Merihevoset

Merihevoset (Hippocampus) on ympäri maailman lämpimissä ja trooppisissa vesissä tavattava kalasuku. Merihevoset ovat ainoita kaloja, joiden pää on suorassa kulmassa muuhun ruumiiseen nähden. Ne uivat pystyasennossa ja liikkuvat värisyttämällä eviään. Merihevoset on alaheimonsa Hippocampinae ainoa suku.

Hakusana ”Hippocampus” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Merihevoset
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka:	Luukalat Osteichthyes
Luokka:	Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko:	Putkisuukalat Syngnathiformes
Heimo:	Merineulat Syngnathidae
Alaheimo:	Hippocampinae Bonaparte, 1835
Suku:	Merihevoset Hippocampus Rafinesque, 1810[1]
Lajit
Katso teksti
Katso myös
Merihevoset Wikispeciesissä   Merihevoset Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Piirteet

Merihevoset ovat kaloja, mutta ne ovat saaneet niin suomenkielisen kuin tieteellisenkin nimensä siitä, että niiden pää ja kaula muistuttavat hevosen vastaavia. Lisäksi niiden silmät ovat kuin kameleonteilla, pussi kuin kenguruilla, ”häntä” kuin apinoilla ja laattahaarniskamainen iho kuin vyötiäisillä.^[2]

Pienimmät lajit ovat pituudeltaan kahden, suurimmat 35 senttimetrin mittaisia.^[3]

Merihevosten päässä on kruunumainen luusta tai ruodoista muodostunut kyhmyinen uloke. Niiden silmät liikkuvat toisistaan riippumatta, mikä sallii merihevosten katsoa samanaikaisesti kahteen suuntaan.^[2]

Eri merihevoslajien väritys ja täplikkyys vaihtelevat suuresti. Värit vaihtelevat useimmiten harmaasta ruskeaan, mutta merihevonen voi muuttaa värinsä hyvin kirkkaaksikin. Lajeja erottaa toisistaan myös esimerkiksi koko, ruumiinosien mittasuhteet, keskivartalon jaokkeiden määrä ja evien määrä.^[4]

Merihevosten kidukset eivät ole muiden kalojen kampamaiset vaan tupsumaiset. Merihevoset hengittävät ottamalla vettä suuhunsa ja pakottamalla veden sitten ulos kidusten kautta. Merihevosilla ei ole mahaa, kuten muilla kaloilla.^[2]

Esiintyminen

Merihevosia esiintyy kylmimpiä alueita lukuun ottamatta useimmissa maailman merissä. Useimmat lajit esiintyvät 40. leveysasteiden välisissä lämpimissä merissä. Joitain yksilöitä on tavattu aina Orkneysaarilla ja Australian eteläpuolella asti. Merihevosia ei juurikaan tavata makeassa vedessä. Merihevoset elävät rannikoiden tuntumassa alle sadan metrin syvyydessä ja uiskentelevat merilevän lomassa. Jostain syystä ne suosivat mantereiden itärannikoita.^[5]

Merihevoset eivät liiku paljonkaan, joten ne muodostavat toisistaan erillisiä populaatioita. Tämä on vaikeuttanut merihevosten määrittelemistä eri lajeihin. Joskus merihevosia voi ajautua irronneen merilevän mukana kauas avomerelle, jolloin ne voivat muodostaa uusia populaatioita.^[6]

Käyttäytyminen

Merihevonen pystyy vaihtamaan väriään sulautuakseen ympäristöönsä. Kuvassa purppuramerihevonen.

Merihevosen uinti on hidasta ja jäykän näköistä. Se ui pystyasennossa heiluttamalla vimmatusti pieniä eviään, joita sillä on eri puolilla kehoa. Häntäänsä se käyttää ankkurina levätessään sekä liikkumiseen merilevän lomassa. Merihevonen kääntyy sulkemalla kiduksensa toiselta puolelta ruumista tai päästämällä vettä ulos suusta.^[2][7]

Merihevoset elävät lajista riippuen muutamasta kuukaudesta 4,5 vuoden ikään.^[8] Merihevosen poikaset kantaa ja synnyttää uros. Urospuolisilla merihevosilla on lantioluun alapuolella pussi, jossa on kaksi taskua. Parittelu tapahtuu lopputalvella tai keväällä. Parittelussa naaras sijoittaa parisataa alle kolmen millimetrin kokoista munaansa uroksen pussiin, jolloin ne hedelmöittyvät. Joskus uros ottaa munia useammalta kuin yhdeltä naaraalta. Sen jälkeen hedelmöittyneet munat kehittyvät sikiöiksi ja kasvavat uroksen pussissa aikuisiksi yksilöiksi. Synnytys tapahtuu lajista riippuen 10–50 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Suurimmat lajit tuottavat jopa 300 poikasta kerrallaan, pienimmät lajit 20–30 poikasta. Synnytyksen jälkeen poikaset nousevat pintaan ja isä hylkää ne. Vastasyntyneen merihevosen ruumis on jonkin aikaa lähes läpinäkyvä, ja se ui vaakasuorassa asennossa.^[9]

Merihevoset syövät pieniä äyriäisiä, merihyönteisiä, matoja ja kalanpoikasia, mukaan lukien toisten merihevosten poikasia.^[10]

Merihevoset ääntelevät jonkin verran.^[11]

Uhat

Merihevosten yleisimpiä vaivoja ovat kaasukuplien muodostuminen niiden kehoon. Merihevoset voivat kärsiä myös virustaudeista ja loisista. Isommat kalat näykkivät ja syövät merihevosia. Ihminen pyydystää merihevosia koristeeksi ja tuhoaa niiden elinympäristöjä.^[12]

Merihevosten uhanalaisuutta on vaikea määritellä, sillä monesta lajista ei ole tarpeeksi tietoa.^[3] IUCN:n punaisessa kirjassa uhanalaisiksi on luokiteltu 14 merihevoslajia, joista 12 on vaarantuneita ja kaksi erittäin uhanalaisia.^[13]

Lemmikkinä

Merihevosia pidetään myös lemmikkieläiminä akvaarioissa.^[14]

Lajit

Merihevosiin kuuluvat seuraavat 52 lajia:^{[15][16][17][18]}

H. abdominalis

H. guttulatus

H. subelongatus

• Hippocampus abdominalis Lesson, 1827 – vankkamerihevonen
• Hippocampus algiricus Kaup, 1856
• Hippocampus angustus Günther, 1870 – hoikkavatsamerihevonen
• Hippocampus barbouri Jordan & Richardson, 1908 – seeprakuonomerihevonen
• Hippocampus bargibanti Whitley, 1970 – purppuramerihevonen
• Hippocampus borboniensis Duméril, 1870
• Hippocampus breviceps Peters, 1869 – tukkamerihevonen
• Hippocampus camelopardalis Bianconi, 1854 – kamelimerihevonen
• Hippocampus capensis Boulenger, 1900 – kapinmerihevonen
• Hippocampus casscsio Zhang, Qin, Wang & Lin, 2016
• Hippocampus colemani Kuiter, 2003
• Hippocampus comes Cantor, 1849 – tiikerimerihevonen
• Hippocampus coronatus Temminck & Schlegel, 1850 – kruunumerihevonen
• Hippocampus curvicuspis Fricke, 2004
• Hippocampus dahli Ogilby, 1908
• Hippocampus debelius Gomon & Kuiter, 2009
• Hippocampus denise Lourie & Randall, 2003
• Hippocampus erectus Perry, 1810 – juovamerihevonen
• Hippocampus fisheri Jordan & Evermann, 1903
• Hippocampus fuscus Rüppell, 1838 – laikkumerihevonen^[19]
• Hippocampus guttulatus Cuvier, 1829 – harjamerihevonen
• Hippocampus haema Han, Kim, Kai & Senou, 2017
• Hippocampus hippocampus (Linnaeus, 1758) – lyhytkuonomerihevonen
• Hippocampus histrix Kaup, 1856 – okamerihevonen
• Hippocampus ingens Girard, 1858 – viirumerihevonen
• Hippocampus japapigu Short, Smith, Motomura, Harasti & Hamilton, 2018
• Hippocampus jayakari Boulenger, 1900 – piikkimerihevonen
• Hippocampus jugumus Kuiter, 2001
• Hippocampus kelloggi Jordan & Snyder, 1901 – isomerihevonen
• Hippocampus kuda Bleeker, 1852 – kultamerihevonen
• Hippocampus lichtensteinii Kaup, 1856
• Hippocampus minotaur Gomon, 1997
• Hippocampus mohnikei Bleeker, 1853 – mustamerihevonen
• Hippocampus montebelloensis Kuiter, 2001
• Hippocampus nalu Short, Claassens, Smith, de Brauwer, Hamilton, Stat & Harasti, 2020
• Hippocampus paradoxus Foster & Gomon, 2010
• Hippocampus patagonicus Piacentino & Luzzatto, 2004
• Hippocampus planifrons Peters, 1877
• Hippocampus pontohi Lourie & Kuiter, 2008
• Hippocampus pusillus Fricke, 2004
• Hippocampus reidi Ginsburg, 1933 – kuonomerihevonen
• Hippocampus satomiae Lourie & Kuiter, 2008
• Hippocampus sindonis Jordan & Snyder, 1901 – palettimerihevonen
• Hippocampus spinosissimus Weber, 1913 – siilimerihevonen
• Hippocampus subelongatus Castelnau, 1873
• Hippocampus suezensis Duncker, 1940
• Hippocampus trimaculatus Leach, 1814
• Hippocampus tyro Randall & Lourie, 2009
• Hippocampus waleananus Gomon & Kuiter, 2009
• Hippocampus whitei Bleeker, 1855 – pattimerihevonen
• Hippocampus zebra Whitley, 1964 – meriseepra
• Hippocampus zosterae Jordan & Gilbert, 1882 – kääpiömerihevonen

Lähteet

• Brown, Anne Ensign: Wonders of Sea Horses. Dodd, Mead & Company, 1979. ISBN 0-396-07664-5

Viitteet

1. ITIS: Hippocampus (englanniksi)
2. Brown 1979, s. 7–10.
3. All seahorse species Project Seahorse. Viitattu 12.3.2020.
4. Brown 1979, s. 18–19, 49.
5. Brown 1979, s. 16–17.
6. Brown 1979, s. 18.
7. Brown 1979, s. 47–48.
8. Brown 1979, s. 46.
9. Brown 1979, s. 32–42.
10. Brown 1979, s. 50.
11. Brown 1979, s. 50–52.
12. Brown 1979, s. 42–46.
13. Hippocampus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
14. Brown 1979, s. 53.
15. Species in the genus Hippocampus. (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.2.2024. (englanniksi)
16. Lourie, Sara A. & Pollom, Riley A. & Foster, Sarah J.: A global revision of the Seahorses Hippocampus Rafinesque 1810 (Actinopterygii: Syngnathiformes): Taxonomy and biogeography with recommendations for further research. Zootaxa, 29.7.2016, 4146. vsk, nro 1, s. 1–66. Magnolia Press. PubMed:27515600 doi:10.11646/zootaxa.4146.1.1 ISSN 1175-5334 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
17. Short, Graham et al.: Hippocampus japapigu, a new species of pygmy seahorse from Japan, with a redescription of H. pontohi (Teleostei, Syngnathidae). ZooKeys, 2.8.2018, 779. vsk, s. 27–49. Pensoft Publishers. PubMed:30166895 doi:10.3897/zookeys.779.24799 ISSN 1313-2970 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
18. Short, Graham et al.: Hippocampus nalu, a new species of pygmy seahorse from South Africa, and the first record of a pygmy seahorse from the Indian Ocean (Teleostei, Syngnathidae). ZooKeys, 19.5.2020, 934. vsk, s. 141–156. Pensoft Publishers. PubMed:32508498 doi:10.3897/zookeys.934.50924 ISSN 1313-2970 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
19. Laikkumerihevonen – Hippocampus fuscus laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 21.2.2024. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)

Aiheesta muualla

• Animal Diversity Web