What Is Good? The Search for the Best Way to Live on filosofi A C. Graylingin vuonna 2003 ilmestynyt kirja etiikasta. Grayling käsittelee kysymystä siitä, mitä ’hyvä’ tarkoittaa puhuttaessa hyvästä elämästä.[1]
| What Is Good? The Search for the Best Way to Live | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | A C. Grayling |
| Genre | etiikka |
| Kustantaja | Weidenfeld & Nicolson |
| Julkaistu | 2003 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 274 |
| ISBN | 0-75381-755-1 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Alkusanat
Tekijän mukaan teos on vapaamuotoinen, yleistajuinen esittely ”eräistä parhaimmista ajatuksista”, joita on ajateltu ja sanottu ”ihmiskunnan tärkeimmästä kysymyksestä” eli minkä arvojen mukaan ihmisten tulisi elää, jotta eläisi aidosti hyvää elämää. Lähestymistapa aiheeseen on historiallinen.[2]
Graylingin mukaan ihmiskunnan hyvän elämän etsintä on ollut taistelua humanismin ja uskonnon välillä. Humanismi on pyrkinyt vapauttamaan ihmisen uskonnon vallasta, mutta uskonto on osoittautunut vastustuskykyiseksi niin antiikissa, renessanssin aikana, valistuksen ajalla kuin sen jälkeen. Graylingin mukaan eräs keskeinen syy uskontojen säilymiseen on ollut, että useimmat ihmiset ovat luonnostaan taikauskoisia ja ajattelemattomia, ja uskonnolliset valtarakenteet ovat olleet menestyksellisiä poliittisen vallan tai vaikutusvallan haltuunottamisessa. Näin on toiminut esimerkiksi kristinusko suurimman osan historiaansa, samoin islam. Nykyisin fundamentalismi on voimakasta esimerkiksi Intiassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa.[3] Grayling väittää, että suurin osa inhimillisestä edistyksestä on tapahtunut uskontojen vastustuksen edessä, ja että suurin osa ihmisten muusta kuin luonnollisista syistä johtuvasta kärsimyksestä johtuu uskonnon aiheuttamista riidoista ja uskontoon perustuvasta sorrosta. Grayling sanoo toivovansa valistuksen jatkuvan, niin että tulevat sukupolvet tulevat näkemään tämän kaltaiset kirjat muistomerkkeinä menneisyydestä.[4]
Graylingin mukaan kuuden tai seitsemän vuosisadan ajan, antiikin Ateenan huippukaudelta keisarillisen Rooman Antoninusten hallitsijasuvun viimeiselle kukoistuskaudelle, hyvää elämää koskeva ajattelu perustui olennaisesti valistuksen ja humanismin mukaisille periaatteille. Sen jälkeen, yli kaksi kertaa pidemmän ajan, länsimaat olivat kristinuskon vallan alaisina. Kristinusko hylkäsi suurimman osan antiikin moraaliajattelusta sen käsityksen hyväksi, että arvojen alkuperä on luonnollisen todellisuuden ulkopuolella, ilmaistuna persoonallisen jumalan käskyissä. Noin vuodesta 1400 alkaen valistuksen ja humanismin ajattelu on jälleen vastustanut teististä yliluonnollista todellisuuskäsitystä. Tällä itämaisella uskonnollisella käsityksellä – joka on siis samaa alkuperää kuin juutalaisuus ja islam – on ollut kahtalainen vaikutus länsimaiden kehitykseen ja hyvinvointiin.[5]
Kirjan luvut 1–3 käsittelevät antiikin moraaliajattelua, neljäs luku käsittelee uskonnollista moraalia kristinuskon esimerkin kautta ja loput luvut käsittelevät eettisen ajattelun uutta kehitystä renessanssista alkaen. Grayling kutsuu viimeksi mainittua kehitystä ”toiseksi valistukseksi”[5]
Johdanto
Graylingin mukaan tieteen noustua 1600-luvulta alkaen kaksi vastakkaista käsitystä luonnosta ja arvojen alkuperästä ovat kilpailleet entistä vahvemmin keskenään. Graylingin mukaan jännite näiden kahden todellisuuskäsityksen välillä on eräs nykymaailman suurimmista ongelmista. Grayling pyrkii havainnollistamaan tätä kahdella tekstillä, joista toinen on kirjailija Junichiro Tanizakin japanilaista kauneuskäsitystä käsittelevästä teoksesta Varjojen ylistys, ja toinen on katkelma kirjailija Augustus Haren muistelmista viktoriaaniselta ajalta.[6]
Esseessään Tanizaki ylistää yksinkertaisia ja luonnollisia asioita kauneutena. Graylingin mukaan Tanizakin havainnot edustavat näkemystä, jossa todellisuus ja kokemus siitä ovat hyviä asioita itsessään, ja jossa elämään kuuluu huomiokyky sekä älyllinen, aistillinen ja yhteisöllinen herkkyys.[7] Hare taas kasvatettiin tiukan kristillisessä hengessä tähtäimessä ura pappina. Häntä kuritettiin usein ruumiillisesti ja hänen lelunsa otettiin pois nelivuotiaana.[8] Graylingin mukaan Haren tarina on nykyaikanakin todellisuutta vieläkin ankarampana miljoonille naisille ja lapsille, jotka elävät maissa joissa uskonnolla on suuri vaikutusvalta, kuten fundamentalistiperheissä Yhdysvaltain etelävaltioissa, Afrikan islamilaisissa maissa tai Saudi-Arabiassa. Kuvaava esimerkki on naisten sukupuolielinten silpominen.[9]
Antiikin käsitykset hyvästä elämästä
Graylingin mukaan länsimaisen sivilisaation olemassaolo ja luonne johtuu niin suuressa määrin antiikin Kreikasta, että ajatuksia hyvästä elämästä ei voi kunnolla käsitellä aloittamatta muinaisista ateenalaisista. Kreikan klassinen kausi tuotti kirjallisuutta, taidetta ja ajatuksia, joilla on ollut suuri merkitys koko länsimaiden historialle. Tieteen, politiikan, kasvatuksen ja kirjallisuuden käsitteistön alku on Kreikassa (esimerkiksi sanat demokratia, politiikka, filosofia, historia). Rooma sai sivistyksensä Kreikasta ja levitti sen Eurooppaan. Myöhemmin kristinusko lainasi vaatteikseen kreikan kielen ja kreikkalaisen ajattelun voidakseen valloittaa sitä vanhemman kulttuurin, Grayling sanoo.[10]
Grayling toteaa, että antiikkia ei ole syytä ihannoida tarpeettomasti. Antiikin kulttuurissa on paljon nykynäkökulmasta hylättävää, kuten sisällissodat, orjuuteen perustuva talous ja naisten sulkeminen kansalaisuuden ulkopuolelle. Filosofi Platon moitti aikalaisiaan rahanahneudesta ja oikeusjuttujen nostelusta, ja Grayling toteaa tämän olevan tuttua nykyajastakin. Merkityksellistä olivat omaperäiset, kestävät ajatukset ja tutkimuksen ilmapiiri. Graylingin mukaan kreikkalainen elämänkäsitys on parhaimmillaan kauneuden arvostamisessa, järjen kunnioittamisessa, ajattelun vapaudessa, moniarvoisuudessa sekä mystiikan ja valheellisen ylitunteellisuuden poissaolossa, kohtuullisuudessa.[10]
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
