oululainen jalkapalloseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Oulun Työväen Palloilijat (OTP) on vuonna 1946 perustettu oululainen jalkapalloseura, joka pelaa kaudella 2021 Kakkosen C-lohkossa.[1] OTP on pelannut yhteensä 14 kautta Mestaruussarjassa ja Veikkausliigassa. OTP on myös yksi AC Oulun perustajaseuroista.
OTP perustettiin sodan jälkeen 8. tammikuuta 1946. Seuran taustana olivat silloiset Oulun sosiaalidemokraattitaustaiset henkilöt. Tavoitteena oli ensimmäisen puheenjohtajan mukaan
"Koota kaikki palloilua harrastavat työläisnuorukaiset ja -neitoset samaan joukkoon, ja saada työläispalloilu nousemaan Oulussakin sille tasolle, millä se on muissakin samankokoisissa kaupungeissa. Ohjelmaan on otettu ensinnäkin jääpallo, jossa on järjestetty harjoituksiakin, ja kesän tullen pesä- ja jalkapallo, joissa toivomme saavamme kohtalaisen hyvät joukkueet kokoon. Myöhemmässä vaiheessa tulee kysymykseen myös käsi- ja koripalloilu, sekä mahdollisesti jääkiekkoilu".[2]
Seura liittyi silloin luonnollisesti TUL:n jäseneksi. Seura pelasi ensin TUL:n omia sarjoja ja sitten 1950-luvulla erikoisliittojen, kuten Palloliiton, Pesäpalloliiton ja Jääkiekkoliiton paikallisia alueellisia sarjoja.
OTP aloitti jalkapallo-ottelut kesäkuun alussa 1946. Ensimmäinen vastustaja oli Karihaaran Tenho Kemistä, joka voitti oululaiset peräti 7–0. Alun tappiosta huolimatta samana kesänä tuli TUL:n Pohjois-Suomen piirin mestaruus. Tämän jälkeen 1940-luvun lopulla OTP:n jalkapalloilijat pelasivat TUL:n suursarjan pohjoislohkossa menestyksen jäädessä laihaksi. 1950-luvulla harrastajapohjan laajeneminen ja määrätietoinen harjoittelu alkoivat tuottaa urheilullista menestystäkin. Vuonna 1953 seura saavutti ensimmäistä kertaa TUL:n suursarjan lohkovoiton, joka tiesi mahdollisuutta karsia Palloliiton alaiseen Suomensarjaan pääsystä. Silloin nousu ei vielä onnistunut, mutta seuraavana vuonna sarjanousu tapahtui.
Seuran toiminta oli 1950-luvun taitteessa merkittävästi lisääntynyt jääkiekon, kori- ja lentopallon tultua ohjelmaan. Keväällä 1953 katsottiin tarpeelliseksi seuran reservijoukkueiden pelaamista varten perustaa sisarseura, joka otti nimekseen Oulun Pallo-Veikot (OPV).[3] OPV:n toimintaa kesti aina 1970-luvun alkuun, jolloin se yhdistyi OLS:n jalkapallotoiminnan kanssa.
OTP aloitti taipaleensa vuonna 1955 silloiselta toiseksi korkeimmalta kansalliselta sarjatasolta, Kakkosesta. OTP vietti Kakkosessa 10 kautta, nousten kaudeksi 1966 Mestaruussarjaan vain pudotakseen sieltä seuraavaksi neljäksi kaudeksi takaisin Kakkoseen. Mestaruussarjaan nousseessa joukkueessa pelasivat maalissa Martti Majonen, puolustuksessa Veikko Jääskeläinen, Kalle Tikkanen ja Seppo Tapio, keskikentällä Arvo Häkkilä ja Kauko Inkala sekä hyökkäyspäässä Lauri Perttunen, Reijo Lampinen, Olli Köykkä, Juhani Okkonen ja Raimo Helama. Kentällä esiintyivät myös Juhani Rautio, Teuvo Aho, Esa Hakanen, Aarno Huomo ja Teuvo Kukkonen. Seuran palloilutason vakiintumista kuvaa myös A-nuorten valtakunnallinen menestyminen, kun OTP:n A-juniorit saavuttivat pronssia kaudella 1959. Sen ajan tunnetuimpia OTP:läisnimiä jalkapalloilussa olivat puolustaja Esko Kemi ja kärkihyökkääjä Olli Köykkä, jotka esiintyivät silloisessa Suomen maajoukkueessa.[4]
1950-luvun puolivälissä TUL:n ja erikoisliittojen välinen suhde oli tunteita kiihottava urheilupoliittinen asia, niin myös OTP:ssä. Yhteistyösopimukset TUL:n seurojen pelaamisesta erikoisliittojen hallinnoimissa valtakunnan sarjoissa olivat ongelmana. Lopputuloksena oli se, että OTP:n pelaaminen Suomen Jääkiekkoliiton sarjassa johti seuran erottamiseen TUL:stä 11. helmikuuta 1957. Pari vuotta myöhemmin OTP liittyi 25. lokakuuta 1959 perustetun TUK:n jäseneksi jatkaen samalla pelaamistaan erikoisliittojen valtakunnan sarjoissa.[5]
OTP oli 1960-luvulla kolmen vahvan palloilumuodon erikoisseura eli jalkapallon, jääpallon ja jääkiekon. Tultaessa 1970-luvulle OTP:stä oli tullut leimallisesti jalkapallon erikoisseura sekä samalla oululaisen jalkapallon ykkösseura, joka pelasi suuren osan valtakunnan pääsarjassa, silloisessa jalkapallon mestaruussarjassa. OPS:n menestys 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa vei hetkellisesti OTP:n oululaisen jalkapalloilun ykkösseuran aseman.
Seuraava mestaruussarjavisiitti vuonna 1971 jäi myös 'ranskalaiseksi' ja OTP vietti jälleen vuoden Kakkosessa ja nousi takaisin Mestaruussarjaan kausiksi 1973–75. Kaudella 1973 OTP olikin joukkueena kypsempi pääsarjatasolle saavuttaen seurahistorian parhaimman sijoituksen eli sijoittumalla viidenneksi. Keskeisiä pelaajia olivat tällöin OPS:sta siirtynyt maajoukkuemies Seppo Kilponen, Markku Kilponen, Matti Lukkarila, Teppo Heikkinen ja Eero Virkkunen. Seuraavien kahden vuoden sijoitukset olivat seitsemäs ja vuotta myöhemmin 11:s eli seurasi putoaminen. Kaudesta 1973 eteenpäin Kakkonen muutettiin Ykköseksi ja OTP kävikin 'ranskalaisella visiitillä' uuteen Ykköseen kaudella 1976. Ensimmäisen kerran Suomen Cup -menestystä tuli syksyllä 1974, jolloin OTP pääsi loppuotteluun kokien 1–0-tappion Lahden Reippaalle. Tämän ajan maajoukkueessakin esiintyneitä nimiä olivat puolustuslinjan Teppo Heikkinen ja Eero Virkkunen.[6] Seuraavat kaksi kautta menivät Mestaruussarjassa, mutta hissijoukkueen leima vaivasi edelleen ja kaudelle 1979 OTP haki vauhtia Ykkösestä nousten jälleen, mutta pudoten taas kausiksi 1981–84 takaisin Ykköseen. Nousun pelaajanimiä olivat Juha Annunen, Ilkka Matila ja puolalainen Jan Jezewski.
Kesällä 1971 OTP aloitti ensimmäisenä oululaisseurana naisjalkapallotoiminnan ja ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin Raatin kentällä 14.5.1972 Iisalmea vastaan. Sen kesän jälkeen toiminta hieman hiipui kunnes vuonna 1981 Eelis Perttusen johtama naisjoukkue nousi SM-sarjaan voitettuaan Valkeakoskella pidetyn perussarjan lopputurnauksen (Valkeakosken sanomat 2.9.1980). Joukkueessa pelasivat mm. Tiina Perttunen (kapteeni), Katja Hedberg, Pirjo Krankkala, Katja Kuru, Sinikka Kaukko, Riitta Toropainen, Pirjo Krankkala, Maritta Sirviö, Eija Haatainen, Kerttu Ängeslevä ja Leila Frondelius. SM-kausi kesti vuodet 1981–83.
Seuraava pääsarjavisiitti kesti kaudet 1985–86, sitten hissillä takaisin Ykköseen kaudeksi 1987 ja taas ylös Mestaruussarjaan kausiksi 1988–89. Keskeisiä pelaajia vuoden 1987 nousussa olivat Teuvo Palkki, Mauri Holappa ja puolalainen Miroslaw Sajewicz. Peräkkäisinä vuosina 1987 ja 1988 OTP pääsi myös Suomen Cupin loppuotteluun, mutta hävisi molemmilla kerroilla; 1987 FC Kuusysille 5–4 ja 1988 Valkeakosken Hakalle 1–0.[6] 1990-luvulle tultaessa OTP alkoi menettää asemaansa valtakunnallisessa jalkapalloilussa, kuten siihen aikaan koko oululainen jalkapalloilu. Kausina 1992–94 toimittiin FC Oulu -nimen alla, johon OTP ja OLS olivat yhdistäneet voimansa. Sen jälkeen palattiin toimintaan FC OTP:n nimellä. Päätöksenä OTP:n edustusjalkapalloilulle oli kausi 2001, jonka jälkeen seura on esiintynyt juniorijalkapalloilussa. Vuonna 1979 tapahtuneen TUL:n ja TUK:n eheytyksen seurauksena OTP saavutti TUL:n jalkapallomestaruuksia neljä kertaa eli heti vuonna 1980 ja seuraavat kolme vuosina 1983, 1986 ja 1991.
Mestaruussarja muutti nimensä Veikkausliigaksi vuonna 1990. OTP pelasi liigaa kauden 1990 ja -91. OTP yhdistyi Oulun Luistinseuran kanssa kaudella 1992 ja pelasi näin ollen kaudet 1992–94 nimellä FC Oulu. Kausi 1993 kului Ykkösessä, mutta nousu koitti ja OTP pelasi toistaiseksi viimeisen liigakautensa vuonna 1994, tosin siis FC Oulun nimellä. Tästä alkoi alamäki, joka lopulta vei joukkueen mennessään ja OTP:n edustusjoukkue pelasi viimeisen ottelunsa Pohjois-Suomen Kolmosessa vuonna 2001. OTP:n nimi näkyi vielä luotaessa perustaa oululaiselle 2000-luvun lippulaivalle AC Oulu:lle. OTP oli mukana yhtenä oululaisseurana uuden taustaorganisaation Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry:n perustamisessa vuonna 2002. Muuten FC OTP:llä on nykyään toimintaa juniori-ikäluokissa.
Seuran puheenjohtajistossa on toiminut muutamia valtakunnan politiikan näkyviä demarikasvoja, kuten Antero Väyrynen seuran vuosien 1957–58 ja 1965–1970 puheenjohtaja sekä Matti Ahde johtokunnan jäsenenä 1970-luvulla. Matti Ahde itsekin oli aktiivijalkapalloilija 1960-luvun puolivälissä pelaten OTP:n edustusjoukkueessa sen ensimmäisenä mestaruussarjavuonna 1966 saavuttamatta kuitenkaan pysyvää pelipaikkaa peruskokoonpanossa.
Syksyllä 2009 OTP:n edustusjoukkue aloitti tauon jälkeen taas toimintansa ja pelasi kaudella 2010 Oulun Vitosessa. Kaudeksi 2011 OTP nousi Neloseen. [7], ja kaudella 2012 Kolmoseen.[8] Kaudeksi 2017 OTP nousi Kakkoseen, kun se sai Ykköseen nostetun OPS:n paikan.[9]
Jääkiekko tuli OTP:n ohjelmaan keväällä 1949. Ensimmäisessä ottelussa helmikuussa 1949 vastustajana oli paikallinen Oulun Kärpät, jonka OTP voitti niukasti maalein 6–5. Pelaajat olivat silloin samoja, jotka pelasivat myös muita seuran palloilulajeja. Parasta menestystä alkuajan jääkiekkoilussa toivat OTP:n A-juniorit voittamalla keväällä 1951 TUL:n nuorten mestaruuden seuralle. He täydensivät mestaruuttaan voittamalla jääkiekkoliiton silloisen A-nuorten mestarin tamperelaisen TBK:n maalein 4–1.
OTP:n jääkiekkoilu lopahti tämän jälkeen niin, että vasta 1960-luvulla seura oli näkyvästi mukana edustusjääkiekkoilussa. Sarjataso vaihteli Suomisarjan ja alueellisen maakuntasarjan välillä. Kaudella 1969–1970 OTP menestyi mainiosti. Seura pääsi jääkiekon mestaruussarjan karsintoihin saavuttamalla Suomisarjan lohkon kakkossijan voittamalla uusinnassa Mäntän Kiekkopojat maalein 6–5. OTP oli tällöin mukana jääkiekon mestaruussarjan karsinnoissa yhdessä lohkovoittaja Oulun Kärppien kanssa. Menestystä ei karsinnoissa tullut, ja jatkopaikkana seuraavalle kaudelle olisi ollut edelleen Suomisarja. Koettuaan pelaajamenetyksiä vuoden 1970 aikana seuran johtokunta teki marraskuussa päätöksen jääkiekkoilun lopettamisesta.[10]
Jääpalloilussa OTP aloitti pelaamisensa TUL:n mestaruussarjassa vuoden 1947 alusta. OTP kuului Turun Pyrkivän ohella sarjan parhaisiin joukkueisiin. Seura saavuttikin kolme kertaa peräkkäin vuosina 1953–1955 TUL:n mestaruuden jääpallossa. Tältä ajalta merkittävimpänä otteluna voi pitää Suomenmestaruusottelua Palloliiton jääpallomestaria Oulun Palloseuraa (OPS) vastaan keväällä 1953. OPS voitti ottelun maalein 4–0. Seuraavana vuonna ei mestaruusottelua järjestetty OTP:n esityksestä huolimatta. OTP:n vuoden 1955 miehistöä pidetään varsin yleisesti seuran sen parhaimpana jääpallojoukkueena.
Vuoden 1956 aikana OTP pelasi yhteisessä jääpallon mestaruussarjassa pudoten kuitenkin heti ensimmäisenä vuonna. Seuraavan kerran OTP esiintyi jääpallon mestaruussarjassa 1961. Tällä kertaa OTP pysyi mestaruussarjassa neljän kauden ajan. Joukkue kävi välillä jääpallon Suomisarjassa palaten mestaruussarjaan 1966, jonka jälkeen se luopui syksyllä 1970 jääpallosta. Paras tulos oli kaudella 1962–1963 saavutettu kuudes sija. Silloin jääpallon mestaruussarjan parhaana maalintekijänä loisti OTP:n Kalevi Pirkola 18 maalilla. Kaikkiaan jääpallon SM-sarjakausia kertyi seitsemän.[11][12]
OTP:n kaudet mestaruussarjassa
Vuoden 1949 aikana OTP:n toiminta laajeni käsittämään myös koripallon. OTP:n koripalloilijat saavuttivat TUL:n Oulun piirissä johtavan aseman ja tuloksena oli vuonna 1954 ylivoimainen piirinmestaruus.
Lentopallo oli OTP:n ohjelmassa samoihin aikoihin koripallon kanssa. Viimeisen kerran OTP osallistui TUL:n piirisarjaan 1953.[15]
Pesäpalloilu oli TUL:n pohjoisissa piireissä 1940-luvun lopulla vilkasta. Ensimmäisenä kesänä 1946 tuli TUL:n piirinmestaruus voitolla Kalajoen Riennosta. Piirinmestaruuksia tuli vuosina 1946–1953. Pesäpalloliiton kanssa tehdyn yhteistoimintasopimuksen perusteella OTP pelasi vuodesta 1949 Suomensarjan pohjoislohkossa, mutta menestys jäi keskinkertaiseksi. Kapean harrastajapohjan johdosta kesällä 1955 päätettiin Oulun pesäpalloiluvoimat koota yhdessä Oulun Pyrinnön kanssa uuden erikoisseuran Oulun Lipon alaisuuteen.[16]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
