Sisältövaroitus (lyh. SV, engl. content warning[1]) on etukäteen annettu ilmoitus sisällöstä, joka voi aiheuttaa joillekin vastaanottajille epämiellyttäviä tuntemuksia tai ahdistusta. Sisältövaroituksen tarkoituksena on vähentää kokemuksen aiheuttamaa ahdistusta tai antaa mahdollisuus välttää ahdistava tilanne kokonaan. Ikärajoituksista poiketen sisältövaroitukset on yleensä suunnattu psyykkisen trauman kokeneille henkilöille.[2][3] Sisältövaroituksia on alettu käyttää sosiaalisessa mediassa.lähde? Yhdysvalloissa niitä käytetään myös yliopistoissa.[3] Britanniassa Lontoon Globe-teatteri lisäsi sisältövaroituksen Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmän esityksiin.[4] Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat ovat alkaneet käyttää töissään sisältövaroituksia.[5]
Sisältövaroitukset ovat woke-kulttuuriin kuuluva ilmiö.[1] Yhdysvalloissa henkilön sanotaan olevan woke, jos hän on ’hereillä’ eli tiedostaa alistamisen ja muut yhteiskunnalliset epäkohdat. Konservatiivit pitävät woke-ihmisiä turhasta valittajina ja mitättömistä asioista loukkaantujina.[1] Sisältövaroitukset keksittiin terapeutti Claire Jonesin mukaan feministien blogeissa, joilla keskusteltiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta.[6] Sisältövaroitus perustuu käsitykseen, että tietyt sanat voivat laukaista PTSD-oireita (trauma trigger) esimerkiksi raiskauksen tai muuta väkivaltaa kärsineille.
Vaikka suomeksi käytetään samaa käsitettä, feminismissä sisältövaroitukset käsitetään eri asiaksi kuin äänilevyissä, peleissä ynnä muissa sellaisissa käytetyt sisältövaroitukset (engl. content warning, lyh. CV). Esimerkiksi RIAA:n Parental Advisory -merkinnät, joilla varoitetaan sanoitusten lapsille mahdollisesti sopimattomasta sisällöstä, kuten kiroilusta tai seksuaalisista viittauksista, ovat feministisestä näkökulmasta katsoen eri asia.lähde?
Vuonna 2019 julkaistussa meta-analyysissä sisältövaroituksilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää hyötyä: ne eivät vähennä eivätkä lisää kokemuksen ahdistavuutta. Tämä päti sekä niihin koehenkilöihin, joilla oli traumaattinen menneisyys, että niihin, joilla ei ollut traumaattisia kokemuksia.[7] Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa päädyttiin samaan lopputulokseen.[2] Kaikki empiiriset tutkimukset kattavan meta-analyysin mukaan sisältövaroitukset ovat hyödyttömiä. Ne ovat haitallisia siinä, että ne tuottavat epämiellyttävää stressiä jo etukäteen. Sisältövaroitukset eivät vaikuta tunnereaktioihin eivätkä ymmärtämiseen tai muihin koulutuksellisiin tuloksiin. Sisältövaroitukset eivät auta välttämään ahdistavaksi miellettyä aineistoa, vaan ne ehkä jopa lisäävät varoitetun aineiston kuluttamista. Siksi sisältövaroituksia ei pitäisi käyttää.[8][9]
Tammikuussa 2024 Helsingin Sanomat uutisoi, että Kallion ilmaisutaidon lukiossa opettajat ovat uuden ja hämmentävän tilanteen edessä, sillä kaikki opiskelijat eivät halua kohdata opetuksessa eteen tulevia vaikeita asioita tai keskustella niistä. Esimerkiksi äidinkielen tunnilla opetusmateriaalina olevasta Robinson Crusoe -kirjasta on syntynyt vaikeita tilanteita. Omissa töissään opiskelijat taas pyrkivät usein helpottamaan vaikeiden tunteiden ja ajatusten kohtaamista liittämällä niihin sisältövaroituksia, jotka koskevat esimerkiksi verta tai homofobiaa. Kallion lukio on saanut opetushallitukselta rahaa keskusteluilmapiirin parantamiseen. Operaation nimi on Relaa ja sen avulla on tarkoitus kehittää opiskelijoiden ja myös opettajien resilienssiä. Apulaisrehtori Ari-Pekka Niemi totesi, että ilmiöstä olisi hyvä käydä myös kriittistä keskustelua.[5]
Kansanedustaja Anna Kontulan (vas) mukaan on typerää vaatia sisältövaroituksia, esimerkiksi raiskaus-sanasta.[10]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
