Trebizondin keisarikunta

Trebizondin keisarikunta tai Trapezuntin keisarikunta oli yksi kolmesta valtiosta, jotka syntyivät neljännen ristiretken jälkeen, kun Bysantin valtakunta valloitettiin vuonna 1204. Keisarikunta oli olemassa vuosina 1204–1461. Georgian kuningatar Tamar antoi Aleksios I:lle joukkoja, joilla hän valloitti Trabzonin, Sinopen ja Paflagonian, ja perusti Bysantin perinteitä jatkaneen Trebizondin keisarikunnan.^[1]

Trebizondin keisarikunta Βασίλειον τής Τραπεζούντας
1204–1461
lippu
Bysantin valtakunta neljännen ristiretken jälkeen noin vuonna 1214: Epeiroksen despotaatti, Latinalainen keisarikunta, Nikaian keisarikunta ja Trebizondin keisarikunta.
Valtiomuoto	keisarikunta
Keisari	Ensimmäinen: Alexios I (1204–1222) Viimeinen: David (1459–1461)
Pääkaupunki	Trebizond
Uskonnot	kreikkalaisortodoksinen kirkko
Kielet	kreikan kieli, lazin kieli
Edeltäjä	Bysantin valtakunta
Seuraaja	Osmanien valtakunta
Infobox OK

Keisarikunta joutui heti vaikeuksiin turkkilaisten kanssa, ja menettikin läntisiä alueita. Sinope valloitettiin jo vuonna 1214. Itse keisarikunta onnistui pysymään pystyssä kahta kilpailijaansa pitempään. Epeiroksen despotaatti lakkasi olemasta vuonna 1359, ja Nikaian keisarikunta kaatui Osmanien valtakunnan valloitettua Konstantinopolin vuonna 1453. Trebizond valloitettiin vuonna 1461.

Olemassaolonsa aikana Trebizond oli jonkin aikaa yksi maailman johtavista kaupankäynnin keskuksista, mikä johtui silkkitien läheisyydestä. Anthony Bryersin mukaan kolme neljäsosaa keisarin tuloista tuli maasta, vaikka verotulot olivat sangen merkittävä tulonlähde.^[2]

Sisäiset ongelmat

Aleksios III

Pieni Trebizond oli menestynyt hyvin heti historiansa alussa. Aleksios I:n johdolla valtakunta oli laajentunut Nikaian keisarikunnan ja Armenian väliin, sekä jopa Krimin niemimaalle. Aleksioksen poika Manuel I panosti turvallisuuteen ja oli ansainnut mainetta komentajana, mutta keisarikunta oli jo menettänyt alueita turkkilaisille,^[3] ja joutui maksamaan seldžukeille ja mongoleille lunnaita. Trebizond saavutti suurimman vaurautensa ja vaikutusvaltansa Aleksios II:n pitkällä hallintokaudella vuosina 1297–1330. Sen jälkeen keisarikunta kärsi lyhyistä vallankumouksista ja keisarien salamurhista aina Aleksios III:n valtaanastumiseen saakka. Trebizond ei koskaan toipunut täysin sisäisestä jakautumisesta, ja taloudellisen aseman ja maa-alueiden menettämisestä.

Valtakunnan loppu

Kutistunut Trebizond ympärysvaltioineen vuonna 1400.

Manuel III liittoutui Timur Lenkin kanssa, ja hyötyi siitä timuridien lyötyä osmanit Ankaran taistelussa vuonna 1402. Timurideista huolimatta Osmanien valtakunta valloitti Bysantin vuonna 1453, eikä Trebizondin keisari Johannes IV voinut kuin puolustautua ja pelätä samaa kohtaloa. Ensin osmaanien sulttaani Murad II koetti valloittaa pääkaupungin meritse vuonna 1442, mutta maihinnousu epäonnistui ja torjuttiin.^[4] Kun Mehmed Valloittaja piiritti Belgradia vuonna 1456, Amasyan käskynhaltija hyökkäsi Trebizondiin. Vaikka hänet lyötiin, sai hän paljon vankeja, ja vaati heistä kalliit lunnaat.^[5]

Johannes IV vuorostaan valmisteli hyökkäystä keräten liittolaisia. Hän antoi tyttärensä mongoli-kaanille vaimoksi, jos he auttaisivat Trebizondin puolustamisessa. Hän sai myös Georgian kuninkaalta lupauksen, että hän avustaa Sinopen ja Karamanian emiraattien valtaamisessa.^[6]

Kun Johannes IV kuoli vuonna 1459, hänen veljensä David nousi valtaan, ja hän hylkäsi liitot. David kosiskeli eurooppalaisia valtioita avustamaan osmaaneja vastaan käytävässä sodassa, luvaten jopa Jerusalemin valtausta. Mehmed II kuuli kosiskeluista ja kesällä 1461 hän johti suuren armeijan ja valloitti Trebizondin länsipuolella olleet pienet itsenäiset emiraatit. Seuraavaksi hän kiersi etelästä Armeniaan, ja valloitti Ak Koyunlun, joka kuului timuridien ja turkkilaisten valtakuntaan. Nyt Trebizond oli ympäröity täysin. Mehmed II eteni nopeasti ja alkoi piirittää pääkaupunkia Trabzonia. Piiritys kesti kuukauden, kunnes keisari David antautui 15. elokuuta 1461.^[6]

Trebizondin kaatumisen myötä viimeinen Rooman valtakunnan perintöä jatkanut valtakunta katosi.^[7]

Trebizondin keisarit

• Aleksios I Megas Komnenos (1204–1222)
• Andronikos I Gidos (1222–1235)
• Johannes I Aksoukhos Megas Komnenos (1235–1238)
• Manuel I Megas Komnenos (1238–1263)
• Andronikos II Megas Komnenos (1263–1266)
• Georgios Megas Komnenos (1266–1280)
• Johannes II Megas Komnenos (1280–1284)
• Theodora Megale Komnene (1284–1285)
• Johannes II Megas Komnenos (1285–1297)
• Aleksios II Megas Komnenos (1297–1330)
• Andronikos III Megas Komnenos (1330–1332)
• Manuel II Megas Komnenos (1332)
• Basileios Megas Komnenos (1332–1340)
• Irene Palaiologina (1340–1341)
• Anna Anakhoutlou Megale Komnene (1341)
• Mikael Megas Komnenos (1341)
• Anna Anakhoutlou Megale Komnene (1341–1342)
• Johannes III Megas Komnenos (1342–1344)
• Mikael Megas Komnenos (1344–1349)
• Aleksios III Megas Komnenos (1349–1390)
• Manuel III Megas Komnenos (1390–1416)
• Aleksios IV Megas Komnenos (1416–1429)
• Johannes IV Megas Komnenos (1429–1459)
• David Megas Komnenos (1459–1461)

Lähteet

• Vasiliev, Alexander A.: History of the Byzantine Empire, Vol 2. 324–1453, second edition (Madison: University of Wisconsin Press, 1958), s. 506: ”... on the territory of the disintegrated eastern empire, three independent Greek centers were formed; The empire of Nicaea and the empire of Trebizond in Asia Minor and the Despotat of Epirus in Northern Greece.”
• Nicol, Donald MacGillivray: Last Centuries of Byzantium, 1261–1453. Cambridge University Press, Second Edition, 1993.
• Miller, William: Trebizond: The last Greek Empire of the Byzantine Era: 1204–1461. 1926. (Chicago: Argonaut, 1969).

Viitteet

1. Alexander A. Vasiliev, History of the Byzantine Empire, Vol 2. 324 - 1453, second edition (Madison: University of Wisconsin Press, 1958), p. 506: "... on the territory of the disintegrated eastern empire, three independent Greek centers were formed; The empire of Nicaea and the empire of Trebizond in Asia Minor and the Despotat of Epirus in Northern Greece."
2. Bryer, "The Estates of the Empire of Trebizond. Evidence for their Resources, Products, Agriculture, Ownership and Location", Archeion Pontou 35 (1979), p. 371.
3. Haldon, John, The Palgrave Atlas of Byzantine History PART III: THE LATER PERIOD (c. 11th–15th Century), The map includes "Chepni Türkmen"
4. Miller, Trebizond, p. 85
5. Miller, Trebizond, pp. 87f
6. Nicol, Last Centuries, p. 407
7. Nicol, Last Centuries , p. 408

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Trebizondin keisarikunta Wikimedia Commonsissa