Värimorsinko

Värimorsinko eli morsinko^[2] (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi. Sitä on viljelty värikasvina siitä saatavan sinisen, kasvivärjäyksessä käytettävän väriaineen vuoksi. Lajin latinankielinen nimi tinctoria viittaa värjäyskäyttöön.

Värimorsinko
Värimorsinko eli morsinko (Isatis tinctoria)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Brassicales
Heimo:	Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku:	Morsingot Isatis
Laji:	tinctoria
Kaksiosainen nimi
Isatis tinctoria L.[1]
Katso myös
Värimorsinko Wikispeciesissä   Värimorsinko Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Isatis tinctoria

Levinneisyys

Värimorsinko kasvaa villinä Kaukasuksella ja isoissa osissa Aasiaa, mutta viljelyjäänteenä sitä löytyy liki koko Euroopasta. Suomessa kasvi kasvaa luonnonvaraisena Saaristomeren alueella, Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilla. Se viihtyy kivi-, sora- ja hiekkarannoilla. Suomessa luonnonvarainen värimorsinko on harvinainen.

Eurooppalaiset veivät värimorsingon Pohjois-Amerikkaan 1700-luvulla, ja kasvi on levinnyt siellä rikkakasviksi asti.^[3]

Tuntomerkit

Värimorsingon varsi on jäykkä ja haarainen, kukat keltaisissa kukinnoissa. Se muistuttaa ulkonäöltään rypsiä, mutta tarkkaan katsoen kukkien terälehdet ovat teräväkärkisemmät, ja heteet selvemmin esillä.

Käyttö ja historia

Sininen väriaine on kasvikunnassa harvinaista. Värimorsingon siemeniä löytyy jo kivikauden asutuksen jäljiltä.

Sininen väriaine on värimorsingossa värittömän indikaanin muodossa olevaa indigo-väriaineen esiastetta. Aidosta indigokasvista saadaan syvempi sininen kuin värimorsingosta, mutta värimorsingon sininen on kestävämpää. Kun eurooppalaiset löysivät meritien Intiaan, indigon tuonti syrjäytti kotimaisen värimorsingon kysynnän.^[4]