Kiinan poliittista eliittiä 1960- ja 1970-luvuilla From Wikipedia, the free encyclopedia
Neljän kopla (yksink.: 四人帮; perint.: 四人幫; pinyin: sì rén bāng[1]) oli kiinalainen, Kiinan kommunistisen puolueen johtajista koostuva ryhmä, jonka jäsenet Mao Zedongin kuoleman jälkeen vuonna 1976 pidätettiin ja poistettiin viroistaan. Ryhmä koostui Maon leskestä (hänen neljäs vaimonsa) Jiang Qingistä ja kolmesta tämän läheistä yhteistyökumppanista: Zhang Chunqiaosta, Yao Wenyuanistä ja Wang Hongwenistä.[2] Myös kaksi vuonna 1976 jo kuollutta miestä, Kang Sheng ja Xie Fuzhi, nimettiin ryhmän jäseniksi.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ryhmän poistaminen vallasta merkitsi Maon vuonna 1966 (osana valtataisteluaan Liu Shaoqin, Deng Xiaopingin ja Peng Zhenin kaltaisia johtajia vastaan) aloittaman Kulttuurivallankumouksen loppua. Mao oli asettanut Jiangin, jolla ei ollut ollut julkista poliittista roolia ennen vuotta 1966, maan kulttuurikoneiston johtoon. Zhang, Yao ja Wang olivat puoluejohtajia, jotka olivat olleet tärkeässä roolissa Shanghaissa kaupungin valloittamisessa Maolle. Sotilasjohtaja Lin Biao oli myös osana tätä ryhmää äkilliseen kuolemaansa saakka vuonna 1971.
Linin kuoleman jälkeen Kulttuurivallankumous, joka oli suistanut Kiinan talouden, kulttuurielämän ja koulutusjärjestelmän kaaokseen, alkoi menettää merkitystään. Neuvostoliiton kanssa jo vaaralliseksi muodostuneen rajajännityksen johdosta Kansan vapautusarmeijan uudet komentajat vaativat, että järjestys olisi palautettava. Pääministeri Zhou Enlai, joka oli ollut mukana ajamassa Kulttuurivallankumousta eteenpäin, mutta joka ei kuitenkaan itse täysin kannattanut sen aatteita, saavutti uudelleen valta-aseman ja käytti sitä tuodakseen Deng Xiaopingin takaisin puolueen johtoon 10. puoluekongressissa vuonna 1973. (Liu Shaoqi oli kuollut vuonna 1969.)
Nykyään Kiinassa esitetään virallisesti, että Mao kääntyi viimeisenä vuotenaan Jiangia ja hänen kumppaneitaan vastaan ja että Maon kuoleman jälkeen (9. syyskuuta 1976) nämä olisivat yrittäneet kaapata vallan (sama syytös tehtiin Lin Biaota vastaan vuonna 1971). Vielä nykyisinkin on mahdotonta tietää täyttä totuutta kyseisistä tapahtumista. Vaikuttaa siltä, että Neljän koplan vaikutusvalta oli laskussa ennen Maon kuolemaa. Kun Zhou Enlai kuoli tammikuussa 1976, hänen paikalleen ei noussut kukaan radikaalimman linjan poliitikoista, vaan siihen asti tuntematon Hua Guofeng.
Joka tapauksessa Maon kuoleman jälkeen Hua nimitettiin kommunistisen puolueen johtajaksi ja myös pääministeriksi. "Kopla" oli järjestänyt Deng Xiaopingin, Zhou Enlai'n suojatin, syrjäyttämisen huhtikuussa 1976, mutta hänen onnistui tehdä paluu ja vuoteen 1978 mennessä hänestä tuli valtakunnan todellinen johtaja. Radikaalit toivoivat että armeijan avainjohtajat, Wang Dongxing ja Chen Xilian, tukisivat heitä, mutta Hua näytti voittaneen armeijan puolelleen. 6. lokakuuta 1976 Hua pidätytti Neljän koplan ja useita heidän kumppaneitaan. Heitä vastaan järjestettiin massiivinen mediakampanja, jossa heistä käytettiin nimitystä Neljän kopla ja syytettiin kaikista Kulttuurivallankumouksen äärimmäisyyksistä.
Vuonna 1981 Neljän koplaa syytettiin ja heidät tuomittiin puolueen vastaisesta toiminnasta. Oikeudenkäynnin aikana varsinkin Jiang Qing toimi erittäin uhmakkaasti. Jiang Qing ja Zhang Chunqiao tuomittiin kuolemaan (joka myöhemmin muutettiin elinkautiseksi), kun taas Wang Hongwen sai elinkautisen ja Yao Wenyuan 20 vuoden vankeusrangaistuksen.[2].
Viimeinen koplan jäsen, Yao Wenyuan, kuoli joulukuussa 2005.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
