videopelien ohjaamisessa käytettävä laite From Wikipedia, the free encyclopedia
Peliohjain on videopeleissä käytettävä laite, jota käytetään pelattavan hahmon tai kohteen ohjaamiseen tai muun tiedon syöttämiseen peliin. Peliohjain on tavallisesti kytketty pelikonsoliin tai tietokoneeseen johdolla, kaapelilla tai langattomalla yhteydellä. Muun muassa näppäimistöt, hiiret, joystickit ja pad-ohjaimet ovat peliohjaimia. Myös erikoistarkoituksiin suunnitellut peliohjaimet, kuten rattiohjaimet ja polkimet ajopelejä varten luetaan peliohjaimiksi.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Peliohjaimen päätehtävä on hallita pelattavan kohteen liikkeitä ja toimintaa tai muulla tavoin vaikuttaa video- tai tietokonepelin tapahtumiin. Pelissä käytettävän peliohjaimen tyyppi määräytyy pelin lajityypin mukaan: esimerkiksi rattiohjainta käytetään ajopeleissä, kun taas joystick-ohjainta käytetään usein lentosimulaattoreissa. Käytetty ohjaintyyppi riippuu myös pelikoneesta. Pelikonsolien mukana tulee niille suunniteltu pad-ohjain kun taas tietokonepeleissä yleisimmin ohjaaminen tapahtuu näppäimistön ja hiiren avulla.
Peliohjaimet ovat kehittyneet ensimmäisistä paddle-ohjaimista oman näytön sisältäviin ohjaimiin kuten Wii U-pelikonsolissa.
Monet pelaajat vaihtavat peliohjaimen pystyakselin (Y-akselin) toiminnan päinvastaiseksi.[1] Kognitionäkökulmasta tämä vastaa toimintaa hahmona ja vastakohtana hahmoon kohdistuvana toimintana.[1] Immersionäkökulmasta ei ole montaa tutkimusta aiheesta.[1] Yleensä pelaajat valitsevat kuitenkin sen mukaan, mihin ovat aluksi tottuneet ja jota ovat koko ikänsä käyttäneet.[1]
Ohjaimen rakenteen lisäksi sen käyttötapa merkitsee pelaamiseen: esimerkiksi kahden joystickin kanssa voidaan toisella ohjata liikesuuntaa ja toisella tulitussuuntaa; joissakin peleissä kahta joystickia käytetään tankkiohjaukseen, joka matkii panssarivaunun ohjaamista.[2] Namcon Katamari Damacy käyttää tankkiohjauksen kaltaista menetelmää PlayStation 2:n ohjaimen kahdella analogisella tikulla.[2]
Pad-ohjain on konsolipeleissä yleisimmin käytetty peliohjain. Ohjaimesta pidetään kiinni molemmin käsin ja peukaloilla ja muilla sormilla syötetään tietoa peliin. Pad-ohjaimissa on nykyisin sekä toimintonappeja että yksi tai useampi ohjaussauva tai -nappi: varhaiset ohjaimet eivät sisältäneet ohjaustattia. Pad-ohjaimia tuetaan pelikonsolien lisäksi myös tietokoneilla.
Pad-ohjaimiin on myös lisätty liikkeentunnistusominaisuuksia, jolloin pelejä voi pelata eleillä pitämällä ohjainta kädessä. Tämä eroaa kamerapohjaisesta eleen tunnistuksesta (EyeToy, Kinect).
Joystick on tietokoneen oheislaite, joka koostuu kädessä pidettävästä tai sormilla liikuteltavasta sauvasta jota voidaan kallistaa kahden akselin suuntaisesti ja (joskus) kiertää kolmannen ympäri. Joystickiä käytetään usein lentosimulaattoreissa. 1980-luvulla joystick oli yleinen peliohjain, esimerkiksi suositussa Commodore 64 -kotitietokoneessa pelien ohjaamiseen ei ollut käytännössä muuta laitetta. 1990-luvulle tultaessa pelikonsolit olivat siirtyneet omiin pad-ohjaimiinsa ja henkilökohtaisella tietokoneella pelaamiseen käytettiin usein näppäimistöä tai hiirtä. 1990-luvulla joystickit olivat kehittyneet 8-suuntaisista digitaalisista analogisiksi, ja niitä käytettiin suosittujen avaruuslentosimulaattoreiden kuten Star Wars: X-Wing vs. TIE Fighter pelaamiseen. 2000-luvulle tultaessa avaruuslentosimulaattoreiden ja siten myös joystickien kulta-aika oli ohitse.[3]
Rattiohjain on ajosimulaattoreissa käytettävä peliohjain. Monet rattiohjaimet kykenevät tärisemään ja näin simuloimaan oikean auton reaktioita esimerkiksi ajettaessa epätasaisella pinnalla. Rattiohjaimeen kuuluu usein polkimet kaasun ja jarrun hallintaan sekä jonkinlainen keino vaihteiden vaihtamiseen, kuten yksinkertainen eteen ja taakse liikuteltava sauva tai autoa jäljittelevä kytkinsauva.
Valopistooli on oheislaite jota käytetään ruudulla näkyvien maalitaulujen ampumiseen. Ne muistuttavat usein tuliaseita tai laseraseita. Sen käyttötarkoitukset ovat yleensä rajoitettu ns. reittipeleihin, joissa peli määrää pelaajan kulkureitin ja pelaajan tehtäväksi jää ampua maaleihin. Maailman ensimmäinen valopistooli kotipelikonsolille julkaistiin Magnavox Odysseylle. Myöhemmin Nintendo sisällytti valopistoolin Nintendo Entertainment Systemin ja Famicomin pohjoisamerikkalaisiin versioihin. Nintendo on myös julkaissut Wii Zapper-nimisen valoasekotelon Wii Remotelle.
Musiikkipeleissä on käytetty useita peliohjaintyyppejä, jota ovat muun muassa kitaraohjain (ks. Guitar Hero), rumpuohjain (ks. Rock Band) ja tanssimatto.
Nykyisin on myös videokuvaan perustuvia ohjaintapoja kuten EyeToy ja Kinect, jolloin pelaaja ohjaa peliä erilaisilla eleillä kameran edesssä esimerkiksi heiluttamisella käsiä. Tämä eroaa pad-ohjaimessa olevasta liikkeentunnistuksesta.
Liikeohjainta tukevat pelit ovat pääasiassa lapsille suunnattuja.
Henkilökohtaissa tietokoneissa yleiset hiiri ja näppäimistö toimivat useissa peleissä ohjaimina myös pelikonsoleilla. Liikkeentunnistuslaitteet kuten Kinect, PlayStation Move ja TrackIR ovat pelistä riippuen tuettuja lisäohjaimia.
Lentosimulaattoreissa käytetään joystick-ohjaimen lisäksi kaasukahvaa sekä peräsinohjainta (engl. rudder pedals).[4][5]
Muun muassa Marble Madness -pelissä oli trackball-ohjain käytössä.
Pelikonsoleihin on kehitetty myös adaptiivisia ohjaimia ja erikoistuneempiin käyttötapoihin.[6][7][8]
Peliohjaimet ovat kytketty eri aikana eri tavalla laitteisiin. Atari-liitin oli pitkään de facto -liitin useiden valmistajien laitteissa. Peliportti yleistyi IBM PC -yhteensopivissa ja sen korvasi myöhemmin USB. 2000-luvulla langattomat yhteydet (Bluetooth, Wi-Fi) ovat yleistyneet.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
