Outokvarkki

Outokvarkki (engl. strange-quark) eli s-kvarkki on alkeishiukkanen ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Vastaava antihiukkanen on outo-antikvarkki.

outokvarkki
Symboli	s
Rakenne	Alkeishiukkanen
Perhe	Fermioni
Sukupolvi	Toinen
Vuorovaikutus	Painovoima Sähkömagneettinen Vahva vuorovaikutus Heikko vuorovaikutus[1]
Antihiukkanen	outo-antikvarkki
Löydetty teoreettisesti	Murray Gell-Mann ja George Zweig (1964)
Löydetty	SLAC (1968)
Sähkövaraus	−⅓ e[1]
Värivaraus	on
Spin	½[1]
Infobox OK

Kaikkien muiden kvarkkien tapaan outokvarkin spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3. Omana piirteenään sen isospin I₃ on 0 ja sähkövaraus –1/3e. Lisäksi outokvarkkiin kuuluu erikoinen kvanttiluku outous, jonka arvoksi on määritelty –1. Outokvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin lumokvarkin kanssa.^[2] Outokvarkin massa on kolmanneksi pienin kaikista kvarkeista (80–155 MeV).^[3]

Outokvarkki kuuluu yhdessä ylös- ja alaskvarkin kanssa kolmen alkuperäisen, vuonna 1964 ennustetun kvarkin ryhmään. Tämä kolmikko tarvittiin selittämään silloin tunnettujen hadronien rakenne. Outokvarkki esiintyy monien hadronien rakenneosana, mutta toisin kuin ylös- ja alas-kvarkin tapauksessa, mikään sen sisältävä hiukkanen ei ole stabiili.^[2] Se kuitenkin tarvittiin kantamaan outoutena tunnettua ominaisuutta, jonka Kazuhiko Nishijima ja Murray Gell-Mann kehittivät 1950-luvulla selittämään, miksi eräitä hiukkasia kuten kaoneja ja hyperoneja syntyy helposti, mutta niiden hajoaminen vie suhteellisen paljon aikaa.

Outokvarkin elinikä on 1,24 · 10^-8 sekuntia ja se hajoaa ylöskvarkiksi sekä virtuaalisen W^--bosonin kautta elektroniksi ja elektronin antineutriinoksi.^[4]

Outokvarkkeja sisältävän hiukkasen outous määritellään kaavalla S = -[(outokvarkkien lukumäärä) - (outo-antikvarkkien lukumäärä)].^[3]