From Wikipedia, the free encyclopedia
Rover Group plc oli vuonna 1986 muodostettu, Ison-Britannian valtion omistama, ajoneuvoteollisuutta harjoittanut yhtiö, joka aiemmin oli tunnettu nimillä British Leyland Ltd, BL Ltd ja BL plc. Yhtiön omisti vuosina 1988–1994 British Aerospace, jonka jälkeen omistajaksi tuli BMW. Rover Group -yhtiö tuli tiensä päähän vuonna 2000, jolloin BMW myi sen ja Rover- sekä MG-autojen valmistus siirtyi MG Rover Group -yhtiölle.
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: artikkelista puuttuu kokonaan lähteet |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: artikkelissa käytetään melko huonoa suomen kieltä |
| Rover Group plc | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1986 |
| Lakkautettu | 2000 |
| Kotipaikka | Longbridge, Birmingham, Englanti |
| Toimiala | Autoteollisuus |
| Emoyhtiö |
Valtionyhtiö 1986–87 British Aerospace 1987–94 BMW 1994–2000 |
Rover Group muodostettiin 1986 uudelleennimeämällä BL-yhtiö. Se tapahtui pian sen jälkeen, kun Britannian pääministeri Margaret Thatcher oli nimennyt yhtiön johtoon kanadalaisen ammattijohtajan ja lakimiehen Graham Dayn. Yhtiö hankkiutui eroon hyötyajoneuvoja ja linja-autoja valmistaneista yksiköistä, ja se koostui tämän jälkeen henkilöautoja valmistavista Austin Rover Groupista ja Land Rover Groupista. Tämän jälkeen yhtiö yksityistettiin ja myytiin vuonna 1988 British Aerospacelle (BAe) 150 miljoonan punnalla. Vuonna 1989 Rover Group vaihtoi jälleen nimeä, nyt Rover Group Holdingsiksi.
Tammikuussa 1994 BAe myi 800 miljoonalla punnalla yhtiön saksalaiselle ajoneuvovalmistaja BMW:lle. Tämä aiheutti huutomyrskyn parlamentin alahuoneessa. Jälleen oli vuorossa yhtiön nimenvaihdos, vuonna 1995 sen nimeksi tuli BMW (UK) Holdings.
BMW ei onnistunut saamaan yhtiötä taloudellisesti kannattavaksi, vaikka investoi siihen miljoonia puntia. On esitetty arvioita, että Roverin vaikeudet maksoivat BMW:lle 15 miljardia Saksan markkaa. Maaliskuussa 2000 BMW ilmoitti myyvänsä yhtiön, ja jo kahden kuukauden kuluttua sillä oli uusi omistaja. Liikemieskonsortio Phoenix Consortium osti Rover-ja MG-merkkien valmistusoikeudet ja jatkoi autojen valmistusta Longbridgen tehtailla. Valmistettaviin malleihin sisältyi vielä alkuperäinen Mini, jonka viimeiset elinkuukaudet sen 41-vuotisessa historiassa olivat käsillä. Liiketoimintaa harjoitettiin MG Rover Group -nimellä, konsortion omistaessa MG-merkin. Rover-merkki oli BMW:n omistuksessa, ja se lisensoi merkin käyttöoikeudet MG Rover Groupille. BMW oli myynyt Land Roverin Ford Motor Companylle ja pitänyt itsellään oikeudet uuden Minin rakentamiseen. BMW piti itsellään myös oikeudet Riley- ja Triumph-merkkeihin.
Sittemmin Ford myi Land Roverin intialaiselle Tata Motorsille, joka omistaa nykyisin oikeudet myös Rover-merkkiin. Lisäksi se omistaa Land Roverin ja Jaguarin – kuin myös Daimler- ja Lanchester-merkit.
Suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ollut MG-Rover Group neuvotteli fuusiosta Shanghai Automotive Industry Corporationin (SAIC) kanssa. Neuvottelut kuitenkin kariutuivat, ja alkuvuodesta 2005 MG Rover Group joutui selvitystilaan. Konkurssipesän selvityksen valmistuttua SAIC:llä oli oikeudet Rover 75 -mallin tekniikkaan muttei merkkiin. SAIC sai omistukseensa myös oikeudet Austin-, Morris- ja Wolseley-merkkeihin. Kiinalainen Nanjing Automobile Corporation (NAC) osti oikeudet MG-nimen käyttöön. Joulukuussa 2007 NAC ja SAIC ilmoittivat fuusiostaan, mikä tarkoittaa että aiemmat BL:n Austin-Rover Groupin merkit ovat taas yhdessä.
Vaikka Rover 800 tuli markkinoille valmistajanimen Rover Group alla, se oli kuitenkin suunniteltu BL:n Austin-Rover yksikössä. Itse asiassa se oli BL:n viimeinen uusi auto, suunnittelu oli tehty yhteistyössä Hondan kanssa. Varustelunsa ja kokonsa puolesta malli oli sunnattu ylempään keskiluokkaan (executive car), jossa sen myynti veti hyvin. Vuonna 1991 annettu kasvojenkohotus piti auton tuoreen näköisenä.
Rover Groupille merkittävän automallin esittely tapahtui lokakuussa 1989, uuden Rover 200 R8-korimallin myötä. 200 Mk II oli ensimmäinen Rover Groupin nimen alla suunniteltu malli. Toisin kuin edeltävä korimalli SD3, joka oli ollut neliovinen porrasperä, uusi malli oli viisiovinen luukkuperä. Mallisto koki elinkaarensa aikana kolme kasvojenkohotusta, lisäksi mallistoon kuuluivat coupe- ja avomalli. Rover 200 Mk II:n myynti oli menestyksekästä ja myöhempien versioiden tultua markkinoille suunta pysyi hyvänä.
Vuoden 1990 alussa Rover esitteli uuden 400-sarjan. Periaatteessa 400 oli neliovinen porrasperäversio 200-luukkuperämallista, mutta kori oli saloon-mallissa pidempi, ja tarjosi näin ollen hivenen enemmän tavaratilaa. Vuonna 1994 esiteltiin farmarimalli, 400 Tourer. Sitä valmistettiin rinnan uuden mallisen, vuonna 1995 markkinoille tulleen saloon-mallin kanssa. Uusi, vuoden 1995 Rover 400 oli perheautojen luokassa edeltäjäänsä suositumpi, tarjoten hyvän varustetason. Sisätiloiltaan auto oli lähempänä pykälää alemman kokoluokan autoja. Toisen sukupolven Rover 400 sai kasvojenkohotuksen mallivuodelle 1999 ja sen nimeksi muutettiin Rover 45. Samalla estate-versio, jota oli valmistettu ensimmäisen sukupolven korilla, pudotettiin pois mallistosta.
.jpg)
Toukokuussa 1990 Rover esitteli täysin uudistetun version kymmenen vuotta vanhasta Austin Metrosta. Kori ja sisustus oli uudistettu täysin, voimanlähteinä olivat uudet K-sarjan 1,1 ja 1,4 litraiset bensiinimoottorit. Uudistettu Metro myi hyvin ja vuodelta 1980 peräisin oleva malli sai osakseen vielä yhden korimuutoksen, vuonna 1994, jolloin sen nimeksi muutettiin Rover 100. Rover 100 pysyi tuotannossa kolmen vuoden ajan, myynnin ollessa koko ajan tyydyttävää. Malli poistettiin valikoimasta törmäystesteissä saatujen huonojen tulosten vuoksi, nämä pudottivat myyntilukemat todella alas.
Rover esitteli uuden, ylempään keskiluokkaan (compact executive car) sijoittuvan 600-sarjan maaliskuussa 1993. Neliovinen saloon-malli perustui Honda Accordiin, mutta sisustus ja varustelu oli Roverissa parempi. Moottoreina käytettiin Hondan bensiini- ja Roverin diesel-moottoreita. Malli myi luokassaan koko elinkaarensa ajan, etenkin Britanniassa, kohtuullisesti.
Pääartikkelit: Austin Maestro & Austin Montego
Toisin kuin Metro, joka oli saanut osakseen täysin uuden ilmiasun ja Rover-nimen, kaksi viimeistä linnaketta menneiltä ajoilta seisoivat muuttumattomina paikoillaan. Vanha Austin-mallisto pidettiin valikoimissa, koska se muodosti valmistajan "hinnat-alkaen-malliston", joita myytiin taksi- ja vuokra-autofirmoille, samalla kun Roverin brändiä kohdistettiin markkinoilla korkeammalle. MG ja erikoismallit oli pudotettu pois Maestro/Montego -mallistosta, jotteivat ne aiheuttaisi päällekkäisyyksiä kalliimpien Rovereiden kanssa. Molemmat mallit olivat myös menettäneet Austin-merkkinsä, mallivuonna 1988, ja ne tunnettiin nyt vain mallinimillään. Montego sai vielä mallivuodelle 1989 osakseen uudistuksia, mutta Maestro pysyi täysin muuttumattomana. Molempien mallien tuotanto lopetettiin vuonna 1994.
Rover Groupin Land Rover-haara koki huomattavaa kasvua 1980-luvun loppupuolella. Land Rover 90 / 110 / Defender -mallit saivat osakseen varusteisiin ja voimalinjoihin päivityksiä, ja mallien myynti lähti kasvuun, vuosikymmenen alun vaikeiden vuosien ja lähes pysähdyksissä olleen myynnin jälkeen. Range Rover Classicin myynti kasvoi varustetason parantumisen, kuten automaattivaihteiston, myötä. Samoin mallistoon ensi kertaa esitelty diesel-moottori vaihtoehto nousi suosituksi varusteeksi. Menestyksekäs Land Rover Discovery -sarja esiteltiin vuonna 1989, ja se nousi Euroopan myydyimpien nelivetomallien joukkoon 18:ssa kuukaudessa. Discoveryssa esitelty uusi diesel-tekniikka löysi pian tiensä myös muiden mallien voimanlähteeksi. Tänä kasvun aikakautena Land Rover rationalisoi toimintojaan, sulki satelliittitehtaitaan ja tehosti samojen osien ja tekniikan jakamista eri mallien kesken. Akselistot, voimansiirto ja moottorit olivat samoja eri malleissa ja esim. Discoveryssa käytettiin samaa alustaa ja korin osia kuin Range Roverissa. 90 / 110 -mallisto sai vuonna 1990 uudet diesel-moottorit ja malliston nimeksi tuli Defender. Täysin uudistettu Range Rover esiteltiin vuonna 1994, yhdessä Discoveryn uuden version kanssa, näiden myyntti jatkui hyvänä. Nejäs malli, cross-over / SUV -luokkaan, eli meikäläisittäin citymaasturi-luokkaan kuuluva Land Rover Freelander esiteltiin vuonna 1998 ja se vei Discoveryn paikan Euroopan myydyimpänä nelivetoisena.
MG:n valmistaminen merkki-mallauksella (badge-engineering) alkoi tulla tiensä päähän. Merkin alasajon oli aloittanut Austin-Rover vuonna 1982. Varsinaisten urheiluautojen valmistus oli loppunut 1980 ja Metron korimalliuudistuksessa vuonna 1990 MG Metro pudotettiin pois mallistosta. Lopullinen päätepiste merkille oli, kun Maestron ja Montegon MG-versioiden valmistus lopetettiin vuonna 1991. MG-merkin urheiluautoperinteet herätettiin kuitenkin henkiin jo vuonna 1992, uuden RV8-mallin myötä. Kyseessä oli päivitetty versio MGB-mallista, moottorina oli 3,9 litrainen versio Roverin alumiini V8-moottorista. Koska alusta ja jousitus oli vanhaa perua, se ei täysin vastannut aikakauden käsitystä urheiluauton ajettavuudesta ja varusteista, ja tämä söi myyntiä. Mallin myynti oli kuitenkin kohtuullista, sitä valmistettiin vuoteen 1995 ja sen pohjalta kehitettiin uusi MG F.
Täydellinen MG:n urheiluautojen uudelleensyntyminen tapahtui vuonna 1995, kun uusi MG F esiteltiin. Voimanlähteenä autossa oli 1,8 litrainen, 16-venttiilinen keskimoottori. Malli oli välitön myyntimenestys, ostajat olivat vaikuttuneita sen ajettavuudesta ja ulkonäöstä. Tosin kokoonpanon laatu ja auton luotettavuus saivat osakseen arvostelua.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
