Muovikassit eli muovipussit ovat muovista valmistettuja kantokasseja, joiden yleisin käyttö lienee ostoskassina ja roskapussina. Muovikasseja on kaikenvärisiä ja -kokoisia ja eri painatuksilla varustettuja. Ne ovat ohuita, keveitä ja joustavia.
Muoto ja materiaali
Muovikassien yleisin materiaali on polyeteenikalvo. Kalvot luokitellaan PE-HD ja PE-LD -kalvoihin. HD on suuritiheyksistä polyeteeniä, josta voi tehdä ohuita, rapisevia pusseja. Tyypillisesti Suomessa niitä käytetään hedelmäpusseina, mutta monissa muissa maissa HD on yleisin muovipussin materiaali. LD-polyeteeni on kiiltävämpää, paksumpaa eikä kahise. HD-pussien värittömät kohdat ovat tyypillisesti huurteisen läpikuultavia, LD:stä voidaan tehdä aivan kirkkaitakin pusseja. Kalvon paksuus vaihtelee 0,045mm – 0,1 mm. Tyypillisesti kassin pohjassa tai sivussa on laskos, jonka avulla kassi aukeaa leveämmäksi ja laskostuu taas pakattaessa pienemmäksi. Kantokahva voidaan tehdä joko leikkaamalla muoviin aukko tai lisäämällä erillinen kahvasuikale. Ruokakauppojen suosimaa mallia, joissa kantokahvat ovat kassin sivutaitteissa, kutsutaan henkselikassiksi.[1][2][3]
Historia
Muovikassien tärkein valmistusmateriaali on LD-PE, jonka massatuotanto alkoi 1957. Alusta alkaen erilaiset suulakepuristetut muovikalvot, joista saumaamalla tehdään muovipussit, -säkit ja -kassit, ovat olleet yksi tärkeimmistä polyeteenin käyttökohteista. Laajaan käyttöön muovikassit levisivät 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 2002 maailmassa valmistettiin erikokoisia ja -laatuisia muovikasseja yhteensä 4–5 biljoonaa kappaletta Chemical Market Associatesin arvion mukaan.[4] Vuonna 2009 WWF arvioi muovikassien vuosituotannoksi 500 miljardista yhteen biljoonaan.[5] Suomessa käytetään arviolta 300 miljoonaa muovipussia vuodessa.[6]
Ympäristövaikutukset ja kierrätys
Muovikassi on tutkimustiedon valossa ekologisin ostoskassi, mutta sen jättäminen luontoon on haitallista. Tanskalaistutkimuksen mukaan luomukangaskassi on 2400 kertaa huonompi kuin muovikassi, kangaskassi 840 kertaa, paperikassi 11 kertaa. Suomalaistutkimuksessa kangaskassin kerroin oli yli 250.[7]
Muissakin tutkimuksissa sekä kertakäyttöiset että etenkin uudelleenkäytettävät muoviset ostoskassit ovat pärjänneet yleensä hyvin. Tanskan ympäristöhallituksen tutkimuksessa (2018) luomupuuvillakassia piti käyttää 20 000 kertaa, paperikassia 43 kertaa ja kierrätettyä PET-muovikassia 84 kertaa, jotta sen ympäristövaikutukset olisivat yhtä vähäiset kuin tavallisen LDPE-muovipussin.[8]
Vaikka ostoskassien valinnalla on suuri symboliarvo, niiden osuus kotitalouksien jätteestä on vain noin 0,2 prosenttia.[9]
Vaikka ostoskassien käytön, valmistuksen ja hävityksen ympäristövaikutukset ovat merkityksettömän pieniä, kansalaisten keskuudessa asiasta on huomattavaa epävarmuutta, minkä vuoksi Suomen ympäristökeskus julkaisi OPTIKASSI-tutkimuksen, joka vahvisti asian ja osoitti yhden kassin hiilipäästöksi 15–48 grammaa. Biohajoava muovikassi todettiin huonoimmaksi vaihtoehdoksi.[10]
Muovikassien käyttöä ja valmistusta on kritisoitu, koska ne valmistetaan uusiutumattomista luonnonmateriaaleista kuten maakaasuista ja -öljyistä. Lisäksi muovikassit roskaavat ja aiheuttavat muun muassa viemärien tukkeutumista. Vaihtoehdoksi on tarjottu uusiutuvista luonnonmateriaaleista valmistettuja paperi- tai kangaskasseja. Myös esimerkiksi tärkkelyksestä valmistettuja biohajoavia muovikasseja on kehitetty.[11]
Vaikka muovikassien valmistaminen on halvempaa ja siihen tarvitaan 40 % vähemmän energiaa kuin paperikassien valmistamiseen, on muovikassien kierrätysarvoa kritisoitu. Vuonna 2000 20 % paperikasseista kierrätettiin, kun vain 1 % muovikasseista kierrätettiin.[12] Osasyy on se, että suurin osa eri kierrätysohjelmista ei mahdollista muovikassien kierrättämistä. Muovikassit yhdistetään usein luonnon saastumiseen, koska ne eivät maadu vaan pilkkoutuvat yhä pienemmäksi palasiksi[13]. Kaatopaikoilla suurempi ongelma on kuitenkin kassien leviäminen luontoon, mutta paperikassi hajoaa ulkoilmassa nopeasti, toisin kuin muovi.
Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat läpinäkyvät ja ohuet, rullasta irrotettavat muovipussit, joita Suomessa käytetään hedelmien pakkaamiseen ruokakaupoissa. Joissakin maissa näitä HD-PE-pusseja käytetään kaikkien ostosten pakkaamiseen, esimerkiksi Australiassa 85 % kaupan muovikasseista on niitä. Pussit ovat pieniä ja niitä tarvitaan paljon: keskivertosuomalainen käyttää vuodessa 50 ostoskassia, skotlantilainen 160, australialainen 350 ja hongkongilainen lähes 1 500.[14]. Tästä on ollut seurauksena näiden joutuminen luontoon valtavissa määrin. Tuuli kuljettaa näitä pusseja, ja tien varsien pusikot ja puiden oksat saattavat olla niitä täynnä. Muovikassien kieltomääräykset ovatkin nimenomaan kohdistuneet näihin pusseihin. Suomessa muovikassilla tarkoitetaan tukevampia kaupoista ostettavia kasseja.[1] Näitä käytetään varsin paljon ostosten kuljettamisen jälkeen kasseina muille tavaroille ja erilaisina pakkaussuojina. Yleensä ne päätyvät lopulta roskapusseina kaatopaikalle. Useissa kauppakeskuksissa on juomapullojen palautuspisteiden yhteydessä myös muovikassien keruuastiat.[15] Etelä-Suomessa kerätään energiajaetta, ja muovikassit voi lajitella siihen.[16] Suuremmat muovisäkit jäävät pääosin teollisuuden, kaupan ja maataloustuotannon piiriin, jossa niillä on omat kierrätysjärjestelyt. Esimerkiksi 4H-järjestö kerää maatalouden lannoitesäkit.[17]
Muovikassien aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi jotkut valtiot ja yritykset ovat pyrkineet vähentämään niiden käyttöä esimerkiksi verottamalla niitä tai perimällä kasseista maksua. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa muovikasseista alettiin tehdä kestävämpiä ja niiden hinta nousi. Uudistuksen jälkeen muovikassien käyttö väheni 90 %. Myös Irlannissa muovikassien käyttö saatiin vähentymään 95 % viidentoista sentin suuruisen muovikassiveron ansiosta. Bangladeshissa muovikasseja alettiin kieltää, kun todettiin viemäreihin joutuneiden muovipussien pahentavan tulvia ja levittävän sitä kautta sairauksia.[4] Skotlannissa asiaa tutkittiin, mutta todettiin, ettei pelkkä muovipussien kielto vähennä roskaantumista, ja lakialoite vedettiin pois. Maailman lehdistössä levisi pitkään tieto muovipussien hukuttamista sadoistatuhansista merinisäkkäistä - lähteessä kalaverkot ja muoviroska olivat menneet sekaisin.[18] Yli 90 % merten muovisaasteista tulee kymmenestä Aasian ja Afrikan joesta.[19]
Yhdysvaltain Kalifornian osavaltio kielsi muovikassit ensimmäisenä osavaltiona vuonna 2010. Ehdotus hyväksyttiin osavaltion edustajainhuoneessa äänin 41–27. Edustajainhuoneen lisäksi mm. Kalifornian silloinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger kannatti kieltoa.[20]
Rajoitukset
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Päivitetty kymmenen vuotta sitten: rajoituksia ja kieltoja ilmaantunut sittemmin lisää. |
- Australia: kielletty Etelä-Australian osavaltiossa 2009[21]
- Bangladesh: ohuet muovipussit kielletty Dhakassa 2002[22]
- Belgia: ilmaiset pussit verolle 2007[22]
- Britannia: kielletty Modburyn pikkukaupungissa Devonissa 2007[22]
- Etelä-Afrikka: ohuet pussit kielletty 2003[23]
- Intia: Mumbaissa kielletty 2000, Himachal Pradeshin osavaltiossa ohuet pussit kielletty 2003[22]
- Irlanti: muovipussit verolle 2002, minkä jälkeen niiden käyttö väheni 90%[24]
- Italia: muovipussit kielletään 2011.[25]
- Kanada: kielletty Leaf Rapidsissa 2007[26], Snow Lakessa sekä Thompsonin kaupungissa Manitobassa 2010[27]
- Kenia: ohuet pussit kielletty 2007[22]
- Kiina: ohuet muovipussit kielletty 2008.[28]
- Ruanda: kielletty 2004 (maatalous ja terveyssektori poikkeus)[29]
- Taiwan: ilmaiset pussit kielletty 2003[22]
- Tansania: kielletty 2006[22]
- Tanska: verotus vuodesta 1994[30]
- Uganda: ohuet pussit kielletty 2007[22]
- Yhdysvallat: Kaliforniassa kielletty 2010[20]
- Meksiko: Méxicossa kielletty 2010 [31]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
