putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina) on suuressa osassa Eurooppaa tavattava näyttävä ketojen ja niittyjen kämmekkäkasvi, joka kukkii touko-kesäkuussa sekä keltaisina että punaisina värimuotoina. Suomessa seljakämmekkä on harvinainen ja rauhoitettu laji. Se on Houtskarin pitäjänkukka (sockenblomma).[2]
Seljakämmekkä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Vaarantunut |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
Alaheimo: | Orchidoideae |
Suku: | Liuskakämmekät Dactylorhiza |
Laji: | sambucina |
Kaksiosainen nimi | |
Dactylorhiza sambucina |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Tanakkavartinen seljakämmekkä kasvaa 20–30 korkeaksi. Lehdet sijaitsevat varren tyviosassa ja niitä on 3–4 kappaletta, ylempänä varressa on lisäksi muutama pieni ylälehti. Lehdet ovat 5–10 cm pitkiä, täplättömiä, kapean vastapuikeita ja tylppiä. Kukkia seljakämmekällä on kahden värisiä; toisissa yksilöissä kukat ovat kellanvalkoisia ja toisissa purppuranpunaisia. Punaisten kukkien huuli on keskeltä kellanvalkoinen ja täplikäs. Kukan kannus on sikiäimen pituinen. Seljakämmekkä kukkii touko-kesäkuussa.[3] Seljakämmekällä on kesäaikaan kaksi juurimukulaa: tumma edellisvuotinen ja vaalea tämänvuotinen. Nämä toisiinsa kietoutuneet mukulat tai ehkä kasvin kaksiväriset kukat ovat antaneet seljakämmekälle sen ruotsinkielisen nimen Adam och Eva.[4]
Seljakämmekän kukat ovat lähes tuoksuttomia.[5] Kasvi on pölytykseltään hyönteispölytteinen huijaten hyönteisiä, sillä sen kukissa ei ole mettä. Yleisimmät pölyttäjät ovat kimalaiskuningattaret, jotka vierailevat kukissa pääasiassa kukinnan alkuvaiheessa kunnes oppivat välttämään medettömiä kukkia.[6]
Seljakämmekkää tavataan lähes koko Manner-Euroopassa Ukrainasta ja Baltiasta länteen sekä Mustanmeren ympäristössä, Kaukasuksella ja Kaspianmeren eteläpuolella. Esiintyminen on kuitenkin laikuttaista. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Etelä-Norjaan, Keski-Ruotsiin ja Etelä-Suomeen.[7]
Suomessa seljakämmekkää tavataan pääasiassa Ahvenanmaalla.[8] Houtskarissa se on erityisen runsas, esimerkiksi Arkipelagia-seuran inventoinneissa vuonna 1995 yli 10 000 yksilöä löytyi juuri sieltä, kun maakunnan kokonaismääräksi saatiin 12 664 yksilöä (näistä ei-kukkivia 3 701). Punainen värimuoto on yleisempi kuin keltainen: Arkipelagia-seuran laskennoissa punaisia löytyi 7 197 ja keltaisia 3 701.
Laji on ollut yleinen myös Manner-Suomen puolella Turun saaristossa, mutta kadonnut siellä useimmilta kasvupaikoiltaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lajin kasvupaikat Suomessa sijaitsevat rannikkovyöhykkeellä.[8]
Seljakämmekkä kasvaa Suomessa kuivahkoilla niityillä ja pientareilla sekä lehtoniityillä.[3] Etelämpänä Pohjoismaissa se kasvaa myös laitumilla, nummilla ja rannikoiden kallioilla.[9] Muualla Euroopassa kasvupaikkoja ovat lisäksi avoimet metsät ja vuoristoniityt. Etelä-Euroopassa seljakämmekkää tavataan vuoristoissa 2 600 metrin korkeudelle.[1] Laji on Pohjoismaissa kalkinsuosija tai -vaatija, muualla se voi kasvaa myös vähän happamalla maaperällä.[1][3][9]
Seljakämmekkä on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi ja Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi.[1][10] Kasvi ja sen elinympäristöt ovat alttiita ihmisen toiminnalle kuten maatalouden maankäytölle, kaupungistumiselle, matkailulle, kuivatukselle, tallaamiselle ja keräilylle.[1] Suomessa seljakämmekän kasvupaikkoja uhkaavat lähinnä niittyjen umpeenkasvu sekä laiton keräily.[11] Laji on rauhoitettu kokonaan Manner-Suomessa.[12] Ahvenanmaalla seljakämmekän kaivaminen maasta ilman maakuntahallituksen lupaa on kiellettyä.[13]
Liuskakämmeköiden suvun tieteellinen nimi Dactylorhiza muodostuu kreikkalaisista sanoista daktylos, joka tarkoittaa sormea ja rhiza, joka tarkoittaa juurta. Jälkimmäinen viittaa kasvin mukuloihin, jotka jakautuvat useiksi juurinystyröiksi.[14] Latinalaisperäinen lajinimi sambucina viittaa mustaseljan (Sambucus nigra) tuoksuun [lähde? ] samoin kuin suomalainen nimi, mikä kuitenkin perustuu sekaannukseen.[5]
Kasvin alkuperäinen, Carl von Linnén vuonna 1755 ehdottama tieteellinen nimi oli Orchis sambucina.[15] Unkarilainen kasvitieteilijä Károly Rezső Soó muutti nimen nykyään käytetyksi Dactylorhiza sambucinaksi vuonna 1962.[16]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.