Paul Di’Anno
brittiläinen muusikko (1958-2024) From Wikipedia, the free encyclopedia
Paul Andrews (17. toukokuuta 1958 Chingford, Englanti – 21. lokakuuta 2024), taiteilijanimeltään Paul Di’Anno, oli brittiläinen muusikko, joka tunnetaan Iron Maidenin entisenä laulajana.
Paul Di’Anno | |
---|---|
![]() Paul Di’Anno esiintymässä vuonna 2008. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. toukokuuta 1958 |
Kuollut | 21. lokakuuta 2024 (66 vuotta) |
Ammatti | muusikko |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Paul Di'Anno |
Aktiivisena | 1978–2013 |
Tyylilajit |
heavy metal hard rock punk rock |
Soittimet | laulu |
Yhtyeet |
Iron Maiden (1978-1981) Di'Anno (1983-1985) Gogmagog (1985) Paul Di'Anno's Battlezone (1986-1989, 1997-1998) Praying Mantis (1990) Killers (1990-1997) The Original Iron Men (1995-1996) |
Levy-yhtiöt | Metal Mind Productions |
Aiheesta muualla | |
(arkistoitu) Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Ura
Paul Di’Anno liittyi Iron Maideniin vuoden 1978 syksyllä ja vaikutti yhtyeessä sen kahdella ensimmäisellä studioalbumilla, vuoden 1980 Iron Maidenilla ja vuoden 1981 Killersillä ja EP-levyllä Maiden Japan. Di’Anno erotettiin yhtyeestä vuonna 1981 alkoholi- ja huumeongelmien vuoksi ja Iron Maidenin manageri Rod Smallwood osti Di’Annon ulos hänen ja yhtyeen välisestä sopimuksesta, minkä johdosta Di’Anno ei muun muassa saa rojalteja tai tekijänoikeuspalkkioita yhtyeelle säveltämistään kappaleista.
Iron Maidenin jälkeen Di’Anno on levyttänyt sooloartistina ja esiintynyt myös lukuisissa eri kokoonpanoissa kuten Gogmagogissa, jossa vaikuttivat myös Iron Maidenin kolmella ensimmäisellä studioalbumilla soittanut rumpali Clive Burr ja Janick Gers, josta tuli myöhemmin yksi Iron Maidenin kolmesta kitaristista. Hän on myös joutunut aika ajoin negatiiviseen valoon julkisuudessa; hän on muun muassa haukkunut Iron Maidenissa hänen tilalleen tullutta Bruce Dickinsonia useaan otteeseen julkisesti.[1] Vuonna 2011 hän sai yhdeksän kuukauden mittaisen vankilatuomion petoksesta 50 000 euron arvosta sosiaalitukia.[2]
Vuonna 2012 Di’Anno kertoi lopettavansa muusikonuransa ja tekevänsä viimeisen kiertueensa vuonna 2013.[3]
Di'Annon pitkäaikainen levy-yhtiö Conquest Music vahvisti Di'Annon menehtyneen kotonaan Englannin Salisburyssa 66 vuoden iässä 21. lokakuuta 2024.[4][5]
Diskografia
Iron Maiden
- The Soundhouse Tapes (1979, EP-levy)
- Iron Maiden (1980)
- Killers (1981)
- Live!! +one (1981, EP-levy)
- Maiden Japan (1981, EP-levy)
Di’Anno
- Di'Anno (1984)
- Nomad (2000)
Gogmagog
- I Will Be There (1985, EP-levy)
Paul Di'Anno's Battlezone
- Fighting Back (1986)
- Children of Madness (1987)
- Warchild (1988, kokoelma-albumi)
- Feel My Pain (1998)
Killers
- Murder One (1992)
- Menace to Society (1994)
- Live (1997, livealbumi)
- New Live & Rare (1998, livealbumi)
- Killers Live at the Whiskey (2001, livealbumi)
- Screaming Blue Murder - The Very Best of Paul Di'Anno's Killers (2002, kokoelma-albumi)
Architects of Chaoz
- League of shadows (2015)
Airforce
- Sniper (2019)
Warhorse
- Stop the War (2022, single)
- Paul Di'Anno's Warhorse (2024)
Sooloartistina
- The World's First Iron Man (1997)
- As Hard As Iron (1997)
- Beyond the Maiden (The Best Of) (1999, kokoelma-albumi)
- The Masters (1999)
- The Beast (2001, livealbumi)
- The Living Dead (2006)
- The Classics - The Maiden Years (2006, kokoelma-albumi)
- Iron Maiden Days and Evil Nights (2007)
- The Early Iron Maiden Songbook (2010)
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.