Neuvostoliiton johtaja

Neuvostoliiton johtajat luotsasivat Neuvostoliittoa sen historian ajan 1922–1991. Heistä ensimmäinen oli Vladimir Lenin, joka oli johtanut bolševikkien ryhmää.

Omalla valtakaudellaan Josif Stalin esitti itsensä Leninin seuraajana ja työn jatkajana pyyhkien historian lehdiltä Leninin kuoleman jälkeiset johtajat, esimerkiksi vuosien 1924–1930 pääministeri Aleksei Rykovin, joka korvattiin Stalinin suosikilla Vjatšeslav Molotovilla. Stalin ajoi liittolaisineen Lev Trotskin maanpakoon 1929, ja suositun bolševikkijohtaja Sergei Kirovin murhasta vuonna 1934 alkaneissa Stalinin vainoissa tuomittiin ja teloitettiin monet aiemmin korkeissa asemissa olleen kommunistit kuten Grigori Zinovjev, Lev Kamenev ja Nikolai Buharin.

Myös Stalinin kuoleman jälkeen syntyi valtatyhjiö ja valtakamppailu. Lavrenti Berija esitti Georgi Malenkovia pääministeriksi ja Malenkov Berijaa varapääministeriksi, eikä kukaan uskaltanut vastustaa ehdotuksia. Berijalla oli tässä tilanteessa ylin valta. Molotov sai takaisin paikan ulkoministerinä ja Nikita Hruštšov joutui tyytymään paikkaan kommunistisen puolueen sihteeristössä. Kuitenkin Malenkov pidätytti Berijan 26. kesäkuuta 1953 ja hänet teloitettiin. Muutaman vuoden päästä Hruštšov mustamaalasi puoluekokouksessa Stalinin ja Malenkov ja Molotov syrjäytettiin.^[1]

Luettelo Neuvostoliiton johtajista

Muotokuva	Nimi (elinikä)	Virkakausi	Poliittiset virat	Neuvostoliiton pääministeri	Neuvostoliiton presidentti
	Vladimir Lenin (1870–1924)	30. joulukuuta 1922 – 21. tammikuuta 1924	Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja	Hän itse	Mihail Kalinin
	Josef Stalin (1878–1953)	21. tammikuuta 1924 – 5. maaliskuuta 1953	Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri (1922–1952) Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja	Aleksei Rykov Vjatšeslav Molotov Hän itse	Mihail Kalinin Nikolai Švernik
	Georgy Malenkov (1902–1988)	5.3.1953 – 7.9.1953	Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja	Hän itse	Nikolai Shvernik Kliment Voroshilov
	Nikita Hruštšov (1894–1971)	7. syyskuuta 1953 – 14. lokakuuta 1964	Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri	Georgi Malenkov Nikolai Bulganin Hän itse	Kliment Vorošilov Leonid Brežnev Anastas Mikojan
	Leonid Brežnev (1906–1982)	14. lokakuuta 1964 – 10. marraskuuta 1982	Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri	Aleksei Kosygin Nikolai Tihonov	Anastas Mikojan Nikolai Podgornyi Hän itse
	Juri Andropov (1914–1984)	10.11.1982 – 9.2.1984	Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri	Nikolai Tihonov	Hän itse
	Konstantin Tšernenko (1911–1985)	9. helmikuuta 1984 – 10. maaliskuuta 1985	Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri	Nikolai Tihonov	Hän itse
	Mihail Gorbatšov (1931–2022)	10. maaliskuuta 1985 – 25. joulukuuta 1991	Neuvostoliiton presidentti (1990–1991) Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri	Nikolai Tihonov Nikolai Ryžkov Valentin Pavlov Ivan Silajev	Andrei Gromyko Hän itse

Troikka

Troikka johti Neuvostoliittoa neljä kertaa – 2–3 vuoden ajanjakso Vladimir Leninin työkyvyttömyyden aikana sekä Josif Stalinin johtajuuden välillä; kolme kuukautta Stalinin kuolemasta; Nikita Hruštšovin kukistumisen ja Leonid Brežnevin vallan vahvistumisen välisenä aikana sekä Konstantin Tšernenkon sairastumisen aikana Neuvostoliittoa hallitsi kollektivinen neuvosto, joka tunnettiin nimellä troikka (eli "triumviraatti"), jolloin politiikan teko perustui kolmen politbyroon päähenkilön yksimielisyyteen.

Jäsenet (elinikä)			Virkakausi
			toukokuu 1922 - huhtikuu 1925
Lev Kamenev (1883–1936)	Josif Stalin (1878–1953)	Grigori Zinovjev (1883–1936)
			13. maaliskuuta 1953 - 26. kesäkuuta 1953
Lavrenti Berija (1899–1953)	Georgi Malenkov (1902–1988)	Vjatšeslav Molotov (1890–1986)
			14. lokakuuta 1964–16. kesäkuuta 1977
Leonid Brezhnev (1906–1982)	Aleksei Kosygin (1904–1980)	Nikolai Podgornyi (1903–1983)
			13. helmikuuta 1984–20. joulukuuta 1984
Konstantin Tšernenko (1911–1985)	Andrei Gromyko (1909–1989)	Dmitri Ustinov (1908–1984)

Katso myös

• Venäjän hallitsijat (882–1917)
• Neuvostoliiton toimeenpaneva keskuskomitea
• Venäjän presidentti (1991–)

Lähteet

1. Mønster Kjær, Esben: Stalinin kuolema käynnisti vaarallisen valtapelin Kremlissä Historia. 5.3.2023. Viitattu 28.1.2024.