Seksiorjuus

Seksiorjuus tai pakkoprostituutio on henkilön alistamista pitkäksi ajaksi erilaisia keinoja hyödyntämällä ja käyttäen tätä seksuaalisesti hyväkseen. Seksiorjuuteen liittyy usein ihmiskauppa.^[1]

Japanin keisarillisen armeijan miehitysjoukkojen viihdykkeeksi otettu han-kiinalainen tyttö vapautuksensa jälkeen (1945).

Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaan ”raiskaus, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaus, pakkosterilisaatio tai muu yhtä törkeä seksuaalisen väkivallan muoto” on rikos ihmisyyttä vastaan silloin, kun se tehdään osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä ja hyökkäyksestä tietoisena.^[2]

Poikkeusaikoina, kuten sodassa, valloitetun alueen naisväestöä saatetaan käyttää miehitysjoukkojen viihdytykseen. Japani perusti laajenemissotansa aikana eri puolille Aasiaa bordelleja, joissa harjoitettiin lohtunaisiksi kutsuttujen naisten pakkoprostituutiota.^[3] Koreassa seksiorjuuteen pakotettuja naisia kutsutaan nimellä chongshindae,^[4] muualla termillä jugunianfu.^[5]

Lähteet

1. Anna Kontula: Ihmiskauppatyötä tehdään länsimaisen keskiluokan ehdoilla Yhteiskuntablogiikka. 4. toukokuuta 2009 10:59. THL. Arkistoitu 11.6.2009. Viitattu 7.9.2009.
2. Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö (1998). (Ote) (pdf) (Roomassa 17.7.1998 tehty perussääntö on tullut Suomen osalta voimaan 1.7.2002 (SopS 55-58/2002). Perussääntö on voimassa 108 valtiossa (6.1.2009).) www.redcross.fi: SPR. Viitattu 7.9.2009.^{[vanhentunut linkki]}
3. BBC News: Abe questions sex slave 'coercion' (2.3.2007) haettu 7.9.2009
4. Chosun: Military Record of 'Comfort Woman' Unearthed (Kim Yun-deok, 11.1.2005) (Arkistoitu – Internet Archive) haettu 7.9.2009
5. The People's Korea: Jugunianfu Indonesia haettu 7.9.2009

Aiheesta muualla

• Washington Coalition for Comfort Women Issues (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)