Suonenjoen junaturma

Suonenjoen junaturma tapahtui 12. elokuuta 1998, kun pohjoisesta tullut Intercity-juna ja etelästä tullut tavarajuna törmäsivät Suonenjoen aseman eteläpuolella. InterCity-junassa oli kuusi vaunua ja tavarajunassa yhteensä 41 vaunua. Kummassakin junassa oli veturina Sr1-sarjan sähköveturi.

Suonenjoen junaturma
Tavarajunan veturin perä nousi ilmaan törmäyksen voimasta.
Päivämäärä	12. elokuuta 1998
Aika	5.58
Paikka	Suonenjoen rautatieasema
Valtio	Suomi
Rataosa	Kouvola–Iisalmi
Turman kuvaus	yhteentörmäys
Turman syy	punaisen opastimen ohittaminen
Tiedot
Junia osallisena	2
Juna(t)	InterCity 72 tavarajuna 2051
Kuolleita	0
Loukkaantuneita	26
Infobox OK

Onnettomuudessa ei kuollut yhtään ihmistä, mutta 25 loukkaantui lievästi ja yksi vakavasti. Kaikki matkustajat ja kuljettajat kävivät vähintään tarkastuksessa Suonenjoen terveyskeskuksessa.

Tapahtumat

InterCity-juna numero 72 Iisalmesta Kouvolan kautta Helsinkiin kohtaa normaalisti tavarajunan 2051 Airakselassa, Suonenjoelta 20 kilometriä pohjoiseen. Nyt tavarajuna oli myöhässä noin 30 minuuttia, ja liikenteenohjaaja päätti järjestää kohtaamisen Suonenjoella. Liikenteenohjaajan tarkoituksena oli, että matkustajajuna odottaisi asemalla pääraiteella ja tavarajuna ohittaisi Suonenjoen sivuraidetta pitkin. Liikenteenohjaaja turvasi saapuvalle InterCity-junalle kulkutien Suonenjoen lähtösuunnan pääopastimelle asti eli käytännössä asemalaiturin viereen. Tavarajunan ohitettua Markkalan (Suonenjoelta 10 km etelään) hän käynnisti ns. kohtausautomaatin (kohtausautomaatti on ohjaustapa, jolla laitteisto automaattisesti hoitaa junakohtauksen). Kun pohjoisesta päin asemalle saapuvan InterCity-junan viimeinen vaunu ohitti ratapihan pohjoispäässä olevan vaihteen, vapautui sivuraide ja kohtausautomaatti turvasi sen kautta tavarajunalle kulkutien aseman ohi pohjoisen suuntaan.

InterCity-juna ei kuitenkaan jäänyt odottamaan, että tavarajuna ohittaisi aseman sivuraidetta pitkin, vaan lähti liikkeelle aikataulun mukaisesti kello 5.57. Heti pääopastimen ohituksen jälkeen veturi ajoi sivuraiteelle käännetyn vaihteen auki (vaihteen aukiajo tarkoittaa, että junan pyöräkerrat pakottavat väärään suuntaan käännetyn vaihteen kieliosat aukiajavan näkökulmasta oikeaan suuntaan). Liikenteenohjaajan ilmaisintaulusta kuului vaihteen aukiajon merkkiääni ja merkkivalo syttyi. Samassa hän näki raideosuuden varautuneen toisesta suunnasta. Hän ryhtyi kutsumaan molempien junien kuljettajia, mutta vastausta ei tullut, sillä junat olivat jo törmänneet.

Yhteentörmäys tapahtui kaarteessa, jossa näkyvyys eteenpäin on rajoitettu. Molempien veturien kuljettajat tekivät hätäjarrutuksen nähdessään vastaantulevan veturin etuosan. Vetureiden välinen etäisyys oli tällöin enää noin 300 metriä. Matkustajajunan nopeus ennen hätäjarrutusta oli 70 km/h ja törmäyshetkellä 44 km/h. Tavarajunan vastaavat nopeudet olivat 27 ja 25 km/h. Pitkän ja raskaan tavarajunan hätäjarrutus ei ehtinyt kunnolla vaikuttaa. Junien kuljettajat onnistuivat pelastautumaan hyppäämällä vetureista juuri ennen onnettomuutta.

Matkustajajunan nopeuden ja tavarajunan suuren massan takia yhteentörmäys oli raju. Koko InterCity-juna siirtyi törmäyksessä neljä metriä taaksepäin ja tavarajunan kaksi ensimmäistä vaunua työntyi veturin alle. Tällöin veturin perä nousi korkealle ajojohtimeen saakka. Molempien junien veturit ja kaikki vaunut kuitenkin pysyivät ratapenkeereellä ja pääosin kiskoilla.

Tavarajunan T 2051 veturina oli Sr1 3042 ja matkustajajuna IC 72:n veturina Sr1 3031. Molemmat veturit kunnostettiin ja ne ovat edelleen ajossa.^milloin?

Onnettomuuden syy

Onnettomuuden välitön syy oli se, että InterCity-juna ohitti sille punaista seis-opastetta näyttäneen pääopastimen. Koska pääopastin ei ratapihan kaarteisuuden vuoksi näy asemalla seisovalle junalle, oli Suonenjoella käytössä ns. kertaaja, joka ilmeisesti näytti virheellisesti, että pääopastimessa olisi vihreä ajon salliva opaste. Tämä yhdessä konduktöörin lähtövalmiusmerkin ja veturinkuljettajan kellostaan toteaman lähtöajan kanssa sai kuljettajan lähtemään liikkeelle eikä hän ilmeisesti enää kiinnittänyt huomiota punaista näyttäneeseen pääopastimeen. Myötävaikuttavana tekijänä lienee ollut kirkkaan aamuauringon aiheuttama opastinvalojen huono näkyvyys.

Syy siihen, että kertaaja saattoi näyttää virheellistä opastetta, oli puutteellinen kytkentä, joka mahdollisti tällaisen virhenäytön syntymisen kahden samanaikaisen releiden virhetoiminnan sattuessa. Releitä tutkittaessa niistä ei löydetty vikaa eikä tehdyssä rekonstruktioajossa kertaajaa saatu näyttämään väärin. Kuitenkin sekä InterCity-junan kuljettajan että kahden muun silminnäkijän lausunnot viittaavat siihen, että juuri näin turmapäivänä tapahtui.

Aiheesta muualla

• Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaraportti (Arkistoitu – Internet Archive)