Sormenjäljet rikostutkinnassa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Sormenjälkiä käytetään rikostutkimuksessa tunnistamaan ihmisiä.
Sormenjälkiä on käytetty rikostutkinnassa 1890-luvulta lähtien. Ihmisiltä jää sormienjälkiä kaikkialle, ja niiden avulla poliisi voi selvittää rikospaikalla olleiden henkilöiden henkilöllisyyden. Yleensä sormenjälkiä jää tasaisille pinnoille, kuten lasiin. Nykyään sormenjälkiä voidaan kuitenkin löytää jopa ruumiista SERS-teknologian avulla. SERS perustuu laserin, ramansironnan ja nanohiukkasten käyttöön.[1][2]
Yhdysvaltalainen Urban Institute's Justice Policy Center huomasi tutkimuksessaan, että DNA-todisteet ratkaisivat omaisuusrikoksia kaksi kertaa paremmin kuin sormenjälkiin tai silminnäkijöihin perustuvat todisteet. Vertaillessaan pelkästään DNA:ta ja sormenjälkiä ryhmä totesi, että DNA oli viisi kertaa tehokkaampi epäillyn löytämisessä ja johti yhdeksän kertaa useammin pidätykseen.[3] Toisaalta on taas sanottu, että sormenjälkien avulla ratkaistaan noin kymmenen kertaa enemmän rikoksia kuin DNA:n avulla. Sormenjäljet ovatkin yhä halvin ja luotettavin yksittäinen tapa tunnistaa ihminen.[4]
Täysin luotettava tunnistus ei kuitenkaan ole, kuten ei DNA-tutkimuskaan, koska tulkinnan tekee ihminen. Tulkintaan voivat vaikuttaa taustatiedot.[5]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
