Tukholman valtiopäivät

Tukholman valtiopäivät olivat Tukholmassa vuoden 1789 helmikuun alusta lähtien kokoontuneet Ruotsin säätyvaltiopäivät.

Louis Jean Desprez’n Tukholman valtiopäiviä esittävä maalaus.

Päätökset

Kuningas Kustaa III oli kutsunut valtiopäivät koolle joulukuun lopulla 1788. Kuninkaan kannattajilla oli Tukholman valtiopäivillä enemmistö aatelittomissa säädyissä, kun taas aateli oli oppositiossa kuningasta vastaan. Kuningas esitteli 21. helmikuuta 1789 säädyille yhdistys- ja vakuuskirjan nimellä tunnetuksi tulleen ehdotuksen uudeksi perustuslaiksi. Se hyväksyttiin huutoäänestyksellä kolmen säädyn päätöksenä. Kustaa III osti aatelittomien säätyjen (papiston, porvariston ja talonpoikien) kannatuksen antamalla niille yhdistys- ja vakuuskirjan yhteydessä säätyprivilegioiden luonteiset julistukset niiden oikeuksista. Aateli hyväksyi yhdistys- ja vakuuskirjan vasta vuoden 1800 valtiopäivillä. Yhdistys- ja vakuuskirjaa on sanottu Kustaa III:n toiseksi vallankaappaukseksi, koska sillä siirrettiin valtaa kuninkaalle vapauttamalla hänet niistä siteistä, joihin vuoden 1772 hallitusmuoto oli hänet velvoittanut. Kuningas ei enää tarvinnut säätyjen suostumusta sodan aloittamiseen, aloiteoikeus valtiopäivillä siirtyi yksin hänelle, ja kuningas sai oikeuden määrätä valtakunnan kaikista viroista, minkä seurauksena hän lakkautti Ruotsin valtaneuvoston. Säädyt sitoutuivat hoitamaan Valtionvelkakonttorin välityksellä 20 miljoonaan riikintaaleriin kasvaneen valtionvelan. Valtionvelkakonttori sai valtuudet ottaa lainaa ulkomailta ja laskea kotimaassa liikkeelle seteleitä. Säädyt sitoutuivat myös raskaisiin suostuntaveroihin, mikä mahdollisti Kustaa III:lle sotatoimien jatkamisen.^[1]