien aineiden löytämiseen.
YBCO oli ensimmäinen tunnettu aine, joka tulee suprajohtavaksi nestetypen kiehumispisteen (77 K) yläpuolella. Ennen sitä suprajohtavuus tunnettiin vain lämpötiloissa, jotka ovat lähellä nestemäisen vedyn (20,28 K) tai heliumin kiehumispistettä (4,2 K); korkein tunnettu kriittinen lämpötila, 23 K, oli niobiumin ja germaniumin yhdisteellä Nb3Ge. Paljon korkeamman kriittisen lämpötilansa vuoksi YBCO voidaankin jäähdyttää suprajohtavaksi paljon pienemmin kustannuksin.
Jokseenkin puhdasta yttriumbariumkuparioksidia valmistettiin ensin kuumentamalla metallikarbonaattien seosta 1 000 ja 1 300 kelvinin välillä.[2][3] Tällöin tapahtunut reaktio oli:
Nykyisin YBCO:n valmistukseen käytetään samojen metallien oksideja ja nitraatteja.
YBCO:n (YBa2Cu3O7−x) suprajohdeominaisuudet riippuvat vahvasti kaavassa esiintyvästä parametrista x, yhdisteen happipitoisuudesta. Vain jos x on välillä 0...0,65, aine tulee kriittisen lämpötilan alapuolella suprajohtavaksi, ja jos x on noin 0,07, se tulee suprajohtavaksi jo 95 kelvinin lämpötilassa,[3] ja suprajohtavuus säilyy magneettikentän suunnasta riippuen 120 tai jopa 250 teslan kentässä.[4]
Paitsi yhdisteen happipitoisuudesta, YBCO:n ominaisuudet riippuvat myös siitä, miten se on kiteytetty. Varsinkin sen sintrauksella on suuri vaikutus. YBCO on kiteinen aine, ja parhaat suprajohdeominaisuudet saadaan, jos kiteiden rajapinnat on lämpökäsittelyn avulla saatu tarkoin säädetyiksi tietyssä lämpötilassa.
Myöhemmin YBCO:lle on keksitty useita muitakin valmistusmenetelmiä, kuten kemiallinen höyrypinnoitus (CVD)[2][3] sooli-geeliprosessi[5] ja aerosolimenetelmät.[6] Näitäkin menetelmiä käytettäessä tuote on parhaan laadun aikaansaamiseksi lopuksi sintrattava.
Jos valmistuksessa kuitenkin käytetään fluorin lähteenä trifluorietikkahappoa (TFA), vältytään bariumkarbonaatin (BaCO3) syntymiseltä haitallisena sivutuotteena.
YBCO kiteytyy kerroksittain samaan tapaan kuin perovskiitti. Jokaisen kerroksen rajoina ovat CuO4-yksiköt, joilla on neljä yhteistä särmää.[2] Näitä vastaan kohtisuorassa ovat CuO2-nauhat, joilla on kaksi yhteistä särmää. Yttriumatomit ovat CuO4-tasojen välissä, bariumatomit taas näiden ja CuO2-nauhojen välissä, kuten oikealla oleva kaavio osoittaa.
Vaikka YBa2Cu3O7 on tarkoin määritelty kemiallinen yhdiste, jolla on tietty rakenne ja stoikiometria, on olemassa myös materiaaleja, joissa on vähemmän kuin seitsemän happiatomia yksikköä kohti. Sellaiset ovat epästoikiometrisiä yhdisteitä, ja niiden rakenne riippuu niiden happipitoisuudesta. Tämä epästoikiometrisyys ilmaistaan kaavalla YBa2Cu3O7-x. Jos x = 1, happiatomien kohdat Cu(1) -tasolla ovat tyhjiä ja rakenne on tetragonaalinen. Tällöin aine on eriste eikä tule matalissakaan lämpötiloissa suprajohteeksi. Happipitoisuuden kasvaessa yhä suurempi osa näistä aukkokohdista tulee täytetyiksi. Kun x < 0,65, kiteen b-akselin suunnassa syntyy Cu–O-ketjuja. Akselin b pidetessä rakenne tulee ortorombiseksi, ja hilavakioiden arvot ovat a = 3,82, b = 3,89, and c = 11,68 Å. Parhaat suprajohdeominaisuudet saadaan, kun x ≈ 0,07, jolloin useimmat happiatomien kohdat ovat täytettyjä, mutta aukkoja on jonkin verran.
YBCO on tyypin II suprajohde. Sen kriittinen lämpötila on 93 K, kriittinen magneettikenttä 250 T CuO2-tasojen suunnassa ja 120 T niihin nähden kohtisuorassa suunnassa.
Korkean lämpötilan suprajohteilla on useita kaupallisia käyttötarkoituksia. Niitä käytetään enenevässä määrin magneetteina, magneettikuvauksessa, magneettisen levitaation aikaansaamiseen sekä Josephsonin liitoksissa.
YBCO:n käyttö on kuitenkin jäänyt toistaiseksi vähäiseksi lähinnä kahdesta syystä:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
