Poikabändi

Poikabändi on popmusiikkia laulava ja tanssiva, nuorista miehistä muodostettu ryhmä, jonka musiikki ja visuaalinen ilme on suunniteltu miellyttämään varhaisteini-ikäistä yleisöä. Poikabändin jäsenet eivät yleensä soita instrumentteja itse, vaan laulavat ja tanssivat taustayhtyeen tai taustanauhan säestyksellä. Laulu on yleensä moniäänistä stemmalaulua, ja yhtyeen jäsenet valitaan edustamaan korkeampia ja matalampia äänialoja.^[1]

Poikabändi
Alkuperä	Alussa: soul, gospel, disco, pop, bubblegum pop ja 1960-luvun tyttöbändit 2000-luvulla: pop, rock (erityisesti punk rock, 1960-luvun "autotallirock", power pop, post punk) R&B ja hip hop
Alkuperämaa	Iso-Britannia ja Yhdysvallat
Kehittymisen ajankohta	1970-luvun loppupuoli
Tyypillisiä soittimia	Laulu, elektroninen tausta, sähkökitara, bassokitara, rummut, piano
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	K-pop

Poikabändien ohjelmistoon valitaan yleensä melodisia ja perinteisen harmonisesti soinnutettuja kappaleita ilman sävellajin ulkopuolisia ääniä. Laulujen sanat kertovat haaveellisesta ja optimistisesta teinirakkaudesta ilman aikuisten rakkauslauluista tuttuja ihmissuhderistiriitoja, menettämisen pelkoa tai nostalgista kaipuuta menneeseen.^[1]

Historia

Alkuhistoria ja prototyypit

Ensimmäisiä poikabändejä olivat yhtyeet kuten The Jackson 5, The Osmonds ja alkuvaiheen The Monkees. The Monkeesin jäsenille kehiteltiin erilainen persoonallisuus; The Jackson 5 oli sisarusryhmä, joka julkaisi monia musiikkimuotoja, joita poikabändit seurasivat. Heidän musiikkinsa esimerkiksi sisälsi soul-musiikin kaltaisia harmonioita ja popin säveliä. Kaikki yhtyeen jäsenet lauloivat, mistä tuli tavanomainen tunnus poikabändeille. The Monkeesia pidetään usein poikabändien alkuperäisenä tienraivaajana sen muodostuttua vuonna 1965 Don Kirshnerin valvonnassa.

Vaikka termiä "poikabändi" käytetäänkin useimmiten puhuttaessa 1990-luvulla tai myöhemmin syntyneistä yhtyeistä muitakin edellekävijöitä (aikaisemmin mainittujen lisäksi) on ollut olemassa läpi pop-musiikin historian. The Temptations, suosittu 1960-luvulla; The Bee Gees ja Earth, Wind and Fire, suosittuja 1970-luvulla; ovat kaikki erilaisten poikabändien ilmentymiä. Latinopoikabändi Menudo löydettiin vuonna 1977. Myöhemmät ryhmät ovat paljon velkaa myös 1970-luvulla suositulle Village People -yhtyeelle valikoidun jäsenkirjon ja tanssikoreografian tärkeyden osalta.

1980-luvun jälkeen

Vaikka sanaa "poikabändi" ei ollut olemassa ennen 1990-lukua, bostonilaista ryhmää New Editionia on kutsuttu poikabändi-trendin alulle saajaksi 1980-luvulla. Maurice Starr loi New Editionista saamalla innoituksella yhtyeen New Kids on the Block, joka oli ensimmäinen menestyvä moderni poikabändi. Starrin ajatus oli sovittaa traditionaalinen R&B-genre pop-genreksi. Eräät eurooppalaiset managerit loivat omia bändejään, joista ensimmäisiä oli Nigel Martin-Smithin Take That Isossa-Britanniassa sekä Louis Walsh ja East 17, joka hajosi jo 1990-luvulla.

Yksi kaikkein menestyksekkäimmästä poikabändien managereista oli Lou Pearlman, joka perusti mm. menestyksekkäät bändit Backstreet Boys ja *NSYNC, vaikka hän myöhemmin paljastuikin petturiksi pimitettyään luomiltaan bändeiltä runsaasti rahaa. Ison-Britannian Simon Cowell (American Idol) tunnetaan Louis Walshin muodostaman poikabändin Westlife avustamisesta^[2], jota mainosti myös entinen poikabändi Boyzonen jäsen Ronan Keating.

Avaintekijät ja konsepti

Poikabändien mielikuvaa kontrolloitiin varovasti ryhmän vaatetuksella, mainosmateriaalilla ja musiikkivideoilla, kun huomattiin sen vaikuttavan bändin menestykseen. Tavallisesti jokainen bändin jäsentä kuvataan tietyllä stereotypialla, kuten "vauva" tai "paha poika."

Useimmissa tapauksissa bändien musiikin on kirjoittanut, sovittanut ja tuottanut tuottaja, joka toimii bändin kanssa alituisetsi ja kontrolloi ryhmän ääntä - ja jos on tarpeen, palkaa sessiomuusikon ryhmän avuksi.

Tyypillisen poikabändin esitys sisältää koreografioidun tanssin, jossa jäsenet laulavat ja/tai räppäävät vuorotellen. Poikabändit eivät tavallisesti sävellä tai tuota omaa musiikkiaan. Suomalainen poikabändi Satin Circus on kuitenkin tunnettu siitä, että he säveltävät, sovittavat ja soittavat omaa musiikkia.

Poikabändin avaintekijä on trendikkäänä oleminen. Se tarkoittaa sitä, että bändi noudattelee viimeisimpiä muoti- ja musiikkitrendejä suositussa musiikkigenressä.

Poikabändejä

Backstreet Boys elokuussa 2008.

Backstreet Boys, New Kids on the Block, McFly, Boyzone, Take That, 'N Sync, A1, Westlife ja One Direction ovat esimerkkejä siitä mikä on suosittua teinien ja aikuisten keskuudessa. Poikabändit alkavat nousta takaisin julkisuudenkuvaan Yhdysvalloissa, viiden vuoden pääasiallisen poissaolon jälkeen, mukanaan uusia poikabändejä kuten One Call, Day26, B5, V Factory, Menudo, Lexington Brigde (yhtye), US5, C Note ja Varsity Fanclub.

Genret

Vaikka suurin osa poikabändeistä pitäytyykin R&B:n ja/tai popin vaikutteissa myös muut musiikkigenret, huomattavimmin country ja folk, ovat myös läsnä. Esimerkiksi South 65:ttä ja Marshall Dyllonia pidetään molempia country-musiikkia laulavina poikabändeinä. Il Divo taas on Simon Cowellin luoma pikabändi, joka laulaa oopperasävyistä popia.

Kritiikki

Westlife

1990-luvusta lähtien bändit kuten Backstreet Boys eivät ole pitäneet leimasta "poikabändi" ja ovatkin pitäneet enemmän termistä "mieslaulajaryhmä". Musiikkilehdet ovat syyttäneet poikabändien korostavan ulkonäköä ja markkinointia enemmän kuin musiikin tasoa.

Populaarikulttuurissa

Kritisoinnin seurauksena poikabändejä käytetään joskus parodian kohteena populaarikulttuurissa:

• Televisiosarja 2ge+her sisälsi parodian poikabändistä, joiden kaikilla viidellä jäsenellä oli erilainen persoonallisuus.

• Viikon pituisessa sketsissä vuonna 1999 talkshowisäntä Conan O'Brien loi oman poikabändinsä, jota kutsuttiin nimellä Dudez-A-Plenti, hänen valittuaan satunnaisesti viisi laulajaa. Sarja sketsejä kulminoitui O'Brienin itsekeksimän laulun "Baby, I Wish You Were My Baby" esitykseen.

• Chambers Dictionary -sanakirja, joka tunnetaan sen sisältämistä humoristisista määritelmistä, määrittelee poikabändin seuraavasti: "popryhmä, tarkoitettu lähinnä teini-ikäisille, muodostuu nuorista miehistä, jotka on valittu ryhmään komean ulkonäkönsä, tanssikykynsä ja joskus jopa laulutaitojensa vuoksi."

• Justice League Unlimited -sarjan universumissa supersankari The Question uskoo vahvasti, että poikabändit ja ilmaston lämpeneminen liittyvät toisiinsa.

• Blink-182 -yhtyeen musiikkivideo "All The Small Things" on parodia poikabändeistä ja muista poptähdistä sekä kaikkein eniten Backstreet Boys -yhtyeen kappaleen "I Want It That Way" musiikkivideosta.

• Uuden-Seelannin radiokanava The Edge muodosti kliseisen poikabändin nimeltä "Boyband" vuonna 2006. Bändiin kuului Lihavapoika, Homopoika, Mammanpoika, Pahapoika ja Kuumapoika. Bändi ansaitsi pientä suosiota maassaan cover-versiollaan The Kinksien kappaleella "You really Got Me".

Menestys genressä

Vaikka poikabändien musiikki vetääkin ihmisiä puoleensa, bändien menestys ei näytä kestävän pitkään. Fanien (jotka useimmiten ovat tyttöjä) ikä ja musiikillinen maku kehittyvät ja he kasvavat 'erilleen' kyseisistä ryhmistä. Jos menestys kuitenkin jatkuu, usein yksi tai useampi bändin jäsenistä jättää ryhmän havitellen soolouraa (varsinkin jos heillä on kyky kirjoittaa lauluja). Entisiä poikabändien jäseniä, jotka menestyvät myöhemmin soolourillaan ovat mm. Ricky Martin, Michael Nesmith, Jordan Knight, Robbie Williams, Justin Timberlake, Jesse McCartney, Ronan Keating, Brian McFadden, Nick Lachley, Kevin Richardson ja Michael Jackson, josta tuli myöhemmin kaikkien aikojen myydyin sooloartisti.

Muita entisiä poikabändien jäseniä on vaihtanut alaansa täysin, esimerkiksi Mickey Dolenzista tuli menestyksekäs televisiotuottaja ja teatteriohjaaja, David W. Rossista tuli näyttelijä ja käsikirjoittaja, Sam Waltersista tuli Grammy-ehdokkaanakin ollut lauluntekijä ja tuottaja ja Donnie Wahlbergistä tuli elokuvanäyttelijä.

Hyvin myyviä poikabändejä (pop)

Poikabändi	Maa	Myyty (vain albumit)	Genre	Studioalbumit	Jäseniä	Vuosia aktiivisena
1. Backstreet Boys	USA	120 miljoonaa+ [3]	Pop	6	4 - 5	1993- (16 vuotta)
2. New Kids on the Block	USA	80 miljoonaa+ [4]	Pop	5	5	1984–1994, 2008- (11 vuotta)
3. 'N Sync	USA	56 miljoonaa+ [5]	Pop	5	5	1995 - 2005 (10 vuotta)
4. Westlife	Irlanti	40 miljoonaa+ [6]	Pop	8	4 - 5	1998- (11 vuotta)

Hyvin myyviä poikabändejä (R&B)

Poikabändi	Myynyt	Genre	Studioalbumit	Jäseniä	Vuosia aktiivisena
1. Jackson Five	150 miljoonaa+ [7]	R&B	6	4 - 5	1967 - 1990 (23 vuotta)
2. Boyz II Men	60 miljoonaa+ [8]	R&B	5	3 - 5	1990 - (19 vuotta)
3. New Edition	28 miljoonaa+	R&B	4 - 6	4 - 6	1983 - (26 vuotta)

3 parhaiten myyvää poikabändiä

Poikabändi	Maa	Myyty (vain albumeita)	Genre	Studioalbumit	Jäseniä	Vuosia aktiivisena
1. The Jackson 5	USA	150 miljoonaa+ [7]	R&B	6	4 - 6	1967 - 1990 (23 vuotta)
2. Backstreet Boys	USA	100 miljoonaa+ [3]	Pop	6	4 - 5	1993 - (16 vuotta)
3. New Kids on the Block	USA	80 miljoonaa+ [4]	Pop	5	5	1984 – 1994, 2008- (11 vuotta)

Parhaiten myyviä poikabändien albumeja

Albumi	Poikabändi	Maailmanlaajuinen myynti	Vuosi	Genre
Millennium	Backstreet Boys	40 miljoonaa	1999	Pop
Backstreet Boys	Backstreet Boys	30 miljoonaa	1997	Pop
Black & Blue	Backstreet Boys	24 miljoonaa	2000	Pop
Step by Step	New Kids on the Block	21 miljoonaa	1990	Pop
Hangin' Tough	New Kids on the Block	17 miljoonaa	1988	Pop
No Strings Attached	'N Sync	15 miljoonaa	2000	Pop
II	Boyz II Men	15 miljoonaa	1994	R&B
*NSYNC	'N Sync	13 miljoonaa	1997	Pop

Lähteet

1. Oxfordin englannin kielen sanakirja: ”a group of young men who sing pop music and dance, whose music and image are designed to appeal to a young teenage audience”. Ks. Mattila, Ilkka: Poikabändin hitin kaava. Helsingin Sanomat, 23.3.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 23.3.2022.
2. Press Association - Louis Walsh Profile
7. 150 million sales
8. 60 million sales