Pohjoinen laivasto (ven. Краснознамённый Северный флот, Krasnoznamjonnyj Severnyi flot, ”Punalippuinen pohjoinen laivasto”) on Venäjän laivaston osa, joka on operoinut pääasiassa Murmanskin alueelta ja Pohjoiselta jäämereltä käsin Skotlannin, Islannin ja Grönlannin välitse Atlantille ja Välimerelle.lähde? Sen päätukikohta on Severomorskissa.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vuonna 2021 Pohjoinen laivasto nostettiin asemaltaan yhdeksi Venäjän puolustuspiireistä, Pohjoisen laivaston sotilaspiiriksi (ven. Объединённое стратегическое командование «Северный флот», suom. 'Pohjoisen laivaston strateginen komentoalue'; engl. Military District of the Northern Fleet, lyhennys NFMD). Sotilaspiiristä käytetään myös nimitystä Pohjoinen sotilaspiiri (ven. Северный военный округ, Severnnyi vojennyi okrug; myös muotoa ven. Арктические войска, Arktitšeskije voiska näkyy).[1][2][3][4] Sen vastuualueeksi tulivat Komin tasavalta, Arkangelin alue, Murmanskin alue, Nenetsia ja Pohjoisen jäämeren saaristo.[3][1]
Pohjoinen laivasto perustettiin Neuvostoliiton laivaston osana 1937. Pohjoisen laivaston aluskantaan kuului Neuvostoliiton aikana enimmillään yli 200 erityyppistä sukellusvenettä aina pienistä diesel-sähkösukellusveneistä suuriin SSBN-luokan ydinsukellusvenisiin.lähde?
Historia
Laivaston synty liittyi Muurmannin rataan ja ensimmäisen maailmansodan aikaisiin Britannian ja Ranskan mittaviin puolustusvälinetoimituksiin Venäjälle, joiden tarkoituksena oli tukea Venäjän sotaponnisteluja pääasiassa Saksaa vastaan, jotta Ranskaan ja Britanniaan kohdistunut paine länsirintamalla olisi keventynyt. Venäjän keisarikunnan laivaston aluksia ohjattiin Murmanskiin suojaamaan puolustusvälinetoimituksia Saksan keisarikunnan laivastolta ja sen sukellusveneiden vastatoimilta Barentsinmerellä. Siksi perustettiin 19. kesäkuuta 1916 Jäämeren laivue (ven. Flotilija Severnogo Ledovitogo okeana). Lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjän uudet johtajat yhdistivät sen maaliskuussa 1920 Venäjän Vienanmeren laivastoon (ven. Belomorskaja flotilija).
Itämereltä siirrettiin 1933 aluksia Kronstadtista Murmanskiin, jonne saapui 5. elokuuta kaksi hävittäjää, kaksi vartiovenettä ja kaksi sukellusvenettä. Näistä muodostettiin Pohjoinen laivue. Toisen erän hävittäjä, vartiovene, sukellusvene ja kaksi miinanraivaajaa saapuivat syyskuussa Sorokan satamaan Vienanmerelle. Poljarnyista tuli laivueen tukikohta 1935. Ensimmäinen erä laivueen lentokoneita saapui syyskuussa 1935 Murmanskiin. Laivue nimettiin 11. toukokuuta 1937 uudelleen Pohjoiseksi laivastoksi, kun oltiin organisoitu rannikko- ja ilmatorjuntatykistö, rakennettu lentokenttiä ja saatu uusia laivoja.
Talvisodan aikana 1939–1940 Pohjoinen laivasto saartoi Petsamon. Toisen maailmansodan aikana Murmanskin satama oli Neuvostoliiton ainut satama, joka Golfvirran ansiosta jäätymättömänä kykeni vastaanottamaan ympäri vuoden Lend-Lease-ohjelmaan perustuneita saattueita. Kesäkuussa 1941 laivastoon kuului kahdeksan hävittäjää, 15 sukellusvenettä, kaksi torpedovenettä, seitsemän vartiovenettä, kaksi miinanraivaajaa ja 116 lentokonetta. Suuren isänmaallisen sodan aikana 1941–1945 laivasto puolusti Kalastajasaarentoa, turvasi kauppareitit, tuki Neuvostoliiton 14. armeijan sivustaa, kuljetti merijalkaväkeä ja osallistui 1944 Petsamon–Kirkkoniemen operaatioon. Osa pohjoisen laivaston miehistä (10 000 miestä) osallistui myös maasotatoimiin.
Sodan aikana laivastoa vahvistettiin Kaspianmereltä ja Tyyneltämereltä. Myös Iso-Britannia varusti laivastoa omilla aluksillaan.
Kylmän sodan aika
Kylmän sodan aikana laivastolle muodostui erityinen strateginen arvo ydinsukellusveneiden tukikohtana, josta kyettiin lähettämään vastaiskuun kykeneviä ydinsukellusveneitä Yhdysvaltain rannikolle Pohjois-Atlantin kautta Islannin molemmin puolin. Neuvostoliiton vastaiskuun kykenevät ydinohjukset sijoitettiin sukellusveneisiin Kuuban kriisin jälkeen, koska sen jälkeen ei ollut sopimuksellisesti mahdollista sijoittaa ydinaseita maalle lähelle Yhdysvaltoja vastaiskun onnistumisen varmistamiseksi. Muurmannin tukikohdat synnyttivät Neuvostoliitolle intressin suojata Murmanskin alue ja toisaalta Natolle intressin estää Neuvostoliiton suojaus ja mahdollinen läpimurto Pohjois- ja Keski-Norjaan.
Laivastotukikohtia
- Buhta Olenja (Бухта Олéнья), osa kokonaisuutta johon kuuluu myös Gadžijevo (entisiltä nimiltään Jagelnaja Guba, Skalisty tai Murmansk-130).
- Zapadnaja Litsa
- Gremiha (Ostrovnoi, Murmansk-140)
- Severomorsk – päämaja
- Vidjajevo
Telakoita
- Murmansk: Zvjozdotška ФГУП «Центр Судоремонта «Звездочка»
- Poljarnyi
- Severomorsk: Rosljakovo
- Snežnogorsk: SRZ Nerpa (Zvjozdotškan tytäryhtiö)
- Zapadnaja Litsa: Malaja Lopatka
Kalustoa
Vuonna 2009 Venäjän pohjoisen laivastoon kuuluivat:[5]
- Pinta-alukset
- projekti 1143.5 lentotukialus Admiral Kuznetsov
- Kirov-luokan raskaat ydinkäyttöiset risteilijät Admiral Nahimov (huollossa) ja Pjotr Veliki
- Slava-luokan ohjusristeilijä Maršal Ustinov
- projekti 1155.1 sukellusveneentorjunta-alus Admiral Tšabanenko
- projekti 1155 sukellusveneentorjunta-alukset Admiral Kulakov (huollossa 1991–2009), Maršal Valilevski (reservissä), Severomorsk, Admiral Levtšenko, Admiral Harlamov
- Sovremennyi-luokan hävittäjät Gremjaštšyi (reservissä), Admiral Ušanov (huollossa)
- 20 tykkivenettä ja miinaraivaajaa
- viisi maihinnousualusta
- Sukellusveneet
- kolme Akula-luokan strategista ydinsukellusvenettä
- kuusi Delfin-luokan strategista ydinsukellusvenettä
- kaksi Kalmar (Delta III) -luokan strategista sukellusvenettä
- seitsemän Štšuka-B-luokan ydinsukellusvenettä
- kolme Barrakuda-luokan ydinsukellusvenettä
- viisi projekti 671RTMK:n ydinsukellusvenettä
- kolme projekti 949A:n ydinsukellusvenettä
- kaksi erikoistehtäviin suunniteltua ydinsukellusvenettä
- kahdeksan projekti 887:n dieselkäyttöistä sukellusvenettä
Pohjoisen laivaston lentotukikohtia
- Kipelovon sotilaslentoasema
- 73. erillinen lentorykmentti – esikunta Kipelovon sotilaslentoasema (Fedotovo – Tupolev Tu-142MK, Tupolev Tu-142MR
- Olenjan lentotukikohta
- 924. erillinen meritiedustelulentorykmentti – esikunta Olenja – Tupolev Tu-22M3
- Severomorsk-1 -lentotukikohta
- 403. erillinen yhdistetty lentorykmentti – esikunta Severomorsk-1 – Antonov An-12, Antonov An-26, Iljušin Il-38, Tupolev Tu-134
- 830. erillinen laivaston sukellusvenetorjuntahelikopterirykmentti – esikunta Severomorsk-1 – Kamov Ka-27
- Severomorsk-2:n sotilaslentoasema
- Severomorsk-3 -lentotukikohta
- 279. laivaston hävittäjälentorykmentti – esikunta Severomorsk-3 – Suhoi Su-25UTG, Suhoi Su-33
- Ostafjevon lentoasema, Moskova
Muuta
Pohjoisen laivaston ydinjätteiden tilaa on kritisoinut norjalainen ympäristöjärjestö Bellona, jonka venäläisiä avustajia on epäilty ja tuomittu vakoilusta.lähde?
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.