Ahtium Oyj (vuoteen 2017 Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj [4]) oli suomalainen pörssiyhtiö, joka harjoitti aiemmin kaivostoimintaa Sotkamossa Kainuussa sijaitsevassa Talvivaaran kaivoksessa. Talvivaara-konsernin jouduttua vakaviin talousvaikeuksiin kaivostoiminta myytiin Terrafamelle vuonna 2015.[5]
| Ahtium Oyj | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | julkinen osakeyhtiö |
| Osake | OMXH: AHTIUM |
| Markkina-arvo | 145 milj. € (31.12.2013)[1] |
| ISIN | FI0009014716 |
| Perustettu | 2003 |
| Perustaja | Pekka Perä[2] |
| Lakkautettu | 2018 |
| Toimitusjohtaja | Pekka Perä[2] |
| Puheenjohtaja | Tapani Järvinen |
| Kotipaikka | Espoo, Suomi |
| Liikevoitto |
 +214 milj. € (2016)[3] |
| Tilikauden tulos |
+199 milj. € (2016)[3] |
| Henkilöstö | 20 (31.12.2016)[3] |
| Kotisivu |
www |
| Huomioitavaa | Hakeutunut konkurssiin |
Ahtium ilmoitti 6.3.2018 hakeutuvansa konkurssiin.[6] Yhtiö oli vuodesta 2013 lähtien yrityssaneerauksessa; saneerausohjelma vahvistettiin vuonna 2017. Loppuvaiheessa yhtiöllä ei enää ollut liiketoimintaa eikä myöskään mitään tekemistä Talvivaaran kaivoksen kanssa. Ahtium suunnitteli uutta liiketoimintaa koskien lehmänlannasta tehtäviä tuotteita ja romumetallien sulatusuuneja.[7] Uuden liiketoiminnan käynnistäminen, hankkiminen ja rahoitus osoittautui kuitenkin mahdottomaksi.[8]
Kaivoksen perustaminen
Talvivaaran malmiesiintymä on alun perin löytynyt Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksissa vuonna 1977. Tällöin esiintymä havaittiin suureksi, mutta verrattain heikkolaatuiseksi. Tämän vuoksi sen hyödyntäminen ei ollut kannattavaa perinteisillä rikastusmenetelmillä. Hyödyntämisen aloitus vaati bioliuotusmenetelmän demonstrointia bioliuotuskasan pilottihankkeessa 2005–2008[9].
Esiintymän kaivosoikeudet jäivät Outokumpu Oyj:n haltuun. Tämä myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen Pekka Perälle euron hinnalla. Perä tosin osti kolikon takaisin ja maksoi siitä kaksi euroa.[10][11] Kaupassa Outokumpu sai myös option ostaa kaivoksen valmistuttua 20 % Talvivaara Sotkamo Oy:stä yhden euron hinnalla sekä 5 % Talvivaaran kaivososakeyhtiön osakkeista annissa 20 % alennuksella. Outokumpu hyödynsi optionsa 2007. Vuonna 2011 Outokumpu myi koko omistuksensa Talvivaaran Kaivososakeyhtiöstä Solidiumille 60 miljoonaa euron hintaan ja 4 % Talvivaara Sotkamo Oy:stä Talvivaaran Kaivososakeyhtiölle 60 miljoonan euron hintaan. Lopusta 16 % Talvivaara Sotkamo Oy:n omistuksesta tehtiin optiosopimus Talvivaaraa kaivososakeyhtiö kanssa, mutta kaupat eivät kuitenkaan toteutuneet.[12][13]
Kaivos aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2008.[14] Ensimmäinen nikkeli–kobolttisakkakuorma lähetettiin kaivokselta 19. helmikuuta 2009 Harjavaltaan Norilsk Nickelin jalostamolle.[15]
Kaivoksen rakentaminen maksoi vuosina 2007 ja 2008 yhteensä noin 560 miljoonaa euroa.[16]
Talvivaara-konserni
Talvivaara-konserni koostui kahdesta yhtiöstä. Konsernin emoyhtiö oli Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj (loppuaikana nimellä Ahtium Oyj). Se oli pörssiyhtiö, joka vastasi kaivostoiminnan rahoituksesta. Varsinaista kaivostoimintaa operoi pörssiyhtiön tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo Oy. Pörssiyhtiö omisti siitä 84 %.[17]
Pörssihistoria
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö (Talvivaara Mining Company plc) listautui Lontoon pörssiin vuonna 2007. Se keräsi kansainvälisiltä sijoittajilta yli kolmesataa miljoonaa euroa.[18] Toukokuussa 2009 Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj listattiin myös Helsingin pörssiin.[19][20]
Listaus Lontoon pörssissä loppui 2014 yhtiön jouduttua saneeraukseen.[21] Helsingin pörssissä noteeraus keskeytettiin marraskuussa 2014, eikä noteerausta enää käynnistetty uudelleen.[22]
Osakekurssi saavutti huippunsa 7,41 euroa alkuvuonna 2011. Vuonna 2013 kurssi romahti alimmillaan 0,019 euroon.[23] Helsingin pörssissä osakkeen viimeiseksi noteeraukseksi jäi 0,0303 euroa marraskuussa 2014.[22] Listauksen päätyttyä osakkeilla käytiin jonkin verran kauppaa pörssin ulkopuolella. Kurssi oli niin alhainen, että myyjä saattoi joutua myyntikulut huomioiden jopa maksamaan siitä, että pääsi osakkeistaan eroon. Sijoittajat pyrkivät osakkeista eroon voidakseen realisoida luovutustappion verovähennystä varten.[24]
Johto ja omistajat
Talvivaaran toimitusjohtajana on toiminut Pekka Perä. Osan vuotta 2012 toimitusjohtajana toimi Harri Natunen, joka kuitenkin väistyi tehtävästä Pekka Perän palattua toimitusjohtajaksi kaivosalueella sattuneen ympäristövahingon jälkeen.[25][26]
Talvivaaran suurin osakkeenomistaja (7,6 %) oli kesällä 2017 Suomen valtio omistajayhtiönsä Solidiumin kautta. Suurin henkilöomistaja oli Pekka Perä (1,8 %).[27] Suomen valtio on Solidiumin kautta menettänyt Talvivaaran arvonlaskuna huomattavan summan.[28]
Toimitusjohtaja Pekka Perä on saanut Talvivaarasta 25 000 euroa kuukausipalkkaa. Kaivoksen konkurssin jälkeen Pekka Perä on tienannut 800 000 euroa ja hallitukselle on maksettu 800 000 euroa. Juristien palkkioita ei ole kerrottu.[29]
Talousvaikeudet
Talvivaara-konserni kohtasi monenlaisia tuotanto-, ympäristö- ja talousvaikeuksia erityisesti vuosina 2012–2013. Ongelmat kärjistyivät vuonna 2013.
Talvivaaran tulos oli jatkuvasti tappiollinen vuosina 2009–2013. Tästä ja tytäryhtiö Talvivaara Sotkamon konkurssista johtuen osakekohtainen oma pääoma laski negatiiviseksi 2013. Tappioiksi vuonna 2013 kirjattiin 700 miljoonaa euroa.[3][30][31][32]
Sekä emoyhtiö että operatiivinen yhtiö joutuivat yrityssaneeraukseen loppuvuodesta 2013. Operatiivinen yhtiö hakeutui konkurssiin 6. marraskuuta 2014.[33]
Talvivaaran vuoden 2016 tilinpäätöksen mukaan sen koko toiminnan ajalta kertyneet tappiot olivat yhteensä 1,3 miljardia euroa. Yhtiöllä oli omaisuutta 4 miljoonan euron edestä ja velkaa 535 miljoonaa euroa.[3]
Yrityssaneeraus
Talvivaara-konserni joutui yrityssaneerausmenettelyyn vuoden 2013 lopussa. Menettely koski sekä pörssiyhtiötä Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj että operatiivista yhtiötä Talvivaara Sotkamo Oy.
Selvitysmies Pekka Jaatisen mukaan Talvivaaran olisi pitänyt hakeutua yrityssaneeraukseen aikaisemmin.[34] Selvittäjän mukaan yhtiöt olivat kärsineet useista ongelmista: Biokasaliuotuksen toimivuudesta ei ollut riittävää kokemusta ja näyttöä. Rahoituksesta ei ollut täyttä varmuutta ja nikkelin hinta oli alhainen. Lisäksi kaivosalueella oli huomattavasti liikaa vettä. Myös ympäristö- ja vesilupiin liittyi epävarmuutta.[35]
Nyrstarin lupaama rahoitus ja selvitykset
Nyrstar myönsi 1.4.2014 yrityssaneerauksen tukemiseksi Talvivaaralle enintään 20 miljoonan euron lainan, joka on nostettavissa sinkkitoimitusten suhteessa.[36] Nyrstar myös lupautui ostamaan Talvivaaralta sinkkiä 80 000 tonnia markkinahintaan yritysten voimassa olevasta sopimuksesta poiketen, jos Talvivaara onnistuu pääsemään molempia osapuolia tyydyttävään rahoitusratkaisuun.[37] Selvittäjä arvioi selvitysten valmistuttua Talvivaaran 14.4.2014 annetussa tiedotteessa, että toteuttamiskelpoinen saneerausohjelma on laadittavissa, mikäli menettelynaikainen rahoitus sekä pitkän tähtäimen rahoitusratkaisu saavutetaan.[38][39]
Saneerausohjelmaehdotus
Saneerausohjelmaehdotukset toimitettiin Espoon käräjäoikeudelle syksyllä 2014. Selvittäjä arvioi, että tytäryhtiön liiketoiminta olisi elinkelpoista ja kaivostoiminta oli mahdollista saada kannattavaksi. Bioliuotustekniikan käyttö oli onnistunut ja nikkelin hinta noussut. Lupa-asioissa oli edistytty ja lyhyen aikavälin rahoituksestakin oli onnistuttu neuvottelemaan. Yhtiön tulevaisuuden kannalta keskeisellä sijalla olivat metallien riittävän tuotantomäärien saavuttaminen ja tuotantokustannusten pysyminen riittävän alhaisina suhteessa metallien myynnistä saatavaan hintaan. Sen sijaan uuden rahoituksen saamisen selvittäjä katsoi ongelmalliseksi.[35]
Selvittäjä ehdotti ratkaisuksi ns. realisaatiosaneerausta kahdeksan vuoden saneerausohjelmalla. Siinä Talvivaara Sotkamo Oy myytäisiin perustettavalle uudelle yhtiölle. Myynnistä saadut varat käytettäisiin velkojen maksuun. Saneerauksessa otettaisiin huomioon yhteensä noin 480 miljoonan euron edestä emoyhtiön saneerausvelkoja, joita leikattaisiin 97 prosenttia eli velkojille maksettaisiin myöhemmin kolme prosenttia. Tytäryhtiön saneerausvelkoja leikattaisiin 99 prosenttia.[35] Nyrstarin 232 miljoonan euron saatava on etumaksua sinkkitoimituksista, ei rahavelkaa. Nyrstarin saatavaa ei olisi katsottu yrityssaneerauksessa saneerausvelaksi, eikä sitä saneerausohjelmaehdotuksen mukaan olisi leikattu. Nyrstarin saatava olisi siirtynyt uudelle perustettavalle yhtiölle.[40][41] Yrityksellä olisi kahdeksan vuotta voimassa oleva lisäsuoritusvelvollisuus ja lisäsuorituksia voitaisiin maksaa velkojille niin paljon kuin saneerausvelkoja olisi leikattu. Selvittäjän mukaan velkakonversio eli velkakirjojen kääntö uusiksi yrityksen osakkeiksi olisi velkojalle riski. Tällainen velkakonversio ei toisi yritykselle uutta pääomaa, jota tarvittaisiin liiketoiminnan jatkamiseen.[42] Osana yrityssaneerausta Talvivaara olisi tarvinnut uutta pääomaa 100–200 miljoonaa euroa.[43]
Talvivaaralta vaadittu 850 000 euron yhteisösakko leikkautuisi mahdollisessa saneerausohjelmassa, jolloin se jäisi pääosin maksamatta.[44] Yhteisösakosta voitaisiin leikata muiden saneerausvelkojen tavoin 99 prosenttia. Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle on jätetty vahingonkorvausvaatimuksia yli 250, joista vain osassa on esitetty selkeä korvaussumma ja esitetyt korvaussummat ovat yhteensä yli seitsemän miljoonaa euroa. Vahingonkorvauksia voitaisiin leikata muiden saneerausvelkojen tavoin 99 prosenttia.[45] YLEn haastattelemien oikeusoppineiden mukaan vahingonkorvausvastuu siirtyisi perustettavalle uudelle yhtiölle, jolta voitaisiin saada täydet vahingonkorvaukset.[46]
Pitkän aikavälin rahoitusratkaisu
Saneerausohjelmaehdotuksen hyväksymisen ehtona oli pitkän aikavälin rahoituksen varmistaminen. Pitkän aikavälin rahoitusratkaisu ei ollut varmistunut 30.9.2014 mennessä.[47] Talvivaaralle jäi aikaa etsiä sitä 1.12.2014 asti.[48][49] Toimitusjohtaja Perän mukaan edellytykset rahoitusneuvotteluille olivat hyvät ja saneerausohjelmaehdotuksen julkistamisen 30.9.2014 jälkeen on käsitys siitä, minkälaiseen taseeseen mahdolliset rahoittajat sijoittaisivat, minkä piti edesauttaa neuvotteluita.[50]
Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteen mukaan valtio seurasi tarkasti Talvivaaran saneerausmenettelyn edistymistä ja yhtiön kokonaistilanteen kehittymistä. Valtio oli valmis osallistumaan Talvivaarah rahoittamiseen sillä edellytyksellä, että kaivostoimintaan mukaan tulisi uusi teollinen tai muu vakaa toimija, joka toisi toimintaan lisää osaamista, resursseja ja uskottavuutta. Lisäksi lähtökohtana oli ympäristöasioidan asianmukainen hoito ja uskottava liiketoimintasuunnitelma. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren mukaan: "Yhteiskunnan kokonaisintressin kannalta olisi toivottavaa että Talvivaara onnistuisi sopimaan yritysjärjestelystä ja hankkimaan rahoituksen, joka mahdollistaa kaivostoiminnan jatkamisen ympäristön kannalta kestävällä tavalla."[47]
Toimitusjohtaja Perän mukaan Nyrstar oli mukana hyvin aktiivisesti, että saadaan rahoitus hoidettua.[51] Nyrstar kuitenkin ilmoitti, ettei se rahoittaisi Talvivaaraa 20 miljoonan euron lainaa ja 80 kilotonnin sinkkisopimusta enempää.[52]
Yrityssaneerauksen aikana Talvivaara loi 190 615 000 uutta rahasto-osaketta, jotka muodostivat 9,09 % osakekannasta.[53] Lisäksi Talvivaara vetäytyi Lontoon pörssistä.[54]
Tytäryhtiö Talvivaara Sotkamon konkurssi
Operatiivinen yhtiö Talvivaara Sotkamo hakeutui konkurssiin 6. marraskuuta 2014, koska yhtiön kassavarat loppuivat kesken. Kaupankäynti Talvivaaran osakkeella keskeytettiin samana päivänä ennen pörssin aukeamista.[55] Kaivoksen tuotantoprosessia ei voitu lopettaa välittömästi ja siksi Suomen valtio otti kaivoksen heti haltuun ja varautui 50 miljoonan euron kuluihin, joilla oli tarkoitus vakauttaa kaivoksen toimintaa ympäristön kannalta.[56]
Työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori sekä valtion omistaman Solidiumin toimitusjohtaja toivoivat, että kaivokselle löytyisi jatkaja.[56][57]
Konsernin emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö jatkoi tuossa vaiheessa toimintaansa ja tarjosi palveluita kaivokselle.[58] Emoyhtiö oli tytäryhtiön suurin velkoja ja sen saatavat edustavat tytäryhtiön veloista yli 60 prosenttia (1,4 miljardin euron kokonaisveloista 891 miljoonaa euroa).[59] Muut suuret velkojat olivat Finnvera ja Nyrstar. Velkojat saivat päättää, kenelle konkurssipesän sisältämiä kaivosoikeuksia ja omaisuutta myytäisiin.[58] Emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö pyrki ostamaan kaivoksen konkurssipesältä,[60] mutta se ei toteutunut. Tytäryhtiön konkurssin seurauksena Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj menetti määräysvaltansa Talvivaara Sotkamoon eikä Talvivaara Sotkamoa enää voitu käsitellä Talvivaara-konsernia taloudellisessa raportoinnissa.[61]
28. marraskuuta 2014 konkurssiasiamies esitti Espoon käräjäoikeudelle julkisselvitykseen siirtymistä.[62] Espoon käräjäoikeus antoi Talvivaaran emoyhtiön täydennetyn saneerausohjelmaehdotuksen laatimiseen lisäaikaa 30. tammikuuta 2015 asti.[61] Julkisselvittäjä Jari Salmisen mukaan kauppaneuvotteluja käytiin ostajakandidaattien kanssa.[63]
Kaupankäyntiä kaivoksesta
Selvitysmies Jaatinen kertoi Talvivaaralle löytyneen rahoittajan viikolla 45 vuonna 2014. Tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo ajautui kuitenkin konkurssiin juuri rahoittajan löytymisen jälkeen.[64] Marraskuussa 2014 uutisoitiin, että neuvottelut olivat edenneet pitkälle ja kansainvälinen yhtiö oli ilmaissut valmiutensa sijoittaa ainakin 150 miljoonaa euroa uuteen perustettavaan yhtiöön. Kuviossa pörssiyhtiö Talvivaara olisi kerännyt uutta rahoitusta ja sijoittanut 50 miljoonaa euroa uuteen yhtiöön. Kansainvälinen yhtiö olisi sijoittanut loput kokonaisuudessaan 200 miljoonan euron rahoituksesta, jolloin pörssiyhtiö Talvivaara olisi omistanut 25 prosenttia uudesta yhtiöstä ja kansainvälinen yhtiö 75 prosenttia yhtiöstä. Jaatisen mukaan uusi investoija nimeäsi suurimpana osakkeenomistajana yhtiön johdon ja hallinnon, ja lisäksi se toisi omaa kaivosalan osaamistansa kaivostoimintaan.[65]
30.1.2015 Talvivaaran emoyhtiö sai lisäaikaa saneerausohjelmaehdotuksen laatimiseen 13.3.2015 asti.[66] Konkurssipesä oli saanut kaivoksesta viisi ostotarjousta. Neuvotteluita kävi kolme ostajaehdokasta, joista kaksi ovat belgialainen Nyrstar ja ruotsalainen Boliden.[67] Ostoa suunnitteli myös suomalainen selvitysryhmä, joka olisi perustanut uuden yhtiön Talvivaara Sotkamon konkurssipesän ostoon. Uuden yhtiön omistajiksi olisi tullut pörssiyhtiö Talvivaara ja todennäköisesti Suomen valtio.[68]
Kaivos Terrafamelle 2015
Suomen valtio lupasi Talvivaaran konkurssipesälle 100 miljoonaa euroa ja sen lisäksi 97 miljoonaa euroa, joita käyttäisi valtion perustama uusi yhtiö Terrafame.[69][70][71] 12. maaliskuuta 2015 Työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti, että brittiläinen yritysjärjestelyihin erikoistunut sijoitusyhtiö Audley Capital Advisors LLP oli solminut ehdollisen kauppasopimuksen Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesän ostamisesta. Audley Capital Partners johtaisi konsortiota, johon kuuluisi useita toimijoita. Audley-konsortio omistaisi kaivoksesta 85 prosenttia ja valtio 15 prosenttia Terrafamen kautta. Kauppahinta julistettiin salaiseksi.[72]
Terrafame osti Talvivaaran kaivoksen lopulta kesällä 2015 yhdellä eurolla.[18]
Kaivostoiminnan jälkeinen aika 2015–2017
Kaupan ehtojen tultua julkisiksi arvioitiin, että pörssiyhtiö Talvivaaraan ei jäisi liiketoimintaa ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi pörssiyhtiön konkurssi. Tässä yhteydessä yhtiön noin 80 000 osakkeenomistajaa menettäisi sijoituksensa.[73] Konkurssia ei kuitenkaan tullut heti.
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö vältti konkurssin vielä kesäkuussa 2017. Tuolloin yhtiö oli yrityssaneerauksessa ilman liiketoimintaa. Yhtiö kaavaili lehmänlannasta tehtävien tuotteiden kaupallistamista ja romumetallien sulatusuunien energian käytön tehostamista. Yhtiö suunnitteli tuolloin myös uutta osakeantia.[7]
Saneerausohjelman mukaan Talvivaaran tuli maksaa velkojaan alle 10 miljoonan euron edestä. Talvivaaran velkojiin kuuluvat Finnvera, Nordea, Danske Bank, OP ja Handelsbanken epäilivät jo vuonna 2017, että Talvivaara oli ilmeisen elinkelvoton yhtiö eikä sitä voitu saneerata liiketaloudellisesti kestävälle pohjalle.[74]
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö vaihtoi nimekseen Ahtium Oyj marraskuussa 2017.[4]
Konkurssi 2018
Ahtiumin hallitus tiedotti 6.3.2018, että se oli päättänyt hakea yhtiön konkurssiin. Yhtiön uudet liiketoimintahankkeet eivät kyenneet tuottamaan riittävästi kassavirtaa kulujen kattamiseksi.[8]
Oikeudenkäynnit
Kaivoksella sattuneet onnettomuudet ja päästöt läheisiin vesistöihin ovat synnyttäneet laajaa kritiikkiä kaivoksen aiheuttamista ympäristövahingoista. Useita Talvivaaran johtajia on epäilty ympäristön turmelemisesta, neljä johtajaa sai rikossyytteet törkeästä ympäristön turmelemisesta ja Talvivaaralta on vaadittu vahingonkorvauksia.
Talvivaaran kaivosta koskeva laaja ja monimutkainen ympäristörikosoikeudenkäynti alkoi Kainuun käräjäoikeudessa 3. elokuuta 2015. Ympäristöoikeuden emeritusprofessori Vesa Majamaan mukaan "viranomaiset eivät ole täysin ymmärtäneet Talvivaaran mittasuhteita".[75]
Toukokuussa 2016 käräjäoikeuden päätöksen mukaan Talvivaara Sotkamo Oy tuomittiin menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 3,5 miljoonaa euroa. Yhtiölle määrättiin myös 300 000 euron yhteisösakko. Käräjäoikeuden sakoiksi kertyi päiväsakkoina Pekka Perä 20 340 € (90 päiväsakkoa), Harri Natunen 7 740 € (60 päiväsakkoa) ja Lassi Lammassaari 6 540 € (60 päiväsakkoa).[76] Lähiseudun asukkaat olivat tuomion lievyyteen pettyneitä.[77]
Talvivaaran johtajia tuomittiin tiedottamisrikoksista Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2017. Oikeuden mukaan Talvivaara antoi totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa odotettavissa olevasta nikkelin tuotannostaan ja viivytteli tuotantopäivityksen antamisessa vuosina 2012–2013. Toimitusjohtaja Pekka Perä sai ehdollista vankeutta ja sakkoa tiedottamisrikoksista. Entinen toimitusjohtaja Harri Natunen ja entinen rahoitusjohtaja Saila Miettinen-Lähde tuomittiin sakkoon kukin yhdestä tiedottamisrikoksesta. Kaivoksen entinen johtaja Lassi Lammassaari katsottiin syylliseksi viiteen sisäpiiritiedon väärinkäyttöön. Oikeuden mukaan hän hyödynsi osakekaupoissa tuotanto-ongelmiin liittyvää julkistamatonta tietoa.[78] Pekka Perä sai 2018 syytteen törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä liittyen vuoden 2013 kauppoihin.[79]
Vuonna 2016 Kainuun käräjäoikeus asetti myös rikosnimikkeeksi myös ympäristön turmelemisen. Vuonna 2018 Rovaniemen hovioikeus muutti rikosnimikkeeksi törkeän ympäristön turmelemisen. Tuomiot saivat käräjäoikeudessa Perä, Lammassaari, Natunen ja osastopäällikkö Ville Heikkinen. Hovioikeuden päätöksessä Heikkisen tuomiot kumottiin. Pekka Perä on tyytymätön tuomioon perusteella, että kaivostoimintaa on harjoitettu ympäristöluvan mukaisesti. Hän on hakenut valituslupaa asiassa Korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Lisäksi Itä-Suomen yliopiston professori Tapio Määttä on kiinnittänyt prosessissa huomiota Pohjois-Suomen aluehallintoviraston, Kainuun ELY-keskuksen ja jopa ympäristöministeriön eli viranomaisten mahdolliseen virheelliseen menettelyyn luvituksessa.[80][81]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
