Vaaleanpunainen pantteri (animaatio)

Vaaleanpunainen pantteri on elokuvateattereihin tehty lyhytanimaatiosarja, jota tehtiin 1964–1977. Suurin osa Vaaleanpunainen pantteri -animaatioista on mykkäelokuvia, joissakin hahmot kuitenkin puhuvat. Hahmo sai alkunsa vuonna 1963, kun Blake Edwards pyysi David H. DePatieta ja Friz Frelengiä suunnittelemaan hahmon hänen Vaaleanpunainen pantteri -elokuvansa alkutekstejä varten. DePatie, Freleng ja heidän firmansa työläiset suunnittelivat useita erilaisia panttereita, joista Edwards valitsi Hawley Prattin suunnitteleman version. Kun elokuva julkaistiin, hahmo oli menestys. Monet jopa sanoivat alkutekstejä itse elokuvaa paremmaksi. Alkuteksteistä muistetaan varsinkin Henry Mancinin säveltämä jazz-henkinen taustamusiikki eli ns. ”The Pink Panther Theme”, josta tuli Vaaleanpunaisen pantterin tavaramerkki.

Tämän vuoksi DePatie-Freleng Enterprises aloitti lyhytanimaatioiden sarjan tekemisen United Artistsille. Ensimmäinen osa, The Pink Phink voitti parhaan lyhytanimaation Oscar-palkinnon. DePatie ja Freleng tekivät yhteensä 91 lyhytanimaatiota, joista The Pink Blueprint sai myös Oscar-ehdokkuuden. Vaaleanpunaisen pantterin vastustajana esiintyi useimmissa tarinoissa pieni isonenäinen ja valkoinen mies. Mancinin säveltämää tunnusmusiikkia käytettiin järjestelmällisesti kaikissa animaatioissa.

Yleisesti Vaaleanpunaisella pantterilla ei ole dialogia. Poikkeuksena on kuitenkin kaksi lyhytanimaatiota vuodelta 1965: Sink Pink ja Pink Ice. Molemmissa animaatioissa pantterin äänenä toimi Rich Little.

Vaaleanpunainen pantteri televisiossa

Vuonna 1969 aikaisemmin julkaistut Vaaleanpunainen pantteri- ja The Inspector -animaatiot esitettiin osana The Pink Panther Show -sarjaa. Sarja lisäsi animaatioihin valmiiksi nauhoitetut naurut, kuten muissakin sen ajan televisiokomedioissa oli. Tämä valinta on harmittanut monia animaatioiden faneja. Vuonna 1971 sarja jatkui nimellä The Pink Panther Meets the Ant and the Aardvark. Tällä kertaa mukana oli Vaaleanpunainen pantteri ja The Ant and the Aardvark -animaatioita. Vuonna 1976 sarjan pituus kasvoi 30 minuutista 90 minuuttiin. Nimeksi vaihtui The Pink Panther Laugh and Half Hour and a Half. Vaaleanpunaisen pantterin lisäksi esitettiin The Inspector, The Ant and the Aardvark, Misterjaw ja Texas Toads -piirrettyjä (alun perin Tijuana Toads). 1977 sarja lyheni taas puoleen tuntiin ja nimeksi vaihtui Think Pink Panther. Mukana ei ollut enää kuin Vaaleanpunainen pantteri, The Ant and the Aardvark ja Misterjaw-piirrettyjä.

Vuoden 1978 The All-New Pink Panther Show -sarjan piirretyt olivat täysin uusia, eivät elokuvateattereissa aiemmin esitettyjä. Vaaleanpunaisen pantterin lisäksi mukana oli Crazylegs Crane. Nämäkin 32 animaatiota julkaistiin myöhemmin elokuvateattereissa.

Paluu

Vaaleanpunaisesta pantterista teki uuden televisiosarjan 1984 Hanna-Barbera Friz Frelengin valvomana. Sarjan nimi oli The Pink Panther and Sons. Siinä Vaaleanpunaisella pantterilla oli kaksi lasta nimeltä Pinky ja Panky, jotka puhuivat, toisin kuin isänsä.

Metro-Goldwyn-Mayer Animation, Claster Television ja Camelot Entertainment Sales tekivät vuonna 1993 yhdessä uuden sarjan, jonka nimi oli yksinkertaisesti The Pink Panther. Tässä sarjassa esiintyivät Vaaleanpunaisen pantterin lisäksi The Ant and the Aardvark, The Dogfather, Voodoo Man ja Manly Man. Sarjassa Vaaleanpunainen pantteri sai äänen, jonka teki Matt Frewer.

Vuonna 2004 MGM julkaisi Vaaleanpunaisen pantterin klassikkopiirretyt DVD:llä.

Aiheesta muualla

• https://youtube.com/user/PinkPanther
• Vaaleanpunainen pantteri (animaatio) Internet Movie Databasessa (englanniksi)