Vehnäterrieri

Vehnäterrieri (iiriksi brocaire buí, engl. Irish Soft-Coated Wheaten Terrier) on irlantilainen, suurehko terrierirotu. Luonteeltaan vehnäterrieri on tarmokas ja sosiaalinen. Vehnäterrieri sopii hyvin seura- tai harrastuskoiraksi. Alun perin vehnäterrieri toimi monipuolisena maatilojen työkoirana.

Vehnäterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Irlanti
Määrä	Suomessa rekisteröity 5 258[1]
Rodun syntyaika	n. 1800
Alkuperäinen käyttö	yleiskoira
Nykyinen käyttö	seura- ja harrastuskoira
Elinikä	12–14 vuotta
Muita nimityksiä	Irish Soft-Coated Wheaten Terrier, brocaire buí, terrier irlandais à poil doux, Irischer Soft Coated Wheaten Terrier, iiri pehmekarvaline nisuterjer, vehnä, vehnis
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #40
Ulkonäkö
Paino	16–19 kg
Säkäkorkeus	45–50 cm
Väritys	vaaleasta vehnästä kullanpunaiseen
Infobox OK

Ulkonäkö

Vehnäterrieri on voimakasrakenteinen, kestävä, vankka ja korkeajalkainen terrieri. Säkäkorkeus on 45–55 senttimetriä ja paino noin 14–20 kilogrammaa. Vehnäterrierejä on vaaleasta vehnänväristä aina kullanpunaiseen vivahteeseen. Aikuisessa koirassa ei saa olla mustaa rungossa, eikä se saa olla kokonaan valkoinen. Vehnäterrierit ovat syntyessään tummia, ja niillä on yleensä tumma tai musta naamio. Väri puhdistuu koiran kasvaessa aikuiseksi. Vehnäterrierin kirsu on musta.

Vehnäterrierin turkki on silkkinen ja pehmeä: karva laskeutuu laineikkaasti koiran kylkiä ja jalkoja pitkin alas. Turkki ei ole kuitenkaan pystyssä, kuten esimerkiksi villakoirilla. Pennun ja nuoren koiran karvanlaatu on erilainen ja muuttuu useita kertoja aikuisikään mennessä.

Luonne ja käyttäytyminen

Vehnäterrierit ovat omistajaansa kiintyviä, uskollisia. Vehnäterrieri pysyy kunnossa normaalilla, monipuolisella ruualla ja riittävällä liikunnalla. Rotu on hyvin tarmokas eikä sovi pelkäksi kotikoiraksi, vaan tarvitsee paljon virikkeitä ja tekemistä pysyäkseen terveenä. Vehnäterriereiden kanssa voi harrastaa esimerkiksi tokoa, mistä ne yleensä nauttivat.

Hannes Lohen käyttäytymistutkimuksen alustavien tulosten mukaan 39 % suomalaisista vehnäterriereistä on ääniarkoja, 20 % alusta- ja paikka-arkoja, 13 % arkoja, 13 % eroahdistuneita, 12 % yliaktiivisia-impulsiivisia, 9 % pakko-oireisia ja 1 % aggressiivisia. Tutkimukseen osallistui 254 vehnäterrieriä ja vuonna 2015 julkaistut alustavat tulokset saattavat muuttua vastausmäärien kasvaessa.^[2][3]

Hoito

Vehnäterrierin turkki vaatii paljon hoitoa pysyäkseen kunnossa. Varsinkin nuoren vehnäterrierin turkkia on kammattava päivittäin, koska se menee hyvin helposti takkuun. Oikein hoidettuna vehnäterriereillä ei ole karvanlähtöä, mutta karvaa irtoaa kammatessa ja pesukertojen yhteydessä. Vehnäterrieri kuuluu trimmattaviin koirarotuihin. Trimmaus tehdään leikkaamalla 2–4 kertaa vuodessa. Vehnäterrieriä ei ole pakko trimmata.