Norjan kuninkaalliset ilmavoimat

Norjan kuninkaalliset ilmavoimat (norj. Luftforsvaret) on virallisesti 10. marraskuuta 1944 perustettu Norjan asevoimien ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara, joka muodostettiin yhdistämällä maavoimien lentojoukot (Hærens Flyvåpen) ja merivoimien lentojoukot (Marinens Flyvevæsen). Kumpikin yhdistetyistä lentojoukoista oli perustettu vuonna 1915. Vuonna 1944 neljä perustettua Norjan ilmavoimien laivuetta olivat alkuperältään Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien norjalaisilla ohjaajilla miehitettyjä laivueita, jotka olivat sotineet Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa Englannista käsin.

Norjan ilmavoimat
Konetunnus
Norjan ilmavoimien tunnus
Infobox OK

Alku maa- ja merivoimissa

M.F.12:n prototyyppi

Norja osti vuonna 1912 Saksasta Taube-lentokoneen ja Ranskasta Farman-lentokoneen. Norjalainen upseeri lähetettiin tuolloin Ranskaan lentokoulutukseen.

Norjassa aloitti vuonna 1914 toimintansa laivaston lentokonetehdas, Marinens Flyvebaatfabrikk Horteniin. Se rakensi lisenssillä ranskalaisia, saksalaisia, englantilaisia (Sopwith Baby) ja yhdysvaltalaisia lentokoneita Norjan puolustusvoimille. ^[1]

Tehtaan suunnittelemat konemallit

Malli	Tyyppi	Valmistusvuodet	Lukumäärä
MF1	koulu	1915–1920	4
MF2	tiedustelu	1915–1917	3
MF3	tiedustelu	1917	4
MF4	tiedustelu	1918–1924	7
MF5	tiedustelu	1918–1922	9
MF6	koulu	1922	20
MF7	koulu		2
MF8	koulu		8
MF9	koulu	1925–1932	13
MF10	koulu	1929–1936	4
MF11	tiedustelu	1931–1939	26
MF12	koulu	1939	1

Tehtaan lisenssillä valmistamat konemallit olivat:

• Sopwith Baby hävittäjä 1918–1925 8 ^[2]
• Hansa Brandenburger tiedustelu 1920–1928 30
• Douglas DT-2B torpedopommittaja 1925–1936 7^[3]
• ostettu kesällä 1920: Travemünde torpedopommittaja 2
• ostettu Italiasta 1936: Breda BA T2: 5

Ensimmäisen maailmansodan lopulta lähtien Norjaan ostettiin muutamia lentokoneita, kuten Armeijan ilmavoimille kaksi Avro 504A ja kolme Avro 504K konetta.^[4]

Norjan maavoimien kolme lennostoa ja Norjan laivaston ilma-ase organisoitiin uudelleen vuonna 1933. Niiden lentokonevahvuuksia alettiin nostaa ja lentokalustoa uusia.

Toinen maailmansota

Fokker C.V

Gloster Gladiator 9. huhtikuuta 1940 lähellä Osloa

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkaessa norjalainen sotilaslentokonekalusto oli vanhentunutta. Norjalla ei ollut pommikoneita, vaan pelkästään meritiedustelukoneita ja hävittäjiä. Hävittäjistä tehokkain oli Gloster Gladiator, jonka Suomi totesi jo talvisodassa hävittäjänä täysin vanhentuneeksi. Gladiaattoreista vain seitsemän oli lentokunnossa. Kaluston runko oli Fokker C.V – niitä oli kaikkiaan 73 kappaletta pääosin Norjassa rakennettuina. Laivaston ilmavoimien 32 lentokonetta olivat ainoastaan tiedusteluun kykeneviä vesilentokoneita.

Norjan ilma-ase taisteli maahan hyökänneitä saksalaisia vastaan eri kentiltä käsin ennen maan antautumista. Osa lentäjistä pakeni Englantiin ja liittyi Kuninkaallisiin ilmavoimiin, joiden norjalaiset lentäjät koulutettiin Torontossa, Kanadassa, Catalina- ja Mosquito-kalustolle.

Nato-maa

Toisen maailmansodan jälkeen Norjan ilmavoimien aseostot kohdistuivat nopeasti vanhenevaan englantilaiseen ja yhdysvaltalaiseen kalustoon kuten Spitfire, Mosquito, Catalina, Airspeed Oxford ja Avro Anson. Lentokoneita Norjan ilmavoimilla oli 1940-luvulla 113 kappaletta.

Norjan ilmavoimien ensimmäinen suihkuhävittäjä oli 1947 ostettu brittiläisen De Havillandin Vampire. Norja liittyi Natoon vuonna 1949. Lähes pelkästään yhdysvaltalaisvalmisteisten lentokoneiden hankinta Norjan ilmavoimille alkoi 1950-luvun puolessavälissä. Norja osti tuolloin Thunderflash, Sabre- ja Thunderjet-hävittäjiä.

Monet näistä konetyyppien yksilöistä ovat sijoitettuna, vapaasti yleisön ihasteltaviksi. Norjan valtio ylläpitää sotilasilmailuun liittyvää museota Bodøssa.^[5]

Norjalainen ilma-ase nykyisin

Norjan ilmavoimien F-16

Norjan ilmavoimien Bell 412SP -helikoptereita

Norjan ilmavoimein päätukikohdat ovat Gardermoen Oslon lähellä, Sola Stavangerin luona, Vaernes Trondheimin luona, Rygge Kaakkois-Norjassa ja Bodø Pohjois-Norjassa. Tukikohtien painopiste on pohjoisessa. Bodøn on sanottu olleen Yhdysvaltain vakoilulentokoneiden laskupaikka niiden Turkista tai Pakistanista alkaneiden Neuvostoliiton ylitysten jälkeen.

Nykyään kalusto koostuu F-16-hävittäjistä. Lentäjät koulutetaan myös pommitusrooliin.

Kalusto nykyisin

Katso myös: Luettelo Norjan ilmavoimien kalustosta

Ilma-alus	Käyttö	Version	Lukumäärä
Bell 412	Kuljetushelikopteri	412SP	18
Canadair CF-5	Jatkokoulukone tai koelentokone	CF-5	15
Dassault Falcon 20	VIP-kuljetukset ja elektroninen tiedustelu	Falcon 20	2 1
Lockheed C-130 Hercules	Kuljetuslentokone	C-130H	6
Lockheed F-16 Fighting Falcon	Hävittäjäpommittaja	F-16AM/BM	57
Lockheed P-3 Orion	Merivalvontakone	P-3C UIP P-3N	4 2
NH Industries NH90	Kuljetushelikopteri	NH-90 NFH	1
Saab Safari	Koulukone	Safari	16
Westland Lynx	Pelastushelikopteri	Lynx Mk.86	6
Westland Sea King	Pelastushelikopteri	Pelastushelikopteri	12

Lähteet

1. "Norjan ilmavoimat", Ilmailu, n:7, 1961, s.23-24
2. Blackburn s. 501
3. Douglas s. 51-52
4. Avro s.98-99
5. Norsk Luftfartsmuseum | - Norges nasjonale museum for luftfartNorsk Luftfartsmuseum | - Norges nasjonale museum for luftfart http://luftfartsmuseum.no/ (Viitattu 29.6.2014)

Aiheesta muualla

• http://www.milaviapress.com/orbat/norway/index.php (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.mil.no/luft/