S/S Aallotar

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiöllä oli omistuksessaan kaksi S/S Aallotar-nimistä matkustajahöyrylaivaa.

S/S Aallotar (I)

S/S Aallotar I:n turistiluokan hytti. Kuva: Suomen merimuseo.

Tämä alus oli liikenteessä 1937–1945. Laiva luovutettiin 1945 sotakorvauksena Neuvostoliittoon.

Vanhempi Aallotar rakennettiin 1937 A/S Helsingørs Jernskibs- og Maskinbyggerin telakalla Helsingørissa Tanskassa ja se liikennöi Helsinki–Kööpenhamina–Hull-linjalla. Jatkosodan jälkeen Aallotar luovutettiin 28. kesäkuuta 1945 sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Alun perin oli ollut tarkoitus luovuttaa S/S Ariadne, mutta se ajoi karille Haminan edustalla kun sitä oltiin viemässä Leningradiin eivätkä neuvostoliittolaiset ottaneet vastaan vaurioitunutta laivaa.

Aallotar sai uuden nimen S/S Beloostrov ja se liikennöi sitten leningradilaisen Baltic Shipping Co -varustamon omistuksessa linjalla Leningrad–Helsinki–Tukholma–Lontoo. Vuonna 1956 Beloostrov siirrettiin Odessaan Mustallemerelle Black Sea Shipping Co -varustamon laivaksi ja vuonna 1968 se siirtyi Kholmskissa Sahalinin saarella toimineen Sakhalin Shipping Co -varustamon haltuun. Laiva myytiin vuonna 1975 Japaniin ja se romutettiin siellä samana vuonna.

S/S Aallottaren pituus oli 90,05 metriä, leveys 13,81 metriä, syväys 5,94 metriä, nopeus 14 solmua ja uppouma 2 915 bruttorekisteritonnia (1 607 nettorekisteritonnia). Nelisylinterisen kompoundihöyrykoneen teho oli 3 160 hevosvoimaa. Laivassa oli 97 I luokan ja 84 II luokan matkustajapaikkaa.

Kuvia

• 
  S/S Aallotar I:n hytti. Kuva: Suomen merimuseo.
• 
  Ensimmäisen luokan salonki S/S Aallotar I:llä. Kuva: Suomen merimuseo.
• 
  Sisäkuva S/S Aallotar I:ltä. Kuva: Suomen merimuseo.
• 
  S/S Aallotar I:n ruokasali. Kuva: Suomen merimuseo.

S/S Aallotar (II)

Uudempi S/S Aallotar oli liikenteessä 1952–1973, vuodesta 1971 lähtien nimellä Bore II. Aallotar oli yksi kolmesta vuonna 1952 valmistuneesta niin sanotusta olympialaivasta, jotka suomalaiset varustamot olivat tilanneet Helsingin olympialaisia varten. Sen sisaraluksia olivat S/S Birger Jarl ja S/S Bore III.

Laiva rakennettiin Helsingørs Skibsværft og Maskinbyggeri A/S:n telakalla Helsingørissa Tanskassa ja sen kastoi presidentin puoliso Alli Paasikivi. Alus valmistui kesäkuussa 1952 ja liikennöi sitten talvisin Helsinki–Tukholma-linjalla ja muina aikoina Turku–Tukholma- ja Maarianhamina–Tukholma-linjoilla. Alukselle tehtiin muutostöitä 1964 Wärtsilän Hietalahden telakalla ja talvella 1965 se oli Maarianhamina–Tukholma-linjalla.

Vuosina 1969–1970 Aallotar liikennöi Helsinki–Travemünde-linjalla. Vuonna 1970 Aallotar maalattiin Silja Linen väreihin ja kesällä 1970 se oli Helsinki–Travemünde-linjalla sekä teki risteilyjä Helsingistä Tallinnaan, Leningradiin ja Visbyhyn. Syksyllä 1970 Aallotar asetettiin talviteloille Helsinkiin ja toukokuussa 1971 se myytiin turkulaiselle Bore-varustamolle.

Boren omistuksessa Aallotar oli kesän 1971 Helsinki–Tukholma-linjalla ja syksyllä 1971 se teki myös matkan Riikaan. 20. syyskuuta 1971 Aallotar sai uuden nimen Bore II. Se oli vuokrattuna Jakob Lines -varustamolle lokakuusta 1971 tammikuuhun 1972 ja liikennöi Pietarsaari–Skellefteå- ja Pietarsaari–Uumaja-linjoilla. Tammikuussa 1972 laivaan tehtiin muutoksia Finnbodan telakalla ja sen entiseen ruumaan rakennettiin hyttitiloja. Bore II oli aluksi Tukholma–Maarianhamina-reitillä ja toukokuun alusta 1972 se teki viisumivapaita risteilyjä Helsingistä Leningradiin. Vuonna 1973 Bore II oli ensin toukokuussa vuokrattuna Philipsille näyttelyalukseksi ja kesäkuun alusta lähtien se teki risteilyjä Turusta Visbyhyn.

Bore II:ssa syttyi tulipalo 3. marraskuuta 1973, kun se oli talviteloilla Turussa. Alus tuhoutui pahoin ja jäi puoliksi uponneena Aurajoen rantaan. Se nostettiin ylös ja tammikuussa 1974 hylky myytiin Helsingin Romuliike Oy:lle romutettavaksi. Romutus tapahtui Helsingissä talvella 1975. Aluksesta säilyi kuitenkin 35 metrin pituinen osuus, joka muutettiin Aksu-nimiseksi työproomuksi.

Uudemman S/S Aallottaren pituus oli 92,44 metriä, leveys 14,26 metriä ja syväys 5,00 metriä. Nopeus oli 15 solmua ja uppouma 2 776 bruttorekisteritonnia (1 201 nettorekisteritonnia). Pääkoneen teho oli 2 430 kilowattia. Aallottaressa oli 230 hyttipaikkaa matkustajille (vuoden 1972 muutoksen jälkeen 298) ja se saattoi ottaa 1000 matkustajaa ja 20 autoa.

Kuvia

• 
  S/S Aallottaren komentosilta 1952. Kuva: Suomen merimuseo.
• 
  Helsingin satamassa vuonna 1952. Kuva: Volker von Bonin.

Lähteet

• Haavikko, Paavo & Reunanen, Markku: Vuosisadan merikirja – Effoan sata ensimmäistä vuotta 1883–1983. Helsinki: Effoa – Suomen höyrylaiva Oy, 1983. ISBN 951-99438-1-1
• Lodenius, Erik: Meren avara työkenttä – Höyrylaiva osakeyhtiö Bore 1897-1972. Suomentanut Pohjansalo, Jorma. Helsinki: omakustanne, 1972.
• Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön siirtolaislaivat – S/S Aallotar (I) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Fakta om Fartyg: S/S Aallotar (II)

Aiheesta muualla

• Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön siirtolaislaivat – kuva S/S Aallottaresta (I)^{[vanhentunut linkki]}
• Suomen upein laiva : Kamerakäynti Helsingin-Hullin linjan "Aallottarella", Seura, 25.05.1938, nro 21, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot