Suomen Eläkeläisten Puolue oli suomalainen eläkeläisten etuja ajanut puolue. SEP ei saanut koskaan kansanedustajia, mutta sen edustajia valittiin viiden kunnan valtuustoihin. SEP oli puoluerekisterissä vuosina 1985–1991 ja 1992–1999[1]. 1990-luvun alussa SEP:stä irtautui kilpaileva Eläkeläiset Kansan Asialla, myöhempi Suomen Senioripuolue.
| Suomen Eläkeläisten Puolue r.p. | |
|---|---|
| Perustettu | 24. lokakuuta 1985 |
| Lopetti | 12. huhtikuuta 1999 |
| Äänenkannattaja | Suomen eläkeläisten oma puolue (1986–1987) |
1980-luvun lopulla perustettiin monia yhden asian liikkeitä ja puolueita, joita innoittivat eri vähemmistöjen etujen ajaminen. Myös idea eläkeläispuolueesta kehittyi. Suomen Eläkeläisten Puolueen ensimmäinen puoluekokous pidettiin 24. lokakuuta 1985 Seinäjoella. Kokous hyväksyi puolueen ensimmäisen yleisohjelman. Puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Virtanen ja taloudenhoitajaksi Olavi Kaartinen.[2] Puoluerekisteriin SEP merkittiin 18. joulukuuta 1985.[3]
1990-luvun alussa Suomen Eläkeläisten Puolue hajosi riitoihin. SEP erotti Olavi Kaartisen ja Paavo Sirkiän. Tämän seurauksena puolueesta erosi myös muita jäseniä. SEP:n johdon mielestä kaksikko oli vahingoittanut puoluetta ”toiminnallisesti ja taloudellisesti”. Erimielisyydet koskivat muun muassa vaaliliittoja. Enemmistö kannatti yhteistyötä kristillisten kanssa, mutta Kaartinen puhui SMP:n puolesta.[4] Sirkiä kritisoi SEP:tä riidanhaluisesta puolueohjelmasta sekä suurituloisten puolustamisesta.[5] Erotetut perustivat uuden Riippumattomat Sitoutumattomat Eläkeläiset Suomessa -puolueen,[4] jonka nimeksi vaihdettiin pian Eläkeläiset Kansan Asialla. Puolueiden välit olivat kireät 1990-luvun alussa, ja kiistoja puitiin niin julkisuudessa kuin oikeudessakin.[6] Vuosikymmenen lopussa välit paranivat ja puolueet näkivät yhdistymisen mahdolliseksi.[7] EKA voitti SEP:n vuosien 1995 ja 1999 eduskuntavaaleissa sekä kunnallisvaaleissa 1992.
SEP:n vuoden 1985 yleisohjelmassa ilmoitettiin puolueen kokoavan yhteen eläkeläiset, eläkkeelle pian siirtyvät, palkansaajat sekä sotaveteraanit. Ohjelmassa kannatettiin läheisiä ystävyyssuhteita Neuvostoliittoon, tuettiin rauhantyötä ja vastustettiin ydinvarustelua. Puolue totesi, ettei eläkeläisten etuja ole mikään puolue tai hallitus ajanut aiemmin, ja ilmoitti vastustavansa suurten puolueiden valtaa. Lisäksi se vaati kansanedustajien ja presidentin toimikausien lyhentämistä kahteen sekä kansanvallan lisäämistä kansanäänestysten avulla. Puolue ilmoitti kiinnostuksensa työvoimapolitiikkaan sekä kannatti peruskoulujen opetuksen käytännöllistämistä muun muassa suuremmilla työharjoittelujaksoilla, koska koulutus oli puolueen mielestä mennyt liian teoreettiseksi.[2]
SEP:n vuoden 1990 puoluekokous hyväksyi ohjelman, jonka mukaan ”pakolainen on aina osasyyllinen pakolaisuuteensa ja siksi heitä ei pidä haalia turvaan Suomeen”.[8] Vuoden 1991 eduskuntavaaliohjelmassa SEP vaati muun muassa Suomea neuvottelemaan Karjalan palauttamisesta.[9]
Puolueen vuoden 1995 vaali- ja tavoiteohjelma korosti myös kansanäänestysten asemaa, eläkeläisten olojen parantamista ja Venäjän strategisten etujen huomioimista.
| Tulokset | |||
| Eduskuntavaalit | |||
| Vuosi | Edustajat | Äänet | |
| 1987 | -- | 35 100 | 1,22% |
| 1991 | -- | 10 762 | 0,39% |
| 1995 | -- | 3 974 | 0,14% |
| 1999 | -- | 4 481 | 0,17% |
| Kunnallisvaalit | |||
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
| 1988 | 5 | 7 295 | 0,28% |
| 1992 | 2 | 2 679 | 0,10% |
| 1996 | 1 | 2 417 | 0,10% |
| Europarlamenttivaalit | |||
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
| 1996 | -- | 6 357 | 0,28% |
SEP osallistui omalla listallaan eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleihin. Puolueen ensimmäiset vaalit olivat vuonna 1987 ja viimeiset 1999. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SEP:lla oli ehdokkaita kaikissa manner-Suomen vaalipiireissä ja vuoden 1991 vaaleissa kaikissa muissa paitsi Kuopion, Keski-Suomen ja Oulun vaalipiireissä.
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa SEP asetti 24 ehdokasta ja 20 vuonna 1999. Vuosina 1995 ja 1999 puolueen ääniharava oli Saara Mölsä 485 (1995) ja 1 026 (1999) äänellään.[10][11] Viimeisen kerran SEP:lla oli kansanedustajaehdokkaita Helsingin, Uudenmaan, Pirkanmaan, Mikkelin, Pohjois-Karjalan ja Oulun vaalipiireissä. [12]
SEP osallistui kunnallisvaaleihin vuonna 1988 19:ssä, 1992 7:ssä ja 1996 8:ssa kunnassa. Puolue sai valtuutettuja Hyvinkään (1988), Hämeenlinnan (1988), Kauhajoen (1988/1996), Lappeenrannan (1992) ja Porin (1988/1992) valtuustoihin.[13]
Vuonna 1995 SEP sai yhden paikan Helsingin Puhelinyhdistyksen edustajistovaaleissa.[14]
Europarlamenttivaaleissa 1996 puolueen listalla oli Suomen nälkäänäkevien yhdistyksen puheenjohtaja Eero Seppänen, joka oli kampanjansa aikana syömälakossa.[15] Sitoutumattomana listalla esiintyi myös Isänmaallisen Kansallis-Liiton puheenjohtaja Matti Järviharju.[16]
Keväällä 1988 puolueelle mitattiin 1,8 prosentin kannatus gallupissa.[17]
Vuonna 1991 puolueeseen kuului noin 300 jäsentä.[9]
Puheenjohtajat
Puoluesihteerit
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
