From Wikipedia, the free encyclopedia
Talibanin hyökkäys vuonna 2021 oli vuodesta 2001 käydyn Afganistanin sodan viimeinen merkittävä sotilasoperaatio. Afganistanissa vuosikymmeniä oleilleet Yhdysvaltain joukot alkoivat vetäytyä maasta keväällä 2021. Toukokuussa Taliban alkoi hyödyntää syntynyttä tyhjiötä yhä aggressiivisemmin ja valloitti nopeassa tahdissa ensin syrjäseudut ja sitten merkittävät asutuskeskukset. Elokuun puoliväliin mennessä suurin osa maasta oli järjestön hallinnassa. Taliban valloitti pääkaupunki Kabulin 15. elokuuta, julisti voittaneensa sodan ja perusti Afganistanin islamilaisen emiraatin. Vanha hallitus kaatui ja presidentti Ashraf Ghani pakeni maasta.
| Talibanin hyökkäys | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Afganistanin sotaa (2001–2021) | |||||||||
 Talibanin hallitsema alue Kabulin valtauksen jälkeen 15. elokuuta. | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
55 000 – 85 000 (arvio)[1] |
150 000 – 200 000 (arvio)[2] | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
10 414 kuollutta[4] |
? | ||||||||
Yhdysvallat miehitti Afganistanin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001. Liki 20 vuotta jatkuneen sodan jälkeen Donald Trumpin johtama Yhdysvallat sekä afganistanilainen äärijärjestö Taliban solmivat rauhansopimuksen helmikuussa 2020. Taliban sitoutui katkaisemaan välinsä terroristijärjestöihin ja hillitsemään harjoittamaansa väkivaltaa vastineeksi siitä, että Yhdysvallat vetäisi sotilaansa Afganistanista toukokuuhun 2021 mennessä.[5]
Tammikuussa 2021 Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi nousi Joe Biden, joka määräsi hallintonsa selvittämään, noudattiko Taliban sopimusta. Huhtikuussa Biden ilmoitti, että Yhdysvallat vetäytyisi Afganistanista viimeistään 11. syyskuuta 2021. Myös muut Nato-joukot alkoivat vetäytyä Afganistanista. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta alkoi kotiuttaa neuvonantajia, jotka auttoivat paikallisten sotilaiden koulutuksessa. Sekä Yhdysvallat että Yhdistynyt kuningaskunta jatkoivat diplomaattisen ja humanitaarisen tuen antamista Afganistanin hallitukselle.[5]
Ulkomaisten joukkojen vetäytyminen rohkaisi Talibania aiempaa aggressiivisempaan sodankäyntiin.[6] Toukokuussa Taliban teki aiempaa enemmän hyökkäyksiä, ja Helmandissa käytiin taisteluja talibanien sekä hallituksen joukkojen välillä. Pääkaupunki Kabuliin tehty pommi-isku surmasi 55 ja haavoitti 150 ihmistä. Osa Kabulin lähellä sijaitsevasta Vardakin maakunnasta joutui Talibanin haltuun.[5]
Kesäkuussa Taliban laajensi hallitsemaansa aluetta nopeasti, ja taisteluja käytiin 26:ssa Afganistanin 34:stä maakunnasta.[5] Kuun lopulla järjestö oli jo riittävän vahva hyökkäämään maakuntakeskuksiin.[6] 22. kesäkuuta Taliban otti hallintaansa Tadžikistanin vastaisen rajan Sher Khan Bandarissa. Heinäkuun 2. päivä Yhdysvallat vetäytyi strategisesti tärkeältä Bagramin lentokentältä ja suurin osa Afganistanissa yhä oleilleista amerikkalaissotilaista poistui maasta. Kabulissa sijainneen suurlähetystön suojaksi jäi pieni osasto. Britannian pääministeri Boris Johnson ilmoitti 8. heinäkuuta, että suurin osa maan joukoista oli vetäytynyt Afganistanista.[5] Heinäkuun mittaan yhä useampi merkittävä asutuskeskus joutui Talibanin hyökkäysten kohteeksi.[5]
Elokuun alussa Taliban salamurhasi useita korkea-arvoisia Afganistanin hallituksen edustajia. Kahdeksanteen päivään mennessä järjestö oli miehittänyt suurimman osan Pohjois-Afganistanista ja katkaissut tärkeimmät Kabuliin johtavat tiet. Hallituksen sotilaat alkoivat antautua Talibanille suurin joukoin.[5]
11. elokuuta Yhdysvallat arvioi, että Afganistanin hallitus luhistuisi 90 päivän sisällä. Joe Biden kehotti afgaaneja yhdistymään ja taistelemaan kansakuntansa puolesta. Kaksi päivää myöhemmin Taliban valloitti Heratin ja Kandaharin, ja Yhdysvaltain asevoimat korjasi arviotaan. Nyt Kabulin ennustettiin joutuvan Talibanin valtaan hyvin pian. Taliban miehitti Mazar-i-Sharifin 14. elokuuta viimeisenä Pohjois-Afganistanin suurkaupunkina. Merkittävistä kaupungeista enää Kabul ja Jalalabad olivat hallituksen joukkojen hallussa.[5]
Sekä Yhdysvallat että Yhdistynyt kuningaskunta lähettivät Kabuliin lisäjoukkoja turvaamaan ulkomaiden kansalaisten sekä afgaaniliittolaisten evakuointia. Taliban valloitti Kabulin ja Jalalabadin 15. elokuuta ja julistautui sodan voittajaksi. Vanha hallitus kaatui ja Afganistanin presidentti Ashraf Ghani pakeni maasta ”verilöylyn välttämiseksi”.[5] Talibanin edustajat ilmoittivat perustaneensa Afganistanin islamilaisen emiirikunnan.[7] Kabulin valtauksesta huolimatta Taliban ei heti saanut haltuunsa koko maata, vaan vastarinta jatkui Panjshirin laaksossa.[8] Alueen hallinnasta käytiin elo–syyskuun taitteessa taisteluja, joissa kumpikin osapuoli kärsi suuria tappioita.[9]
Evakuointilennot jatkuivat, vaikka Taliban oli jo julistautunut voittajaksi.[5] Viimeinen Yhdysvaltain asevoimien lentokone poistui Kabulin kansainväliseltä lentoasemalta 31. elokuuta 2021, mikä merkitsi Yhdysvaltain historian pisimmän sodan päättymistä. Yhteensä Afganistanista evakuoitiin 18-päiväisen ilmasillan aikana yli 122 000 ihmistä. Ulkomaiden kansalaisten lisäksi joukossa oli länsimaiden kanssa yhteistyötä tehneitä afgaaneja, joiden pelättiin joutuvan Talibanin kostotoimien kohteeksi.[10][11] Afganistaniin jäi arviolta 100–200 Yhdysvaltain kansalaista, jotka olisivat halunneet paeta maasta. Heistä suurin osa oli sukulaistensa luona vierailleita kaksoiskansalaisia.[11] Afgaaniliittolaisista suurin osa jäi evakuoimatta.[12]
Yhteensä Kabulin kenttää suojaamassa oli tuhansia länsimaisia sotilaita, ja evakuointilentoja lähti päivittäin jopa sata. Myös Suomi lähetti Afganistaniin virkamiehiä ja sotilaita, jotka turvasivat 330 henkilön evakuoinnin. Heistä 250 oli Suomen kansalaisia, oleskeluluvan saaneita tai Suomen Kabulin-lähetystön työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään. Loput 80 olivat EU-delegaatteja tai Nato-operaation henkilöstöä, joiden evakuoiminen kuului Suomen kiintiöön. Lisäksi afgaaneja evakuoitiin humanitaarisistä syistä.[13] Kireän aikataulun sekä etukäteissuunnitelmien puutteen vuoksi Suomi evakuoi muihin länsimaihin verrattuna melko vähän ihmisiä, mikä herätti julkista keskustelua ja paheksuntaa. Afganistaniin jäi Suomen kanssa yhteistyötä tehneitä vartijoita ja tulkkeja, kehityshankkeiden työntekijöitä sekä muutama Suomen kansalainen.[14]
Yhdysvaltain arvion mukaan Talibanin vahvuus oli noin 75 000 miestä. Hieman ennen Kabulin menetystä Yhdysvaltain hallitus väitti, että Afganistanin hallituksella oli noin 350 000 miestä aseissa.[3] Asevoimien henkilöstön lisäksi lukuun oli laskettu poliisi ja muut turvallisuusjoukot.[1] Suuri osa näistä joukoista oli kuitenkin olemassa vain paperilla,[3] eikä poliisivoimilla ollut Talibanin vastaiseen sotaan tarvittavaa koulutusta ja kalustoa.[2] Ajatuspaja CNA:n arvion mukaan taisteluihin valmiiden joukkojen vahvuus oli todellisuudessa vain noin 150 000 – 200 000 miestä.[1][2]
Afganistanin hallituksen asevoimat olivat selvästi Talibania suuremmat ja paremmin varustetut. Niiden toiminta oli kuitenkin tehotonta ja reaktiot talibanien hyökkäyksiin vaimeita.[6] Vain pieni osa Afganistanin asevoimien joukoista kykeni tehokkaaseen toimintaan. Nämä yksiköt kärsivät suhteettoman suuria tappioita ja olivat pahasti ylirasittuneita.[2] Hallituksen joukkojen taistelutahto oli heikko, ja laajamittainen korruptio teki tehokkaasta vastarinnasta vaikeaa.[15] Afganistanissa tavallisten kansalaisten uskollisuus ei useinkaan kohdistu valtioon vaan paikallisempiin instituutioihin: perheeseen, kylään, heimoon ja omaan maakuntaan. Hallituksen joukkoihin kuului muodollisesti satoja tuhansia sotilaita, mutta todellisuudessa suuri osa heistä ei osallistunut taisteluihin, vaan maksetut palkat menivät komentavien upseerien taskuun.[16] Lisäksi Afganistanin asevoimat oli suunniteltu toimimaan yhteistyössä Naton kanssa. Kun Yhdysvaltain ilmatuki loppui, katosivat myös afgaaniarmeijan toimintaedellytykset.[17] Jopa kaluston oikeaoppinen huolto ja käyttö oli ilman ulkomaisia neuvonantajia vaikeaa, sillä monet sotilaat olivat lukutaidottimia.[2] Kabulin länsimielisen hallituksen legitimiteetti oli paikallisten keskuudessa heikko ja sitä pidettiin tuontitavarana ulkomailta.[17]
Talibanit olivat hyvin motivoituneita, ja menestys nosti heidän taistelutahtoaan entisestään.[16] Kannatus oli voimakkainta maaseudulla, jonka kehittämisen länsi oli laiminlyönyt. Kaupunkilaiseliitin ja maalaisköyhälistön välinen vastakkainasettelu sai Talibanin propagandassa paljon huomiota.[17] Apunaan Talibanilla oli laaja ruohonjuuritason verkosto. Järjestö oli myös salaa yhteydessä moniin Afganistanin asevoimien komentajiin ja taivutteli nämä vaihtamaan puolta.[3] Suurin osa talibaneista on paštuja; muiden etnisten ryhmien keskuudessa kannatus on vähäistä.[18] Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan Taliban syyllistyi sotaretken aikana lukuisiin sotarikoksiin. Järjestö on kiistänyt väitteet.[5]
Tiedotusvälineet ja poliitikot vertasivat Talibanin voittoa Saigonin kukistumiseen 1975. Kummassakin tapauksessa Yhdysvallat oli käynyt pitkän sodan syrjäisessä kehitysmaassa, ja kummassakin tapauksessa sota päättyi nöyryyttävään ja yllättävän nopeaan tappioon.[19] Vain muutama viikko ennen Kabulin kukistumista Biden oli julistanut, ettei Talibania voi verrata Vietnamin kansanarmeijaan, jolla oli suuret, konventionaaliset asevoimat: ”Ette tule näkemään tilannetta, jossa ihmisiä evakuoidaan Yhdysvaltain Afganistanin-suurlähetystön katolta.” Elokuun puolivälissä amerikkalaiset joutuivat hylkäämään suurlähetystönsä kiirellä ja ihmisiä evakuoitiin Kabulista lentokoneiden kyydissä. Osa koneiden ulkopuolelle jääneistä paikallisista kuoli, kun he yrittivät takertua koneisiin kiinni.[20]
Sen enempää Vietnamissa kuin Afganistanissakaan Yhdysvaltoja ei lyöty sotilaallisesti, vaan Yhdysvallat vetäytyi vapaaehtoisesti.[19] Yhdysvaltain 20-vuotisen miehityksen aikana Taliban kykeni valloittamaan vain yhden kaupungin, Konduzin, ja senkin vain lyhyeksi aikaa. Vetäytymisen alettua Afganistanin islamilainen tasavalta luhistui kuitenkin lähes heti, eivätkä kaikki amerikkalaisjoukot olleet edes ehtineet poistua maasta. Neuvostoliiton aikanaan tukema Afganistanin demokraattinen tasavalta oli sinnitellyt kolme vuotta ilman neuvostojoukkojen tukea, ja Vietnamin tasavaltakin selviytyi kaksi vuotta ilman Yhdysvaltain asevoimien tukea.[20]
Talibanin voitto oli sekä Bidenille että Yhdysvalloille nöyryyttävä, mutta se oli myös pitkään jatkuneen kehityksen lopputulos. Jo Bidenin edeltäjät Barack Obama ja Donald Trump olivat haluttomia sekaantumaan sotilaallisesti vanhan maailman konflikteihin. Myös eurooppalaisille liittolaisille ja Taiwanille osoitettu tuki oli vähenemään päin. The Economist arvioi tuoreeltaan, että ”Bidenin vetäytyminen on osoitus sekä Yhdysvaltain oikullisuudesta että sen korvaamattomuudesta. Venäjän ja Kiinan voimistuessa harvalla liittolaisella on ketään muuta, jonka puoleen kääntyä.” Militantin islamin arvioitiin voimistuvan maailmanlaajuisesti, sillä Afganistanin uskonsoturit olivat nyt lyöneet kaksi supervaltaa: Neuvostoliiton ja Yhdysvallat.[20]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
