Töyhtöhyyppä

Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) on kurmitsojen heimoon kuuluva rantalintu, joka on tavallinen Euroopan lauhkeilla alueilla ja jota esiintyy pesimäaikana myös Aasian lauhkeissa osissa.

Töyhtöhyyppä
Uhanalaisuusluokitus
Silmälläpidettävä [1]
Suomessa:
Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko:	Kahlaajat Charadrii
Heimo:	Kurmitsat Charadriidae
Suku:	Hyypät Vanellus
Laji:	vanellus
Kaksiosainen nimi
Vanellus vanellus (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Töyhtöhyyppä Wikispeciesissä   Töyhtöhyyppä Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Levinneisyys

Töyhtöhyyppä on muuttolintu ja lajin koko esiintymisalueella esiintyy muuton aikana suuria parvia. Talvehtimisalueet ovat Pohjois-Afrikassa, Pohjois-Intiassa ja Kiinassa. Muutto tapahtuu päiväsaikaan. Suomalaiset hyypät talvehtivat Länsi- ja Lounais-Euroopassa. Keväällä se on varhaisimpia muuttolintuja ja saapuu jo maaliskuun alusta alkaen. Syysmuutto alkaa jo varhain kesäkuussa, jolloin pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet linnut muuttavat pikku parvina lounaaseen. Syysmuutto päättyy vähitellen, ja viimeiset muuttajat tavataan lokakuussa.^lähde?

Vaeltaa harvoin Itä-Kanadaan tai Yhdysvaltojen koilisosiin.^[3]

Suomessa pesivä hyyppäkanta on voimakkaasti taantunut. Yhtenä syynä taantumiseen ovat entistä voimaperäisemmät kevätpeltojen muokkaukset, jolloin pesät tuhoutuvat, sekä tehokkaan salaojituksen takia suojattomiksi jääneet peltoaukeat. Myös maapetojen, kuten ketun ja supikoiran, runsastuminen on vähentänyt pesintöjen onnistumisia. Rantaniittyjen ja entisten laidunmaiden umpeenkasvu ruovikoiksi ja pajukoiksi on vähentänyt lajin suosimaa lyhytkortista ruohostomaata.^lähde?

Läntisimmät kannat, jotka pesivät alavilla alueilla, ovat kuitenkin yleensä paikkalintuja. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 70 000–120 000 paria.^[4]

Elinympäristö

Töyhtöhyyppä on kahlaaja, joka pesii avoimilla matalakasvuisilla alueilla (niityillä ja pelloilla), ja se myös suosii melko kosteita alueita (avosoita).^[4]

Lisääntyminen

Töyhtöhyyppä tekee pesän maahan ja munii 3–4 munaa.^[5] Haudonta kestää neljä viikkoa, sekä naaras että koiras hautovat. Pesäänsä ja poikasiaan laji puolustaa meluisasti ja hyökkäävästi suuriakin tunkeilijoita vastaan. Poikaset ovat pesäpakoisia ja oppivat lentämään noin kuukauden ikäisinä.^lähde?

Ravinto

Töyhtöhyypän ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä, nilviäisistä, madoista ja muista pienistä selkärangattomista.

Piirros töyhtöhyypästä.

Töyhtöhyyppä lennossa.

Ulkonäkö

• Mustavalkoinen yleisväritys
• Leveät, pyöreäkärkiset siivet
• Päästä lähtee lajille nimen antava töyhtö
• Naarailla ja nuorilla linnuilla on kapeammat siivet, mutta muuten ulkonäkö on samanlainen
• Pituus 30 cm, paino 130–330 g, siipien kärkiväli 85 cm

Ääni

• Pitkä ja tasoltaan vaihteleva korkea naukuminen. Soidinlennossa hyyppä lentelee reviirinsä yllä ja tekee huikeita taitolentoesityksiä siivet humisten.

Suomen vanhin rengastettu töyhtöhyyppä on ollut 14 vuotta, neljä kuukautta viisi päivää vanha.^{[6]lähde tarkemmin?} Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 23 vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen hyyppä. Hyyppiä on metsästetty voimaperäisesti ainakin Tanskassa ja Ranskassa.^lähde?

Suomen pesimäkanta käsitti noin 60 000 paria 1990-luvun lopulla. Euroopassa pesii vähintään miljoona paria töyhtöhyyppiä, joista Britteinsaarilla 190 000–240 000 paria.^lähde?