Mehmed I

Mehmed I Çelebi (lisänimeltään Kirisci, "Teloittaja") (1382 – 26. toukokuuta 1421) oli Osmanien valtakunnan sulttaani ja yksi Bayezid I:n pojista.

Sulttaani Mehmed I

Kun Timur Lenk voitti osmanit Ankaran taistelussa ja vangitsi Beyazid I:n, syntyi 11 vuotta kestänyt osmanien interregnum, hajaannuskausi ilman kiistämätöntä hallitsijaa Osmanien valtakunnassa. Hajaannuskauden aikana Bayezidin pojat kukin vuorollaan tavoittelivat sulttaaniutta Mehmediltä, jonka Timur Lenk oli valinnut vallanperijäksi. Mehmedin onnistui valloittaa joitakin osia Anatoliasta, mikä takasi hänelle suurimman tuonaikaisen sotilasreservin Osmanien valtakunnassa. Ensimmäiseksi hän soti veljeään İsaa vastaan ja voitti tämän Ulubadin taistelussa 1403. İsa pakeni, mutta joutui pian Mehmedin agenttien surmaamaksi. Mehmed tuki veljeään Musaa, kun tämä kukisti heidän vanhimman veljensä Rumelian hallitsijaksi julistautuneen Suleimanin vuonna 1410. Koska Musan julma ja mielivaltainen hallinto herätti vihaa ja katkeruutta niin ulkomailla kuin kotimaassakin, Mehmed liittoutui Bysantin keisarin Manuel II Palaiologoksen kanssa. Mehmed pystyi nyt kulkemaan Dardanellien salmen kautta, valtasi nopeasti Traakian ja surmautti veljensä Musan.

Kun Mehmed oli lopulta selviytynyt voittajaksi, hän nimitytti itsensä sulttaaniksi 1413 Adrianopolissa (Edirne). Hän elvytti valtakuntaa, siirsi pääkaupungin Bursasta Adrianopoliin ja valloitti osia Albaniasta, turkkilaisten emiraatin Candaroglun ja kristittyjen valtakunnan Kilikian. Liitto Bysantin kanssa velvoitti Mehmedin nimittämään Bysantin keisaria "isäksi ja yliherraksi" ja osoittamaan tälle uskollisuutta kaikissa oloissa — tätä voidaan pitää Bysantin viimeisenä poliittisena voittona. Mehmed kuoli vuonna 1421 ja uudeksi sulttaaniksi tuli hänen poikansa Murad II.