Pohjankehtoailakki[3] eli pohjanailakki[4] (Silene involucrata subsp. tenella, aikaisemmin Silene furcata subsp. angustiflora)[2] on monivuotinen kohokkikasvi, joka on kehtoailakin (S. involucrata) alalaji. Se on Fennoskandiassa äärimmäisen uhanalainen. Suomessa pohjankehtoailakki on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji.[5]
.jpg)
| Pohjankehtoailakki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Kohokit Silene |
| Laji: | involucrata |
| Alalaji: | tenella |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Silene involucrata subsp. tenella |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Pohjankehtoailakki kasvattaa 10–20 senttimetriä korkean, haarattoman varren, joka on alaspäisesti hapsikarvainen sekä etenkin yläosastaan nystykarvainen ja tahmea. Kapealehtisen lehtiruusukkeen lisäksi kasvin varsilehdet ovat tasasoukkia tai tasasoukan suikeita. Pohjankehtoailakki tekee 1–3 punertavaa pystyä kukkaa. Kukkien verhiöt ovat kapean kellomaisia ja ulkoverhiöttömiä. Punertava teriö on verhiötä pidempi. Emiö on viisivartaloinen. Pohjankehtoailakki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota. Kodan liuskat ovat kaksihalkoisia. Siemenet ovat kapealti siipipalteisia.[6][7]
Levinneisyys
Pohjankehtoailakki on pohjoinen kasvi, jota tavataan Fennoskandian pohjoisosista Siperiaan Lena-joen tienoille saakka. Lajin toista rotua tavataan Siperiasta Pohjois-Amerikan pohjoisosiin ja Grönlantiin saakka.[7][8] Suomen lähialueilla pohjanailakkia tavataan erittäin harvinaisena Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta, Kuolan niemimaalta sekä Venäjän puoleisesta Sallasta. Suomessa laji on tavattu vain kahdelta paikkakunnalta: Kuusamosta Kitkajoen laaksosta, josta laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1898, sekä Sallasta Oulankajoen varrelta. Jälkimmäinen esiintymä on kuitenkin hävinnyt.[9]
Elinympäristö
Ainoalla nykyisellä kasvupaikallaan Suomessa pohjankehtoailakki kasvaa joenrantakallion matalasammaleisissa raoissa ja kalliopengermillä. Se viihtyy erityisesti varjopaikoilla ja rapautumapinnoilla. Norjassa lajia on tavattu joenrantasorilla, Ruotsissa tunturijokien varrella, paljakka- ja koivuvyöhykkeiden rajamailla ja jopa ratapenkereillä ja pihamailla. Pohjankehtoailakki on kalkinvaatija.[7]
Suomessa lajin esiintymää uhkaa lähinnä laiton kerääminen ja kasvupaikan umpeenkasvaminen.[7] Lajin on todettu tutkimuksissa taantuvan vähitellen. Vuonna 2006 tehtyjen laskelmien mukaan yksilömäärä on Suomessa noin 300 kappaletta.[5]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
