Ranskan lähiöiden väkivaltaisuudet 2005 olivat lokakuun lopussa useiden kaupunkien lähiöissä puhjenneita väkivaltaisia nuorisomellakoita. Voimakkaat väkivaltaisuudet jatkuivat useita öitä noin kolmen viikon ajan ennen kuin tilanne lähiöissä laantui. Kolme viikkoa kestäneiden mellakoiden aikana tehtiin lähes 3 000 pidätystä ja yli 8 000 autoa poltettiin[1]. Yksi väkivaltaisimpia alueita oli Montfermeilin kaupunki, joka oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa jatkuvasti uutisissa levottomuuksien ja rikollisuuden vuoksi[1].
Tuleen sytytetty auto Strasbourgissa viidennen päivän vastaisena yönä.
Mellakat olivat jossain määrin järjestettyjä: poliisi löysi Évrystä Pariisin eteläpuolelta pienikokoisen polttopullopajan, jossa oli valmiina yli 50 polttopulloa, yli sata tekeillä ja tilassa oli kymmeniä litroja bensiiniä.lähde?
Tuhansia autoja, satoja linja-autoja sekä useita päiväkoteja, kouluja, poliisiasemia ja jopa kirkkoja tuhopoltettiin mellakoinnin aikana. Palo- ja pelastushenkilöstön työtä häirittiin järjestelmällisesti ja poliiseja kohti ammuttiin jopa haulikolla. Väkivaltaisuudet vaativat ainakin kaksi kuolonuhria: ranskalainen työntekijä Jean-Claude Irvoas hakattiin kuoliaaksi Épinay-sur-Seinessä vaimonsa ja 16-vuotiaan tyttärensä silmien edessä 27. lokakuuta, ja huppupäinen mies löi 61-vuotiasta Jean-Jacques Le Chenadecia, joka vaipui koomaan ja kuoli 7. marraskuuta 2005. Seuraavana päivänä presidentti Jacques Chirac vahvisti voimaan 12 päiväksi hätätilalain, joka antoi kunnille mahdollisuuden asettaa ulkonaliikkumiskieltoja. Myöhemmin lain voimassaoloa jatkettiin ensin kuukaudella ja sitten kolmella kuukaudella helmikuuhun 2006 asti.lähde?
Mellakoitsijat olivat etupäässä ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisnuoria, alkuperältään pohjoisesta ja läntisestä Afrikasta. Monet heistä olivat alaikäisiä – nuorin poliisin kiinniottama oli vain 10-vuotias. Joukossa oli toisaalta mukana myös jonkin verran aikuisia, lähes 30-vuotiaitakin.lähde?
Presidentti Chiracia arvosteltiin näkymättömyydestä mellakoinnin aikaan, sillä ensimmäisten kymmenen päivän aikana hän ei juuri esiintynyt julkisesti. Pääasiassa mellakoihin puuttuivatkin pääministeri Dominique de Villepin, jonka ajaman pehmeän linjan mukaisesti niitä yritettiin ensimmäiset 12 päivää hillitä, sekä sisäministeri Nicolas Sarkozy, joka oli kovemman linjan kannattaja. Sarkozyn vaatimuksista huolimatta tiukempien otteiden käyttöön väkivaltaisuuksien tukahduttamisessa hätätilalain nojalla siirryttiin vasta usean päivän jälkeen. Mielipidetiedustelun mukaan hätätilalaki sai laajan kannatuksen ranskalaisten keskuudessa.lähde?
Mellakoinnin pelättiin leviävän myös muihin maihin. Ensimmäiset merkit tästä saatiin kun Brysselissä ja Berliinissä poltettiin muutamia autoja marraskuun 6.–7. päivien välisenä yönä. Myös Tanskassa, Kreikassa ja Espanjassa raportoitiin väkivaltaisuuksista.lähde?
Ranskan siirtolaisnuorten keskuudessa on pitkään ollut syrjäytymistä ja turhautumista. Työttömyysaste on noin 30 prosenttia ja useat alaikäiset ovat laiminlyöneet koulunkäynnin kokonaan. Näiden syiden epäillään olleen riehumisen ja mellakoinnin taustalla, mutta myös jengien sisäisen näyttämisen halu ja lähiöiden välinen kilpailu lienevät rohkaisseet jatkamaan mellakointia yö toisensa jälkeen. Myös sisäministeri Nicolas Sarkozyn antamien lausuntojen lähiöiden tilanteesta sekä hänen aiemmin ajamien lakiuudistusten ja niitä seuranneiden poliisin yleisesti suorittamien henkilötarkastusten epäillään pahentaneen tilannetta. Siirtolaistaustaiset lähiönuoret syyttivät poliisin otteita rasistisiksi.
Uskonto ei ollut motiivi mellakoinnille, ja ranskalaiset suuret islamilaiset järjestöt julistivatkin rettelöinnin uskonvastaiseksi. Sen sijaan pahinta tuhoa aiheuttavien mellakoijien johdossa arveltiin olevan köyhien lähiöiden järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka taloudellisessa intressissä oli poliisin toiminnan häirintä ja estäminen. Minkäänlaisia varsinaisia vaatimuksia hallitukselle mellakoijat eivät esittäneet; tuhopoltot haittasivatkin käytännössä eniten lähiöiden muiden asukkaiden elämää ja alueella toimivia yksityisyrittäjiä. Rikollisten toiminnan epämääräisyyttä kuvannee se, että heidän hyökkäystensä kohteena ovat muutamassa tapauksessa olleet myös median edustajat.lähde?
Väkivaltaisuudet alkoivat 27. lokakuuta Pariisin lähiöissä Île-de-Francen alueella, kun Clichy-sous-Bois’ssa siirtolaistaustaisten nuorten joukossa liikkui huhu, jonka mukaan kaksi nuorta poikaa oli kuollut sähköiskuihin paettuaan poliisia. Pojat olivat olleet muiden kanssa pelaamassa jalkapalloa, kun ryhmä poliiseja oli tullut tarkistamaan poikien henkilötodistuksia. Kaikki pojat lähtivät pakoon ja kolme pakeni sähkömuuntajaan ja kaksi heistä, 15-vuotias malilaistaustainen Bouma Traoré ja 17-vuotias tunisialaissukuinen Zyed Benna, kuolivat sähköiskuun. Kolmas poika, 17-vuotias turkinkurdi Muttin Altun, loukkaantui ja vietiin sairaalahoitoon.[3]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Poliisin ilmoituksen mukaan heitä ei ajettu takaa, mutta virallinen tutkinta on vielä kesken. Poliisin ja vankilaviranomaisten toimintaa tutkiva valvontavirasto piti Muttin Altunin kuulusteluolosuhteita epäeettisinä lausunnossaan 10. heinäkuuta 2006. Poikien perheiden asianajaja on vaatinut syytettä Ranskan valtiota vastaan poliisin virkavirheestä. Kahta poliisia epäillään hengenvaarassa olevan auttamatta jättämisestä ja muiden hengen tahallisesta vaarantamisesta.
Torstai 27. lokakuuta – 1. yö
Lukuisat, pääasiallisesti sadoista nuorista koostuvat jengit ottivat yhteen poliisin kanssa. Mellakoitsijat viskelivät kiviä ja polttopulloja poliiseja ja palomiehiä kohti, sytyttivät autoja tuleen ja vahingoittivat rakennuksia. Poliisia kohti ammuttiin laukaus.
Poliisi suihkutti hulinoitsijoiden päälle kyynelkaasua. Noin 27 ihmistä pidätettiin. 23 poliisia ja yksi toimittaja haavoittui. Loukkaantuneiden mellakoitsijoiden ja sivustaseuraajien määrää ei tiedetä.[4]
Ranskalainen työntekijä Jean-Claude Irvoas hakattiin kuoliaaksi Épinay-sur-Seinessä vaimonsa ja 16-vuotiaan tyttärensä silmien edessä.[5]
Perjantai 28. lokakuuta – 2. yö
Clichy-sous-Bois’ssa mellakoitsijat sytyttivät tuleen yli 30 autoa ja tukkivat tien roskapöntöillä, jonka palokunta kuitenkin raivasi tieltään.
Yhteenotot mellakkapoliisien ja nuorisojoukkojen kanssa jatkuivat läpi yön.
Lauantai 29. lokakuuta – 3. yö
Yli 500 ihmistä otti osaa kuolleiden nuorten muistoksi järjestetylle marssille läpi Clichy-sous-Bois’n.[6]
Muslimiyhteisön edustajat esittivät pyyntönsä pysytellä rauhallisina. Marssijat kantoivat t-paitoja, joihin oli kirjoitettu teksti mort pour rien (turha kuolema).
Sunnuntai 30. lokakuuta – 4. yö
De Bousquetsin moskeijassa tai sen läheisyydessä laukaistiin kyynelkaasukranaatti. Poliisi kiisti osallisuutensa.[7]
Maanantai 31. lokakuuta – 5. yö
Raportoitiin mellakoiden leviämisestä Seine-Saint-Denis’n muihin osiin. Montfermeil’n lähistöllä kunnallisen poliisin autotalli sytytettiin palamaan.
Tiistai 1. marraskuuta – 6. yö
Mellakoinnin kerrottiin levinneen yhdeksään muuhun lähiöön, joissa yhteensä 69 kulkuneuvoa sytytettiin palamaan.
Raportoitiin yli 150 roskapöntön, kulkuneuvon ja rakennuksen tuhopoltosta.
Sevranissa nuorisojoukko sytytti tuleen paikallisen ala-asteen kaksi luokkahuonetta sekä lukuisia autoja. Kolme poliisia loukkaantui.[8]
Aulnay-sous-Boissa mellakoitsijat heittelivät polttopulloja kaupungintaloa kohti ja kivittivät paloasemaa. Poliisi ampui mellakoitsijoita kumiluodeilla.
Ranskan pääministeri Dominique de Villepin tapasi mellakoiden alkusysäyksessä kuolleiden nuorten perheet ja lupasi täydelliset tutkimukset kuolinsyistä. Hän lisäksi korosti rauhallisena pysymisen tarpeellisuutta.[9]
Keskiviikko 2. marraskuuta – 7. yö
Mellakoitsijat hyökkäsivät poliisiasemalle. 177 kulkuneuvoa sytytettiin palamaan.
Kaksi alakoulua, postitoimisto ja ostoskeskus tuhottiin ja suuri autonäyttelytila sytytettiin tuleen.
Poliisiautoja kivitettiin.
Mellakoiden kerrottiin levinneen lännen suuntaan Hauts-de-Seineen, jossa poliisiasemaa kohti heiteltiin kotitekoisia polttopulloja.
Presidentti Jacques Chirac kehotti ihmisiä pysyttelemään rauhallisina, ja pääministeri Villepin kutsui koolle hallituksen hätäistunnon.
Sevran-Beaudotesissa Joëlle M. -niminen keski-ikäinen nainen kasteltiin petrolilla ja sytytettiin palamaan, mutta linja-autonkuljettajan kerrottiin pelastaneen hänen henkensä.[10][11]
Torstai 3. marraskuuta – 8. yö
Liikenne pysäytettiin lähiliikennejunalinjalla Charles de Gaullen lentokentän ja Pariisin välillä.
Le Blanc-Mesnilin asemalla mellakoitsijat hyökkäsivät kahteen junaan, uhkailivat konduktööriä ja särkivät ikkunoita. Yksi matkustaja loukkaantui lievästi särkyneestä lasista.
Yli sata palomiestä sammutti tulipaloa mattotehtaassa. Samaan aikaan 27 linja-autoa sytytettiin tuleen.
500 autoa sytytettiin palamaan. Aulnay-sous-Boissa, Neuilly-sur-Marnessa, Le Blanc Mesnilissa ja Yvelinesissa sytytettiin tulipaloja.[12][13][14]
Ranskan poliisi ilmoitti väkivallan laantuneen, sillä vain 50 autoa sytytettiin yön aikana tuleen.
Sähköiskuun kuolleen Traorén veli Siyakah Traoré pyysi mellakoitsijoita rauhoittumaan.[15][16]
Väkivaltaisuudet levisivät ensimmäistä kertaa myös Lilleen ja Toulouseen.
Lauantai 5. marraskuuta – 10. päivä
Poliisi ilmoitti löytäneensä Evrystä pommitehtaan, jossa valmistettiin polttopulloja. Heräsi kysymyksiä mellakoinnin järjestelmällisyydestä. Poliisi pidätti kuusi alaikäistä.
Tuhansia Aulnay-sous-Bois’n asukkaita osallistui mielenosoitusmarssille mellakoita vastaan.
Illalla pääministeri Villepin tapasi Nicolas Sarkozyn ja muita hallituksen jäseniä.
Yves Bot, Pariisin kaupungin yleinen syyttäjä, kertoo radio Europe 1:llä mellakoiden olevan järjestelmällistä väkivaltaa ja kaukana spontaanista mellakoinnista. Bot kertoi, että muiden kaupunkien nuoria yllytettiin hulinointiin internetin välityksellä. [17]
Lauantaiyönä 897 kulkuneuvoa sytytettiin palamaan ja 170 ihmistä pidätettiin.
NormandiassaEvreux’n kaupungissa yli 50 autoa, ostoskeskus, postitoimisto ja kaksi koulua poltettiin. 253 ihmistä pidätettiin.
Sunnuntai 6. marraskuuta – 11. päivä
Mellakat levisivät aamuyöstä ensimmäistä kertaa Pariisin keskustaan. Autoja sytytettiin palamaan.
Yön aikana poltettujen autojen kokonaissaldoksi laskettiin 1295, toistaiseksi suurin lukumäärä. 193 ihmistä pidätettiin. Mellakoita hillitsemään otettiin 2300 lisäpoliisia.
Keskellä päivää belgialaisenRTBF-uutiskanavan työryhmän kimppuun hyökättiin Lillessä. Kameramies loukkaantui.
Korealainen KBS TV -kanavan naistoimittaja hakattiin tajuttomaksi Aubervilliers’ssa. [19]
Sunnuntaiaamuna pidätettyjen kokonaismäärä nousi kahdeksaansataan, ja poltettujen autojen määräksi laskettiin noin 3500.
Sunnuntaiyönä mellakoitsijat ammuskelivat suurikaliiperisilla pistooleilla ja metsästyskivääreillä Grignyn esikaupungissa Essonnessa.[20] 34 poliisia haavoittui, kolme vakavasti. Kahta kerrottiin osuneen päähän.
Yön aikana poltettiin 1408 autoa, ja 982 Pariisin ulkopuolella. 395 ihmistä pidätettiin. [21]
Mellakoiden pelättiin leviävän ensimmäisen kerran ulkomaille, kun Saint-Gillis’ssäBrysselissä kerrottiin poltetun viisi autoa. Myös Berliinissä, Saksan pääkaupungissa, poltettiin viisi autoa, ja poliisi epäili niiden liittyvän Pariisin mellakoihin. Myös Bremenissä raportoidaan hulinoinnista.
Maanantai 7. marraskuuta – 12. päivä
Maanantaiaamuna 61-vuotias Jean-Jacques Le Chenadec kuoli sydänkohtaukseen sairaalassa pahoinpitelyn seurauksena saamistaan vammoista. Le Chenadec oli mennyt katsomaan ja sammuttamaan tuleen sytytettyä roskapönttöä Stainsin lähiössä.[22][23]
Mellakoitsija Moussa Diallon kerrotaan sanoneen: ”Tämä on vasta alkua. Se ei lopu ennen kuin kaksi poliisia kuolee.”[24]
Pääministeri Villepin ilmoitti, että paikoin tullaan asettamaan ulkonaliikkumiskieltoja. Maanantain ja tiistain välisen yön ainoa ulkonaliikkumiskielto oli Pariisin itäpuolisessa Raincyn lähiössä.
Pääministeri ilmoitti myös, ettei armeijan käyttö järjestyksenpitoon ole tarpeen.
Presidentti Jacques Chirac vahvisti voimaan 12 päiväksi hätätilalain, joka luotiin Algerian sodan aikana 1955. Se mahdollistaa muun muassa ulkonaliikkumiskieltojen asettamisen. Orléans, Amiens ja Savigny-sur-Orge ilmoittivat ulkonaliikkumiskiellosta alle 16-vuotialle.
Keskiviikko 9. marraskuuta – 14. päivä
Yön mellakointi laantui selvästi, etenkin Pariisin alueella oli jo verraten hiljaista. Enää runsaassa 100 lähiössä oli väkivaltaisuuksia, kun pahimpina öinä luku oli lähellä 300:a. Sen sijaan Belgiassa yhä useampia autoja sytytettiin tuleen, mutta mistään mellakoinnista ei edelleenkään raportoitu.
Yön pahimmat mellakat Ranskassa olivat muun muassa Toulousessa ja Bordeaux’ssa. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Lyonissa jouduttiin keskeyttämään julkinen liikenne joksikin aikaa asemille heitettyjen palopommien takia.
Useat kaupungit eri puolilla maata ilmoittivat ottavansa ulkonaliikkumiskiellon käyttöön seuraavana yönä.
Sisäministeri Nicolas Sarkozy ilmoitti, että mellakoinnista tuomitut ulkomaalaiset karkotetaan välittömästi, vaikka heidän oleskelulupansa olisikin voimassa.
27. lokakuuta, kaksi nuorta menehtyi piiloutuessaan muuntamoon.
Päivämäärä
Tuhotut ajoneuvot
Kiinniotot
Loukkaantuneet poliisit
Kuolemat
28. lokakuuta
23
29. lokakuuta
29
14
30. lokakuuta
30
19
31. lokakuuta
8
1. marraskuuta
68
2. marraskuuta
228
3. marraskuuta
315
29
4. marraskuuta
596
78
5. marraskuuta
897
253
6. marraskuuta
1 295
349
7. marraskuuta
1 408
395
34
1
8. marraskuuta
1 173
330
4
9. marraskuuta
617
280
1
10. marraskuuta
482
203
11. marraskuuta
463
201
8
12. marraskuuta
502
206
2
Yhteensä
16 vuorokautta
yli 7 600
yli 2 100
yli 50
1
Sulje
Nicolas Sarkozy, joka toimi tuolloin sisäministerinä, julisti nollatoleranssin mellakoitsijoita vastaan ja kertoi 24 poliisikomppanian lähettämisestä turvaamaan Pariisia.[26]
Jacques Chirac julisti hätätilan 8. marraskuuta.[27] Seuraavana päivänä Sarkozy antoi käskyn karkottaa kaikki mellakoihin osallistuneet ulkomaalaiset.[28] Sarkozya kritisoitiin yrityksestä leimata kaikki mellakoitsijat ulkomaalaisiksi, vaikka suurin osa heistä oli Ranskan kansalaisia.
TF1-televisiokanavan uutistoimiston johtaja Jean-Claude Dassier myönsi, että uutisointia mellakoista oli sensuroitu äärioikeiston kannatuksen kasvun pelossa.[29] Valtion televisiokanava France 3 lopetti uutisoinnin poltettujen autojen määrästä.
Philippe Triboit’n ohjaama ja Marc Herpoux’n käsikirjoittama televisioelokuva Leimahdus (ransk.L'embrasement) vuodelta 2007 perustuu mellakoiden tapahtumiin.
Suomi
Maanantaina 7. marraskuuta ulkoministeriö julkaisi matkustustiedotteen[30], jossa kehotetaan matkailijoita varovaisuuteen Pariisin keskustassa öiseen aikaan. Lisäksi kehotetaan välttämään ongelmalähiöitä erityisesti öiseen aikaan ja matkustettaessa Charles de Gaullen lentokentälle välttämään RER-junaa.
