Silikoni

Silikonit eli polysiloksaanit ovat pii-happi-polymeerejä, joiden kemiallinen kaava on [R₂SiO]_n, jossa R on orgaaninen ryhmä, kuten metyyli, etyyli tai fenyyli. Nämä materiaalit koostuvat epäorgaanisesta pii-happi ketjurungosta, jossa piiatomeihin on kiinnittynyt orgaanisia sivuryhmiä. Joissakin tapauksissa orgaaniset sivuryhmät kiinnittävät kaksi tai useampaa -Si-O- -ketjua yhteen. Erilaisia silikoneja voidaan syntetisoida muuttamalla -Si-O- -ketjujen pituutta ja sivuryhmiä, jolloin niille muodostuu erilaisia ominaisuuksia koostumusten vaihdellessa. Silikoni voi olla nestemäistä, geeliä, kumimaista tai täysin kiinteää. Yleisin silikonityyppi on PDMS eli lineaarinen polydimetyylisiloksaani.

Silikonia käytetään yleisesti tiivistysaineena.

Tämä artikkeli käsittelee kemiallista yhdistettä. Silikoni on myös radio-ohjelma.

Lineaarisen polydimetyylisiloksaanin kemiallinen rakenne.

Silikoniöljyt, -polymeerit ja -tiivistysaineet ovat hajuttomia ja värittömiä, vedenpitäviä, kemikaalinkestäviä, hapettumista kestäviä ja vakaita korkeissa lämpötiloissa. Niillä on matala sulamispiste eivätkä ne johda sähköä. Silikoneja käytetään voiteluaineina, tiivisteinä, palontorjunnassa, lääketieteellisissä tuotteissa kuten keinonivelissä ja rintaimplanteissa. Myös elintarvikekäytössä kuten astioissa, paistinpannun kantena tai lappoletkuna. Niitä käytetään orgaanisten polymeerien korvikkeena korkeissa lämpötiloissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Silikoni Wikimedia Commonsissa