Timo Tapio Kojo (s. 9. toukokuuta 1953 Helsinki) on suomalainen rock-, soul- ja funk-laulaja. Pelkkää sukunimeä taiteilijanimenään käyttävä Kojo teki ensimmäiset levytyksensä Madame George -yhtyeen solistina ja toisena kitaristina sekä toimi myös yhtyeen puhemiehenä. Ennen Madame Georgea hän oli ollut yhtyeissä Orient Express ja Hukkaviiva (yhtye teki vain kaksi keikkaa), duona Dave Lindholmin kanssa (lauloi ja soitti bassorumpua sekä lautasta) ja Rauli Badding Somerjoen säestysyhtyeessä.[1]
Madame George -yhtye ei menestynyt, ja Kojo aloitti soolouransa vuonna 1978. Pari ensimmäistä singleä soivat radiossa, mutta kummempaa ei kuulunut. Vuonna 1979 ilmestynyt albumi So Mean oli menestys, ja se pääsi jopa diskojen suosikiksi. Useimmat kappaleet oli tehnyt Jim Pembroke. Levy myi 25 132 kappaletta, joka oikeutti kultalevyyn. Menestyksen vanavedessä myös seuraaja Lucky Street (1980) teki kauppansa kultalevyn verran vuonna 1980, vaikka itse levyä ei ole pidetty esikoisalbumin veroisena.
Kolmas levy Go All the Way vuonna 1981 ei myynyt, joten oli keksittävä jotain uutta. Kojolta ilmestyi alkuvuonna 1982 Hitparade (1982) -albumi sisältäen cover-versioita vanhoista soul-klassikoista. Kassu Halosen studio-orkesteri ja saksalaistyyliset kannet eivät kuitenkaan taanneet levyn menestystä. Tässä vaiheessa oli jo tiedossa Euroviisuihin osallistuminen. Jim Pembroken sävellys ja Juice Leskisen sanoitus "Nuku pommiin" voitti Suomen viisukarsinnan. Aluksi lehdistö ja kriitikot olivat innostuneita rockista Euroviisuissa, mutta kelkka kääntyi ja Kojo ei saanut ainuttakaan pistettä viisuissa. Siitä hän sai lisänimen Nolla-Kojo.[2]
Kojon laulajaura kääntyi jyrkkään laskuun ja vuoden 1983 albumi Time Won't Wait ei menestynyt. Seuraava liike oli laulukielen vaihto suomeksi. Vuonna 1985 Kojo julkaisi Jim Pembroken kanssa levyn Bee tai pop ja seuraavana vuonna 1986 albumin nimeltä Rommia sateessa, mutta levyt eivät menestyneet suomen kielelläkään. Kojon vuonna 1990 julkaisema levy Pyöri maa, pyöri kuu valittiin kuitenkin musiikkitoimittajien kuukauden levyksi huhtikuussa 1990.
Tämän jälkeen Kojo on ollut mukana useissa projekteissa, mm. vuonna 1993 julkaistiin levy Kojo and the Great Boogie Band ja 1990-luvun lopulla Murrit-yhtyeen kanssa pari lastenlevyä. Murrit oli takapihan kissoja esittävä yhtye, joka oli alun perin luotu TV 1:n Puoli kuusi -lastenohjelmien torstaipäivän osuuksiin (Toivomustorstai). Kojo julkaisi Irinan kanssa vuonna 2003 duettosinglen ja keväällä 2006 hän kävi heittämässä keikan Andy McCoyn kanssa Pekingin Hard Rock Cafessa.
Vuonna 2002 Kojo julkaisi Lentävä pyörätuoli -albumin joka sisältää joitakin Murrit-yhtyeen klassikoita kuten "Pörssihai" sekä uusia kappaleita.[3] Vuonna 2014 Kojolta ilmestyi single "Pistä poika pullo pöytään vaan".[4]
Kojosta ilmestyi vuonna 2019 Docendon kustantama, Petteri Ahomaan kirjoittama 198-sivuinen elämäkertakirja Kojo – Tasasta ku Sveitsissä.
Kojo on avoliitossa Irma-etunimisen naisen kanssa ja heillä on kolme aikuista poikaa. [5]
- Madame George: What’s Happening?!! (1977)
- So Mean (1979)
- Lucky Street (1980)
- Go All the Way (1981)
- Hitparade (1982)
- Nuku pommiin or Bomb Out (kokoelma, 1982)
- Time Won't Wait (1983)
- Kojo & Jim Pembroke: Bee tai Pop (1985)
- Rommia sateessa (1986)
- Kaksi alkuperäistä: So Mean / Lucky Street (1990) (+)
- Pyöri maa pyöri kuu (1990)
- Kojo and the Great Boogie Band (1993)
- Suloinen Maria (1997)
- 20 suosikkia – So Mean (1998)
- Lentävä pyörätuoli (2002)
(+) CD:ltä on jätetty pois Lucky Street -albumin kappaleet "Snake Eyes Up" ja "Night Cab".
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
