Pitkäpaasi

Pitkäpaasi (ven. Долгий Камень) on Virolahden ulkosaari Suomenlahdella luovutetun Karjalan puolella, noin kuusi kilometriä nykyisen Venäjän rajan takana.

Myöhemmän kylän muodostanut Pitkäpaaden saariryhmä Paation kaakkoispuolella koostuu lounaisesta Kotisaaresta eli Pitkäpaadesta sekä koillisesta Essaaresta, joiden väliin jää luonnonsatama.

Pitkäpaasi oli pitkään Virolahden ainoa asuttu saari. Ensimmäinen tunnettu asukas on Jaakko Henrikinpoika (1543), josta polveutuu Virolahden Hanskin suku ^[1][2], Haapasaaren Tuomala/Warma –suku ^[3][4] sekä mahdollisesti Seiskarin ja Suursaaren Hanski-suvut ^[5]. Jaakko Henrikinpojan jälkeläisestä Tuomas Henrikinpojasta polveutuu Pitkäpaaden myöhempi asutus.

Myöhemmin saarella toimi luotsiasema. Korkeimmillaan Pitkäpaaden asukasluku oli vuonna 1915. Silloin asukkaita oli vähän yli 400.

Suomen merimuseon omistama Colin Archerin suunnittelema luotsikutteri Pitkäpaasi on saanut nimensä Pitkäpaaden luotsiaseman mukaan.^[6]

Vuonna 1951 perustettu Pitkäpaasi-Seura on julkaissut Itäviitta-vuosikirjaa vuodesta 1955 asti, sekä teoksen Pitkäpaasi ennen vanhaan (Jaakko Korjus. Pitkäpaasi-Seura ry, Hämeenlinna 1992.)

Pitkäpaasi muodostaa osan joulukuussa 2017 perustettua Itäisen Suomenlahden luonnonpuistoa.^[7][8][9]

Vierailijoita

Kuningas Kustaa Vaasa joutui huonojen purjehdussäiden vuoksi majailemaan laivastoineen Pitkäpaadessa 18. - 27. syyskuuta 1555 oltuaan matkalla Tukholmasta Viipuriin.^lähde?

Sodan aikana 26. toukokuuta 1790 kuningas Kustaa III adjutantteineen astui maihin Pitkäpaadelle ja myöhemmin vielä uudelleen 31. toukokuuta.^lähde?

Myöhemmin 1900-luvun ensikymmenellä Pitkäpaasi oli Helsingin - Viipurin laivareitin varrella ja sinne oli helppo päästä^lähde?. Pitkäpaadessa asuivat kesävieraina mm. Eero Järnefelt ja Armas Järnefelt, Jean Sibelius, Väinö Hämäläinen, Elli Tompuri, Hugo Simberg, Ester Helenius, Akseli Gallen-Kallela ja Yrjö Weijola^lähde?. Eero Järnefelt jopa kuvasi Pitkäpaaden kalastajakylän kookkaassa maalauksessa. Myös Ester Heleniuksen tauluissa esiintyy Pitkäpaaden maisemia ja henkilöitä. Yrjö Veijolan Nuori luotsi -kirjan kansilehteä koristi Kiuskerin^selvennä vahtituvan kuva^lähde?.

Lähteet

1. Aina Lähteenoja: Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen historia vuoteen 1808. Helsinki 1947, s. 41, 120
2. Tompuri, Annikki: Pitkäpaadesta Hanskin kautta Yläpihlajan Tulkille. (rtf) Virolahdentulkit.net. Viitattu 7.1.2021.
3. Ismo Pyyppönen: Haapasaaren toinen talo. Itäviitta 39, joulukuu 1989, s. 20–23
4. Virve Pyyppönen, Ismo Pyyppönen: Kolme vuosisataa haapasaarelaisia. Helsinki 1989, s. 65–86
5. Kymistä Kotkaan, osa I. Porvoo 1999, s. 157
6. Luotsikutteri Pitkäpaasi Suomen merimuseo. Viitattu 7.1.2021.
7. Veikko Huotari: Venäjä perusti kaksi uutta suojelualuetta Suomen rajan läheisyyteen 15.1.2018. Karjalainen, karjalainen.fi. Arkistoitu 25.2.2018. Viitattu 28.2.2018.
8. Sozdan zapovednik "Vostok Finskogo zaliva". Zapovednaja Rossija, zapoved.ru. 25.12.2017. Arkistoitu 27.2.2018. Viitattu 28.2.2018. (venäjäksi)
9. Establishing the Vostok Finskogo Zaliva State Nature Reserve (Leningrad Region) Government of Russia, government.ru. 26.12.2017. Viitattu 28.2.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Pitkäpaasi-Seura r.y.
• Itäviitta No 1, 1955 (PDF)
• Luotsikutteri Pitkäpaasi Museoviraston sivuilla
• Suuressa Kalastajassa talvikalastajia tapaamassa, Suomen Kuvalehti, 22.03.1924, nro 12, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tämä saariin tai saaristoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.