Väinö Lieska (ent. Lundberg; 30. kesäkuuta 1891 Saarijärvi – 18. kesäkuuta 1946) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli Saksassa sotilasoppinsa saanut jääkäri, joka taisteli kaikkiaan neljässä sodassa.[1][2] [3]
Lieskan vanhemmat olivat poliisikonstaapeli Henrik Lundberg ja Augusta Uljua. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Irja Hautalan kanssa, josta hän erosi vuonna 1924.[1][2]
Lieska kävi viidennen luokan Sortavalan lyseossa ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1929. Hän suoritti Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuosina 1927–1928.[1][2]
Lieska työskenteli metsätyönjohtajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 25. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet komennettiin Suomeen 11. tammikuuta 1916, missä hänen tuli toimi pohjoisella etapilla. Takaisin Saksaan hän palasi 3. maaliskuuta 1917. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn lääkintäkoiraosaston harjoituskurssin.[1][2]
Lieska astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa, missä haavoittui pahasti.[1][2]
Lieska siirrettiin sisällissodan jälkeen 14. kesäkuuta 1918 toteutetussa armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä päälliköksi Kaartin jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. maaliskuuta 1920 Jääkäriprikaatin polkupyöräkomppanian päälliköksi ja edelleen 25. toukokuuta 1921 alkaen Polkupyöräpataljoona 3:een. Kajaanin sissipataljoonaan hänet siirrettiin päälliköksi 3. kesäkuuta 1921 ja hänet sijoitettiin pataljoonan 3. komppaniaan. Pataljoonan aseupseeriksi hänet siirrettiin 22. huhtikuuta 1926 ja edelleen 30. tammikuuta 1928 alkaen 1. komppanian päälliköksi. Sissipataljoonasta hän oli komennuksella 7. kesäkuuta 1922 alkaen Sisäasiainminineriön käytettävänä ja hän oli sen käytössä vuoden 1922 loppuun saakka. Lieska erosi armeijasta sairauden takia 18. kesäkuuta 1931.[1][2]
Lieska osallistui talvisotaan 1. pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 28:ssa (nimi vaihdettiin myöhemmin Jalkaväkirykmentti 19:ksi). Hän otti osaa taisteluihin Taipaleessa. Välirauhan aikana hän jatkoi aluksi samassa tehtävässä, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 1. pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 50:een. Hän osallistui taisteluihin jatkosodassa Kiekualla, Ignoilassa, Hautavaaralla, Suvilahdella, Korsassa, Alekolla, Kinnasvaaralla, Terussa, Puolivälissä (Polovina) ja Vilgassa. Vuonna 1942 hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 8:aan, missä hän palveli vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin aliupseerikoulun johtajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 12:een.[2]
Lieska toimi Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1924–1927 ja Kajaanin sissipataljoonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1922–1923 ja puheenjohtajana vuonna 1928.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
