Pajurohdokset ovat pajun kuoresta tai lehdestä valmistettuja, salisylaatteja sisältäviä luontaistuotteita tai lääkevalmisteita, joiden yleisimpiä käyttötarkoituksia ovat kuumeen hoito ja päänsäryn tai reumaattisen kivun lievitys[1]. Rohdoksista on myös ollut apua pitkittyneiden kiputilojen ja migreenin hoidossa[2].
Erityyppiset rohdokset
Pajurohdokset voidaan jaotella niiden valmistustavan ja koostumuksen mukaan kahteen eri ryhmään:
- Salicis cortex: kuivattua ja jauhettua pajunkuorta tai nuoria oksia sisältävä rohdostuote. Salisylaattien pitoisuus vaihtelee tavallisesti välillä 1–1,5 % kuivapainosta[3].
- Salicis extractum: pajun lehdistä tai kuorista uutettu ja standardisoitu rohdosvalmiste, jonka salisylaattipitoisuus voi vaihdella välillä 8–12 %.
Lisäksi pajurohdoksiksi voidaan käsittää myös luonnontuotteet, jotka sisältävät muista kasveista saatujen ainesosien lisäksi pieniä määriä pajun lehtiä, kuorta tai niistä tehtyä uutetta. Koostumuksesta riippuen pajurohdoksia voidaan markkinoida joko kasvirohdosvalmisteena tai ravintolisänä.
Vaikutusmekanismi ja teho
Pajurohdosten vaikutusmekanismi on samantapainen kuin asetyylisalisyylihapolla; pajurohdoksen sisältämät salisylaatit pilkkoutuvat salisiiniksi ihmisen ruoansulatuskanavassa, josta salisiini imeytyy vereen. Veren mukana yhdiste kulkeutuu muualle elimistöön ja hajoaa edelleen salisyylihapoksi[4].
Luonnon salisylaatit ovat synteettistä johdannaistaan, asetyylisalisyylihappoa tehokkaampia kivunlievittäjiä. Teho saattaa perustua rohdosten sisältämiin muihin kasviperäisiin yhdisteisiin, kuten flavonoideihin[5]. Synteettisiin johdannaisiin verrattuna pajurohdosten etuna on myös niiden vatsaystävällisyys[6].
Pajurohdosten historiaa
Kiinalainen, egyptiläinen, kreikkalainen, intialainen ja roomalainen kansanlääketiede on tuntenut pajunkuoren käytön särkyyn ja kuumeeseen jo tuhansia vuosia; pajurohdosten valmistukseen ja käyttöön opasti mm. Egyptissä 1500 eaa. kirjoitettu ote Ebersin papyruksesta. Pajurohdosten nykyisen käytön keksijänä pidetään pastori Edmund Stonea, joka keksi kokeilla pajua malarian hoitoon 1750-luvun Englannissa. Rohdoksissa tehoaineena toimivan salisiinin eristäminen pajun kuoresta vuonna 1829 aloitti kehitystyön, joka johti ehkä maailman eniten käytetyn lääkkeen, Aspirinin, syntyyn[7].
Katso myös
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
