Paksupäät (dinosaurusosalahko)

Paksupäät^[1][2] (Pachycephalosauria)^[2] on sukupuuttoon kuollut rajakalloisten (Marginocephalia) ryhmään kuuluva osalahko, johon kuului linnunlantioisia kasvinsyöjädinosauruksia.^[1][3][4] Ne elivät keskiliitukaudela aina myöhäisliitukaudella asti, jonka jälkeen kaikki lajit kuolivat liitukauden joukkotuhossa 65 miljoonaa vuotta sitten.^[5] Yksi tunnetuimmista paksupäistä oli Pachycephalosaurus.

Pachycephalosauria
Pachycephalosaurus
Liitukausi 93–65 Ma PreЄ Є O S D C P T J K Pg N
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Matelijat Reptilia
Ylälahko:	Dinosaurukset Dinosauria
Lahko:	†Linnunlantioiset Ornithischia
Alalahko:	†Marginocephalia
Osalahko:	†Pachycephalosauria Sternberg, 1945
Ryhmät
Katso teksti
Katso myös
Paksupäät (dinosaurusosalahko) Wikispeciesissä   Paksupäät (dinosaurusosalahko) Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Kuvaus

Kaikki paksupäiden osalahkon lajit kävelivät kahdella jalalla. Ne olivat linnunlantioisia dinosauruksia, joiden tunnustavin piirre on niiden raskaat luukallot. Lajeilla oli hyvä hajuaisti ja kaikki lajit olivat keskikokoisia dinosauruksia, joiden ollaan arvioitu olleen noin kahden tai kolmen metrin pituisia. Niillä oli aika heikot ja pienet eturaajat.^[1]

Kallot

Pachycephalosauruksen pääkallo

Paksupäät tulivat tunnetuiksi niiden kallon yläosissa sijaitsevista paksuista kalloluista ja pienistä luisista möykyistä ja piikeistä. Joidenkin lajien kallojen paksuus oli jopa 20-23 senttimetriä.^[1][3] Esimerkiksi ihmisen kallon paksuus on noin 6,3 millimetriä.^[1]

Kallojen käyttäminen puskemiseen

Eri puskemis tapoja. Ylhäältä alaspäin Pachycephalosaurus (A), Prenocephale (B), Stygimoloch (C).

Paksupäiden kallojen käyttö on ollut epäselvä, mutta niiden käyttätarkoitus uskotaan olleen osa kosintamenoja, mutta lajit ovat saattaneet käyttää niitä puskemisaseena lajitovereita vastaan kamppailtaessa parittelukumppanista tai reviiristä. Teorian tästä osoittaa eräs tutkimus, jossa havaittiin, että 20 prosentissa kalloista oli merkkejä vammoista, mutta on vielä epäselvää, että käyttivätkö ne kallojaan puskemalla niin kuin vuohet vai tähtäämällä nykyisten kirahvien tapaan kylkiin.^[1]

Ravinto

Koska useat paksupäälajit olivat melko pieniä, ne söivät ruokaa läheltä maata.^[6] Ne yleensä söivät ruokaa, joka oli vähintään yhden metrin korkeudella. Lajeilla oli hyvät nokat ja ne sopivat hyvin kasvien repimiseen.^[1] Niillä oli pienet ja uurteiset hampaat.^[6][7]

Luokittelu

Fylogenia

Kladogrammi:^[2][8]

Pachycephalosauridae	Stegoceras Colepiocephale Gravitholus Texacephale Hanssuesia Foraminacephale brevis S. goodwini S. edmontonense S. buchholtzae Alaskacephale Pachycephalosaurus Stygimoloch Dracorex Tylocephale Prenocephale Homalocephale Goyocephale Wannanosaurus

Lähteet

1. Murray, lily: Dinosaurukset, s. 74. Suomentanut Linteri, Sini. Nemo, 2017. ISBN 978-951-1-32747-9
2. †Pachycephalosauria Mv.helsinki.fi. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
3. Emma Schachner: Marginocephalia University of Bristol. 13.11.2004. Arkistoitu Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
4. Fossilworks: Pachycephalosauria Fossilworks.org. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
5. Atkinson L: What is Pachycephalosauria? Dinochecker.com. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
6. Jordan C Mallon, David C Evans, Michael J Ryan, Jason S Anderson: Feeding height stratification among the herbivorous dinosaurs from the Dinosaur Park Formation (upper Campanian) of Alberta, Canada. BMC Ecology, 4.4.2013, nro 13, s. 14. PubMed:23557203 doi:10.1186/1472-6785-13-14 ISSN 1472-6785 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
7. Palaeos Vertebrates: Ornithischia: Pachycephalosauria Palaeos.com. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
8. Texacephale langstoni, a new genus of pachycephalosaurid (Dinosauria: Ornithischia) from the upper Campanian Aguja Formation, southern Texas, USA Sciencedirect.com. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)