From Wikipedia, the free encyclopedia
Mormonin kirjan käsikirjoituksia laadittiin ennen sen julkaisua kolme. Ensimmäinen käsikirjoitus katosi jo ennen Mormonin kirjan valmistumista, eikä sen tekstiä ole mukana kirjan painetussa versiossa. Toinen kirjoitettiin Joseph Smithin sanelusta, ja kolmas oli kirjanpainajan käyttöön tehty kappale. Sanelusta tehty käsikirjoitus tunnetaan alkuperäisenä käsikirjoituksena (original manuscript eli O) ja kopio painajan käsikirjoituksena (printer’s manuscript eli P). Ensin mainittu tuhoutui pahoin jo 1800-luvulla, mutta painajan käsikirjoitus on säilynyt lähes kokonaan.
Newyorkilainen maalaismies Joseph Smith väitti saaneensa enkelin avustamana syyskuussa 1827 haltuunsa Kumoran kukkulaan haudatut kultalevyt,[1] joihin oli kaiverrettu ”ikuisen evankeliumin täyteys” ja Amerikan muinaisten asukkaiden historia.[2] Kirjoitusmerkit olivat ”uudistettua egyptiä”, mutta Smith sai kyvyn kääntää ne englanniksi.[3] Paikallinen maanviljelijä Martin Harris kiinnostui hankkeesta ja sai Smithin luona vieraillessaan kuulla, että enkeli oli määrännyt hänet auttamaan käännöstyössä.[4] Näin sai alkunsa teos, joka tuli tunnetuksi Mormonin kirjana.[1]
Mormonin kirjan ensimmäisen käsikirjoituksen sijaintia ei tunneta, ja se on mahdollisesti tuhoutunut.[5] Sitä oli kirjoittanut Smithin sanelusta useampi kirjuri: hänen vaimonsa Emma Smith, Martin Harris sekä mahdollisesti Emma Smithin veli Reuben Hale. Työ alkoi talvella 1827–1828, jolloin pääasiallisena kirjurina toimi Emma Smith.[6] Harris aloitti kirjurina 12. huhtikuuta 1828. Kesäkuun 14. päivään mennessä valmiina oli ainakin[7] 116 foolscap-arkillista (203 × 330 mm[8]) tekstiä.[9]
Harrisin omaiset suhtautuivat hankkeeseen epäluuloisesti, ja Harris pyysi Smithiltä lupaa näyttää käsikirjoitusta perheelleen. Smith suostui vastahakoisesti mutta vannotti Harrisia näyttämään käsikirjotusta vain vanhemmilleen, veljelleen, vaimolleen ja vaimonsa sisarelle. Harris ei noudattanut lupaustaan vaan näytti käsikirjoitusta kaikille uteliaille. Lopulta se katosi, eikä Harris uutterista etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä.[10]
On epäselvää, mitä sivuille tapahtui. Tuoreeltaan huhuttiin Harrisin vaimon Lucyn polttaneen ne, mutta Lucy Harris tiettävästi kiisti tehneensä niin.[11][12] Smithin mukaan käsikirjoitus varastettiin. Varkaat aikoivat julkaista vääristellyn version, joka näennäisesti osoittaisi, ettei Smith kyennyt tuottamaan samaa tekstiä kahdesti. Jumala oli kuitenkin nähnyt käsikirjoituksen katoamisen ennalta ja valmistanut toisen aikakirjan. Se kertoi samoista tapahtumista mutta keskittyi maallisen historian sijaan hengellisiin seikkoihin.[13]
Syksyllä 1828 Smith alkoi sanella tekstiä vaimolleen Emmalle, mutta työ jäi kesken, kun Smithien täytyi valmistautua talveen. Myös Smithin veli Samuel avusti häntä ajoittain.[14] Sanelu eteni hitaasti, kunnes Smith keväällä 1829 tapasi Oliver Cowderyn.[15] Tämä oli kuullut kultalevyistä ja tarjoutui toimimaan kirjurina.[14] Huhtikuun ja kesäkuun välillä Smith ja Cowdery tuottivat päivittäin keskimäärin 3 500 sanaa päivässä.[16] Smith jatkoi sanelua siitä, mihin oli Harrisin kanssa jäänyt, ja saneli kadonneet 116 sivua korvaavan osuuden vasta viimeisenä.[17] Saneluun meni yhteensä noin 60 päivää, minkä jälkeen Mormonin kirja oli valmis.[18]
Käsikirjoitus tunnetaan alkuperäisenä (original manuscript eli O), sillä se on ainoa nykypäivään säilynyt käsikirjoitus, joka on kirjoitettu suoraan Smithin sanelusta.[19][20] Noin kolme neljäsosaa käsikirjoituksesta tuhoutui kosteuden takia jo 1800-luvulla. Säilyneet sivut jaettiin useille eri henkilöille 1880-luvulla, mutta nykyään ne yhtä lukuun ottamatta ovat MAP-kirkon arkistoissa. Utahin yliopisto omistaa lisäksi puolikkaan sivun.[20]
Smith ei halunnut luovuttaa käsikirjoitusta kirjanpainajalle, sillä hän pelkäsi sen katoavan jälleen.[19] Niinpä Cowdery ja kaksi muuta kirjuria tekivät käsin kopion, jota säilytettiin eri paikassa. Kopio tunnetaan kirjanpainajan käsikirjoituksena (printer’s manuscript eli P).[19][20] Siinä on suuri määrä kopiointivirheitä (keskimäärin kolme sivua kohden), mutta ei juurikaan merkkejä tietoisesta korjailusta tai muusta toimitustyöstä. Latoja lisäsi ensimmäiseen laitokseen välimerkkejä, kappalejaon ja muita taittoon ja painamiseen liittyviä seikkoja. Vastaavia merkintöjä on myös joissakin alkuperäisen käsikirjoituksen säilyneissä sivuissa, joten ilmeisesti sitäkin käytettiin lähteenä jossain vaiheessa painamista.[20]
Kirjanpainajan käsikirjoitukseen tehtiin vuoden 1837 laitoksen toimitustyön aikana satoja korjauksia. Käsikirjoitus päätyi sittemmin Oliver Cowderyn haltuun ja pysyi hänen perikunnallaan vuoteen 1903 saakka, jolloin Reorganisoitu myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko eli nykyinen Kristuksen yhteisö osti sen.[20] Myöhempien aikojen pyhien kirkko osti kirjanpainajan käsikirjoituksen Kristuksen yhteisöltä vuonna 2017. Myyntihinta oli 35 miljoonaa dollaria, mikä teki siitä kalleimman siihen mennessä myydyn käsikirjoituksen.[21] Käsikirjoitus on säilynyt ehjänä lukuun ottamatta ensimmäistä sivua, josta puuttuu kaksi viimeistä riviä.[20]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
